Sillä ei ole enää mitään merkitystä. Ei niin pitkään, ellei yhteyden otossa ole jotain ideaa ja tarkoitusta. Niin pitkään minullakaan ei ole mitään sanottavaa. Olen sanonut kaiken jo aiemmin. En ymmärrä hänen tarkoitusperäänsä.
En kiellä sitä, ettenkö rakastaisi, ikävöisi häntä. Hän jätti jälkeensä tyhjyyden... Olen yhä niin surullinen tästä kaikesta.
En kiellä sitä, ettenkö rakastaisi, ikävöisi häntä. Hän jätti jälkeensä tyhjyyden... Olen yhä niin surullinen tästä kaikesta.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Eikö se ookkaan kaikki kaikessa?
Olisi kyllä. Mikäli se olisi vastavuoroista.
Outoa itkeä täällä että "byääääää kun on ikävä. Ota yhteyttä jotta uskallan" Sitten kun ottaa niin sitten et saa itse tikkua ristiin asian edistämiseksi! Ja itku palstalla jatkuu taas.
Mielestäni se kertoo vain siitä ettet sinä oikeasti halua siitä ihmisestä mitään. Leikit vaan.
Minä yritin kyllä kaikkeni aiemmin. Se saa riittää. Roikkumaan ei pidä jäädä.
Juuri näin se on. Ei pidä jäädä roikkumaan ihmiseen jonka kanssa ei ole ollut missään tekemisissä. Minä ainakin aio viettää yksin hauskoja hetkiä pyöräilemällä ja lukemalla. Ei tasapainoisen elämän avaimet ole kummosia. Onni on ihmisen sisällä. On turha syyttää muita onnettomasta elämästään.
No minkä vituran takia te molemmat sitten edelleen täällä itkette? Menkää nyt helvetin kuustoista ettiin itsellenne heilat irl ja jättäkää koko paska palsta! Kummaa touhua jos asia selvä ja silti täällä poraillaan vaikka sanotaan että niin ei tehdä!
Jokaisella on omat syynsä olla täällä, kuten näyttää olevan sinullakin. Itse puran mietteitäni tänne ja ne haihtuvat ilmaan. En näe siinä mitään väärää.
Millainen idea olisi pitänyt olla?
En tiedä oliko yhteydenotolla jokin idea tai tarkoitus, ehkä oli, mutta ainakaan hän ei näyttänyt sitä. Olisin kuitenkin toivonut, että yhteyttä ottaessaan hänellä olisi ollut ihan asiaakin.
Miten otti yhteyttä?
Ei aina voi suoraan sanoa, että moi vaan pitkästä aikaa, mulla on ikävä ja haluaisin nähdä. Sitä saa sanottua vaan että moi, muistatko minua? Näin minä tein ja lyhyen viestien vaihdon jälkeen hän hiljeni, vaikka oli puhetta että ehkä tapaisimme. Sen verran teki tiukkaa sen ensimmäisen viestin laittaminen ja sellaiset rytmihäiriöt sain, kun hän vastasi, etten yksinkertaisesti pysty siihen uudestaan. Jos hän haluaa tavata, niin toivon hänen ojentavan kätensä. Jos hän odottaa minun juoksevan hänen perässään ja jahtaavan tunteideni kustannuksella, hän ei ole reilu. Arvostan itseäni sen verran, etten ala kerjäämään hänen huomiotaan tai toisaalta myöskään häiritsemään.
Eiköhän joku pienessä mielessään tiedä mitä kenelläkin on mielessään.
Onneksi on muitakin vaihtoehtoja. Silmät auki ja mietintää.
Itse ainakin arvostan sitä että ihminen edes ottaa jonkinlaista yhteyden elonmerkkiä. Se on myös itsensä ylittämistä ja kenenkään ei pitäisi tuomita ja vielä vähemmän sellaisten jotka eivät ole itse ottaneet minkäänlaista yhteyttä. Nostan täällä niille hattua jotka ovat sen tehneet epävarmuudesta ja pelosta huolimatta. Hyvä te!
Ei se oo niin vaarallista saada rukkasii :) Nyt niskasta kii joka iikka
minäkin oon antanut rukkasii :)
Kyllä aikuisen ihmisen olis hyvä osata asennoitua niin, että toisella ei ole tunteita häntä kohtaan. Tunteita ei voi pakottaa. Ne tunnetaan sellaisina kuin ne ovat.
Niin ja jos tunteet ovat kuolleet, niin sellainenkin pitää osata sille seurustelukumppanille/aviokumppanille kertoa ja erota eikä selän takana peuhata jonkun toisen kanssa, johon ihastunut/rakastunut.
mistä tiedät ettei ole kertonut. tekosyitä vaan keksit omalle saamattomuudellesi..
Monet on yhteydenotossa melko arkoja, muista, että pienen viestin ja oman askeleen takana on usein valtavat tunteet, kuten itselläni
Olipas hyvin sanottu. Itselläni on lähinnä surullinen olo ja sellainen tunne etten merkitse hänelle enää mitään, se viimekertainen pompottelu loukkasi ihan tarpeeksi. Siksi ei tee mieli ottaa yhteyttä, koska sellainen on toistunut jo aika monta kertaa suhteemme aikana, liian monta kertaa on se matto vedetty alta ja olen tunteideni kanssa aivan maissa.
Itkee myöhemmin kun en ottanut yhteyttä.
vuoden päästä se voi olla myöhäistä tai jo huomenna.
Hän ei ottanut yhteyttä silloin kun olisi pitänyt.
Mitä ihmettä itket täällä jos hän on ottanut yhteyttä,??????
Valvoin monia öitä miettien, onko minusta tarvittaessa yhteydenottoon. Otin sinuun silloin yhteyttä, koska merkitsit minulle niin paljon. Merkitset edelleen. Olen ujo ihminen pohjimmiltani ja voitin itseni tehdessäni sen. Olin rohkea, sinun vuoksesi. Jos et pysty arvostamaan yhteydenottoani ja tajuamaan sen syvällistä merkitystä, olen harmissani. Ehkä vielä joskus löydän ihmisen, joka arvostaa tekoani ja jolle sillä on merkitystä. Halusin saada pysyvän yhteyden sinuun, koska pidin sinusta paljon.
Sille että oon helvatan ujo. Tuskinpa se sua puree rupee
Jos se toinen mietti tuota yhteydenottoa pitkään ja hartaasti, ja tärisevin sormin ja pamppailevin sydämin laittoi tuon viestin. Mutta ei sitten kelvannut. Moni varmasti ilahtuisi ihan pienestä, tavallisesta viestistä missä pyydetään kahville, elokuviin jne. Ihan luonnollista että ensimmäinen askel toista kohti on varovainen.
Tämä tilanne on erilainen, kun esimerkiksi ensimmäiset yhteydenotot toiseen. Tottakai arvostan yhteydenottoja, mutta tässä tilanteessa... En sitä oikein ymmärtänyt.