Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Iltasatu eräästä

    Huhtikuu. Ensi viikolla jo toukokuu. Mielessäni koko ajan ajatus, nyt on huhtikuu. Tunnen oloni haikeaksi. Tuo mieleen viime kevään. Silloin olin vielä täysin tietämätön tulevasta, tulevista tunteista. Kesällä ne puhkesivat kukkaan. Kuitenkin, se oli tähänastisen elämäni kalleinta aikaa minulle. Mitään erikoista ei tapahtunut. Kaikki oli hyvin arkista. Se toi kuitenkin erään elämääni, ainakin hetkiseksi, kunnes syksy taas varoitteli tulostaan. Vai pitäisikö sanoa minut tämän erään elämään. Ajatus tulevasta kesästä saa sekin mieleni haikeaksi, surulliseksi suorastaan. Miten yksikään kesä voisi tuntua miltään tämän jälkeen.
    Monia kuukausia on kulunut siitä, kun verhoa raoettiin hienovaraisesti. Eniten ahdistaa sisintä epävarmuus siitä, viekö jokainen päivä erään kauemmaksi minusta ja onko niin jo käynyt. Vai voisiko päivät tuoda meidät taas lähelle, ilman turhia pelon ja epäluulon verhoja, jos sellaisia on ollut, avoimina toisillemme.
    1<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Kirjoitat kauniisti!
    Miksi hän ei ole kanssasi nyt? Mikä teidät erotti?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    hiljaisuuttavain kirjoitti:

    Huhtikuu. Ensi viikolla jo toukokuu. Mielessäni koko ajan ajatus, nyt on huhtikuu. Tunnen oloni haikeaksi. Tuo mieleen viime kevään. Silloin olin vielä täysin tietämätön tulevasta, tulevista tunteista. Kesällä ne puhkesivat kukkaan. Kuitenkin, se oli tähänastisen elämäni kalleinta aikaa minulle. Mitään erikoista ei tapahtunut. Kaikki oli hyvin arkista. Se toi kuitenkin erään elämääni, ainakin hetkiseksi, kunnes syksy taas varoitteli tulostaan. Vai pitäisikö sanoa minut tämän erään elämään. Ajatus tulevasta kesästä saa sekin mieleni haikeaksi, surulliseksi suorastaan. Miten yksikään kesä voisi tuntua miltään tämän jälkeen.
    Monia kuukausia on kulunut siitä, kun verhoa raoettiin hienovaraisesti. Eniten ahdistaa sisintä epävarmuus siitä, viekö jokainen päivä erään kauemmaksi minusta ja onko niin jo käynyt. Vai voisiko päivät tuoda meidät taas lähelle, ilman turhia pelon ja epäluulon verhoja, jos sellaisia on ollut, avoimina toisillemme.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu