Onko oikeasti mitään repivämpää kuin tutustua ja ihastua netissä toiseen, mutta tajuta, ettei hommasta koskaan tulekaan mitään, kun helvetillisen ujouden takia tapaamista ei uskalla ajatellakaan. Taas pitää keksiä jokin tekosyy tai vaan kadota, koska ei siitä kuitenkaan tulisi mitään muuta kuin kiusallista paskaa istua tuppisuuna treffeillä. Musta ei tykkää nytkään kukaan IRL, joten miksi nytkään olisi toisin.
Sori, teki mieli avautua, vaikka tiedän, ettei kukaan kykene mua täälläkään auttamaan. HELVETTI!
Sori, teki mieli avautua, vaikka tiedän, ettei kukaan kykene mua täälläkään auttamaan. HELVETTI!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko mies vai nainen? Roolit on erilaisia, nainen saa yleensä olla ujo mutta mies ei.
Mies olen ja saman huomannut. :/
Tollaset turhat miehet pitäisi tappaa, ne on rasite tälle maalle.
No tuohan on ihan sanomattakin selvää, joten mitäpä jos painuisit jonnekin muualle noita itsestäänselvyyksiäsi hokemaan, nimimerkki persu_sovinis... anteeksi, vihreä_femakko.
oletteko jutelleet paljon? voisitko kertoa hänelle että olet ujo? ehkä se sit auttais vähä valasemaan tilannetta sille toiselle, ettei niin ihmettele miks tulee hiljasia hetkiä tai sit hän vois itse vähän enemmän koittaa jutella ja sinä vaan kuunnella aluksi. olisko sulla ketään kenen kanssa voisit harjotella niin ei ehkä niin jännittäis sit niin paljon? :P jos "möhlit" totaalisesti niin menetät tilaisuuden EHKÄ...tai sitten siitä voi tullakkin jotain. mutta jos juokset niin sitten menetät ihan varmasti
Suosittelen, että otat itseäsi niskasta kiinni ja sovit treffit. Kuulostaa vaikealle, mutta mitä hävittävää sinulla on? Joko ette koskaan tapaa=teistä ei tule mitään, tai tapaatte, ja parhaassa tapauksessa viihdytte yhdessä. Olen itsekin ujo, tosin nainen, joten tilanteeni on ehkä helpompi. Mutta olen itsekin joutunut tilanteisiin, jotka vaativat paljon rohkeutta (esim ihastuksen perheen tapaaminen, se jännitti ja jännittää edelleen). Sopikaa treffit jonkin aktiviteetin pariin, esim. menette museoon tai linnaan tai muuhun nähtävyyteen. Jos meinaa tulla hiljaista, voi sitten kommentoida aina jotakin ympärillä olevaa. En suosittele kahvittelutreffejä ujolle/hiljaiselle, mutta jokainen tietysti tekee niin kuin tykkää.
Mullekin on käynyt samoin. Kolmeen tyyppiin olen netissä joskus tutustunut.
Toisen ja kolmannen jopa tapasinkin mutta ei heistä sen koommin mitään enään kuulunutkaan varmasti kun huomasivat millainen oikeasti olen. Netin kautta annan helposti sellaisen kuvan itsestäni että olen puhelias ja spontaani ihminen mutta käytännössä se on päinvastoin joten en ihmettele vaikka tulee pettymys.
Ensimmäistä en ole tähänkään päivään mennessä vielä tavannut ja se jaksaa jutella mulle ja ehdottaa tapaamista vielä näiden vuosien jälkeenkin. Olisihan se "sääli" unohtaa koko tapaaminen kun ollaan sen kanssa juteltu niin paljon ja yhteen aikaan hyvinkin tiiviisti.
Luulisi että ujoille on helpompaa tutustua ja sopia tapaamisia netin kautta mutta se on ainakin ihan höpöhöpöä mun kohdallani ja kun asiaa pitkittää niin sen vaikeammaksi se menee. Yhtä vaikeaa se on kuitenkin netissä kuin tuolla maailmalla. Ja nainen olen.
Nykyään kuitenkin vältän että en enään joutuisi netin kautta tutustumaan ja varsinkaan ihastumaan ellei sitten joku ota muhun yhteyttä (tällähetkellä somessa käytänkin vain facebookia) kyllä sekin on ollut harkinnassa että en käyttäisi enään sitäkään.
Yritän uskoa että tuolla ulkomaailmassa se kiinnostava ja minusta kiinnostunut sitten joskus löytyy ja huomaa että asiat loksahtaa yhteen. Saatan jopa uskoa sanontaa "rakkautta ensi silmäyksellä " :D
voi puhua harrastuksesta...keksiä juttua, niin ku olisit kotona
Tietenkin puhutte samoista asioista kuin siellä netissä kun tapaatte livenä;)- Ei se ujous katoa muuten kuin ryhdistäytymällä ja menemällä tapaamaan. Se paremminkin lieventää sitä ujoutta ja kun ei välitä muiden ajatuksista niin sitten se vasta helppoa onkin. Rohkeasti tapaamaan vaan ei se tapa.Kävi miten kävi