Musta tuntuu että oon jotenkin jumissa. Olo on sanalla sanoen vittuuntunut, suututtaa ja väsyttää vaan. Tuntuu että mulla ei oo paljoa ihmisarvoa, mieskin eilen lupas yhen asian, eikä sillä ollu sitten kuitenkaan mitään aikomusta täyttää lupaustaan eikä täyttänyt sitä. Se kyllä masentaa jonkun verran.Onko se joku kohtalo, että mulla ja mun mielipiteillä ei oo mitään merkitystä. Penskanakin aina kiusattiin ja nimiteltiin,koko peruskoulun ajan. Saako mulle tosiaan tehä ja sanoa mitä vaan? tällästäkö tämä elämä on, ainaista alakuloa ja väheksymistä.
Käyn terapiassa 1-2 kertaa viikossa, huomenna aika psykiatrille. Tuntuu että minä oon aivan yksin tän asian kanssa, kalliita lääkkeitä lykätään kouraan, jotka hetken auttaa. "Joo, tuu sitten taas ensi viikolla terapiaan, kyllä se siitä selviää" Ja kuinka paljon sitä työtä saa tehdä sitten "omalla ajalla" paranemisensa eteen.Kirjoittaa ajatuksiaan paperille, että niitä jotenkin ymmärtäis. Kirjottaa tänne. Puhua miehellekin.Sille kai mä oon asiat kaikki kertonu, kun olo on niin ahistunu, ettei pärjää. Eihän ne siellä terapiassa tuu julki, en osaa avautua siellä.
Lääkäri määräs mulle heti aluks 200 mg Zoloftia, ensin olin syöny Sepramia vuoden verran. Eikös yleensä hoitoannos oo vakavassakin masennuksessa 50 mg? Eikä Zoloftia saa käyttää maksimiannoksena 8:aa viikkoa kauempaa.Tästäkin lääkäri oli autuaan tietämätön, vahingossa sain tästä tietää.Ite puolitin tämän annoksen 100 mg:aan, joka tais auttaa hetken verran,nyt on menny 2 viikkoa siitä, ja olo on tämmönen.Puolituksen jälkeen on ollut 1 hyvä päivä, koko Zoloftin käytön aikana yhteensä 2.
Aivan kuin mun paranemista ooteltais, että millon mä sen teen. Aivan kuin mä voisin siihen paljoakaan vaikuttaa. Joka ikisen terapiakäynnin jälkeen itkettää ja masentaa, tulee aivan toivoton olo. Pitää kai hankkia toinen terapeutti taikka lopettaa kokonaan, kun en tunne saavani mitään irti tuosta paitsi lisää masennusta.
Käyn terapiassa 1-2 kertaa viikossa, huomenna aika psykiatrille. Tuntuu että minä oon aivan yksin tän asian kanssa, kalliita lääkkeitä lykätään kouraan, jotka hetken auttaa. "Joo, tuu sitten taas ensi viikolla terapiaan, kyllä se siitä selviää" Ja kuinka paljon sitä työtä saa tehdä sitten "omalla ajalla" paranemisensa eteen.Kirjoittaa ajatuksiaan paperille, että niitä jotenkin ymmärtäis. Kirjottaa tänne. Puhua miehellekin.Sille kai mä oon asiat kaikki kertonu, kun olo on niin ahistunu, ettei pärjää. Eihän ne siellä terapiassa tuu julki, en osaa avautua siellä.
Lääkäri määräs mulle heti aluks 200 mg Zoloftia, ensin olin syöny Sepramia vuoden verran. Eikös yleensä hoitoannos oo vakavassakin masennuksessa 50 mg? Eikä Zoloftia saa käyttää maksimiannoksena 8:aa viikkoa kauempaa.Tästäkin lääkäri oli autuaan tietämätön, vahingossa sain tästä tietää.Ite puolitin tämän annoksen 100 mg:aan, joka tais auttaa hetken verran,nyt on menny 2 viikkoa siitä, ja olo on tämmönen.Puolituksen jälkeen on ollut 1 hyvä päivä, koko Zoloftin käytön aikana yhteensä 2.
Aivan kuin mun paranemista ooteltais, että millon mä sen teen. Aivan kuin mä voisin siihen paljoakaan vaikuttaa. Joka ikisen terapiakäynnin jälkeen itkettää ja masentaa, tulee aivan toivoton olo. Pitää kai hankkia toinen terapeutti taikka lopettaa kokonaan, kun en tunne saavani mitään irti tuosta paitsi lisää masennusta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lainaus Zoloftin pakkausselosteesta Pfizerin nettisivuilta
(http://www.pfizer.fi/ShowPage.do?id=145&page=Zoloft):
"Joskus lääkäri voi määrätä suuremman annoksen, kuitenkin enintään 200 mg päivässä.
150 mg suurempaa annosta ei saisi ottaa yli 8 viikkoa. Pakkauksen ohjelipukkeesta
selviää, kuinka suuri annos Sinun tulee ottaa. Jos et ole varma, kysy neuvoa lääkäriltäsi
tai apteekista."
Oletko kysynyt lääkäriltä, miksi hän on määrännyt noin ison annoksen? Kysy ihmeessä ja pyydä vaihtamaan lääke toiseen, jos tuntuu ettei siitä ole apua. Jos et luota tähän lääkäriisi niin mene toiselle.
Niin, tämä lääkäri on muka perehtynyt näihin ongelmiin ja tietää miten toimia. Ei kai sitä voi enää luottaa oikeestaan mihinkään, varsinkaan näin vakavissa asioissa....Ite se pitää tämänpäivän terveydenhuollossa tietää, mikä auttaa ja pitää osata myös vaatia.Pitää kai lukea lääkäriks niin pärjää. Niinpä mä tänään teenkin, kun menen psykiatrin vastaanotolle. Vaadin hoitoa josta on myös apua. Mä oon niin kyllästyny tähän paskamaiseen oloon, että oon valmis vaikka mihin.
Kuinkahan se asian laita on yksityisellä puolella? Saisko sieltä paremmin helpotusta.
Omat kokemukseni ovat sellaisia, että suosittelen kyllä yksityislääkäriä, jos vain on varaa maksaa. Kävin itse jonkin aikaa yksityisellä psykiatrilla joka ihan kustannussyistä lähetti minut julkisen terveydenhuollon puolelle. Siellä sain kuitenkin niin tylyn vastaanoton, että palasin saman tien takaisin yksityiselle.