Löysin tämän keskustelupalstan vasta äsken, ja oli helpottavaa lukea muidenkin kokemuksia jännittämisestä. Olen lukion toisella luokalla, ja minusta tuntuu että jännittäminen on vain pahentunut iän myötä. Nykyään olen alkanut ahdistua jo etukäteen tulevista esiintymistilanteista.
En niinkään jännittä normaaleja sosiaalisia tilanteita, mutta esitelmät ja muut tilanteet missä olen huomion keskipisteenä ovat kammottavia! Koulun käynti tuntuu epämiellyttävältä kun jännitän niin paljon esimerkiksi englannin tunneilla. Minua alkaa heti jännittää kun tarkistetaan jotain tehtävää niin, että jokainen vastaa vuorollaan. Silloin sydämmeni alkaa lyödä hirveää vauhtia ja ääni värisee. Vihaan tätä reagtiota ruumiissani ja se on alkanut häiritä jo opiskelujani. Mistä nämä oireet oikein johtuvat? Olen päättänyt usein olla jännittämättä ja rentona, mutta elimistö on toista mieltä...
En niinkään jännittä normaaleja sosiaalisia tilanteita, mutta esitelmät ja muut tilanteet missä olen huomion keskipisteenä ovat kammottavia! Koulun käynti tuntuu epämiellyttävältä kun jännitän niin paljon esimerkiksi englannin tunneilla. Minua alkaa heti jännittää kun tarkistetaan jotain tehtävää niin, että jokainen vastaa vuorollaan. Silloin sydämmeni alkaa lyödä hirveää vauhtia ja ääni värisee. Vihaan tätä reagtiota ruumiissani ja se on alkanut häiritä jo opiskelujani. Mistä nämä oireet oikein johtuvat? Olen päättänyt usein olla jännittämättä ja rentona, mutta elimistö on toista mieltä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
..niin mulla siis. olen nyt lukion ensimmäisellä luokalla ja jännittäminen ja sen mukana tullut ahdistus ja paniikki (on tullut kohtauksiakin) on vain pahentunut. "virallisesti" oireet alkoivat tänä syksynä. esitelmäjännityksestä se kasvoi pahemmaksi, nyt on kahvikuppineuroosi ja jännitän myös aivan kauheasti juuri kielten tunneilla tuota "mennään järjestyksessä" -juttua. se on kaikista kauheinta! tulee hirvee ahdistus ja paniikki kun aattelee että "kohta on mun vuoro.." tilanteessa ei siis PITÄISI olla mitään jännitettävää, mutta kuten sanoit, elimistö on toista mieltä.
nyt kun jännittäminen on alkanut haitata jokapäiväisiä tilanteita (jännitän jo huomista ruotsin tuntia, kamalaa, entä jos joudun lukemaan ääneen kappaletta?!) niin hain apua terapiasta. syön propralia myös päivittäin, oletko kokeillut sitä? se auttaa hyvin tuohon sydämentykytykseen mutta ahdistus ja paniikki on tullut jäädäkseen.
jos propralistakaan ei ole sinulle apua, niin esimerkiksi koulupsyklologille/terveydenhoitajalle juttelu voisi tehdä ihan hyvää. oletko puhunut vanhemmillesi?
Kävin tänään juttelemassa terveydenhoitajan kanssa ja sain ajan koululääkärille. Luultavasti hän määrä minulle jotain lääkettä, ehkä juuri Propralia. Menessäni terkalle minua alkoi jännittää hirveästi ja oli vähän vaikeuksia saada asiani kerrottua. Pelkäänkin että en saa sanaa suustani lääkärillä... Näin on tietysti tyhmä ajatella kun hehät haluavat vain auttaa minua.
meni tuo terkkarilla käynti? saakohan lääkkeitä tuollaisiin ns.lieviin oireisiin helposti?
Minua, vanhaa ydinvoimalaopasta, kun aikoinaan esiintyminen jännitti, auttoi se toteamus, että kuulijani olivat tulleet katsomaan ydinvoimalaa, eivät jännittävää opasta.
Esiintymiskokemushan tuon jännityksen poistaa. Liika rutiinikin tosin on pahasta.