Aloitetaan Venäjästä. Siellä tapahtuu aina välillä yksittäisiä asioita, jotka voivat herättää hämmästystä, ellei tiedosta taustalla olevia aatteellisia kehityksiä ja tavoitteita. Venäjää tarkastellaan edelleen jonkinlaisena kommunismivaltion jatkeena, vaikka se on hyvin paljon erilaisempi edeltäjäänsä. Sosialistiseen ideologiaan perustavasta valtiosta, joka pyrki ideogisesti aluksi jopa eroon koko valtiokäsitteestä, on tullut jyrkkää kansallisaatetta toteuttava ortodoksinen valtio. Jyrkkä uskonnonvastaisuuskin on vaihtunut suorastaan ääriuskonnollisuuteen.
Venäjän presidentti toivottaa tervetulleeksi vierailulle sellaisia tahoja, jotka ovat aatteellisesti lähellä Venäjää. Sen vuoksi iloisia ilmeitä nähdään erityisesti silloin, kun vieraina ovat nationalistiset oikeistolaiset tai tai nationalistiset vasemmistolaiset johtajat eri maista. Le Pen ja Syriza ilahduttavat kumpikin Putinia. Jos ei näe yhdistävää tekijää eli kansallisuusaatetta ja uskonnollisuutta, voisi pitää tällaista kummallisena.
Euroopassa kansallisuusaate on ollut pitkän tyvenen jakson jälkeen taas nousussa. Se on vastaprotesti monikulttuuristumiselle ja arvoliberalismille. Putinin tavoin nähdään, että nämä ilmiöt demoralisoivat ja degeneroivat kansaa. Natsisimia ei pitäisi vetää aina esille, mutta yhtäläisyydet ovat niin selkeät, että hyvä siitä on aina kuitenkin muistuttaa.
Kansallisvaltion vaihtoehtona on ollut kansalaisyhteiskunta. Valtion rooli on niissä täysin erilainen. Kansallisvaltiot korostavat ulkosta ja sisäistä turvallisuutta ja oman kansan erinomaisuutta, kun kansalaisyhteiskunnat näkevät valtion yhteisten asioiden päätösinstrumenttinä eli eräänlaisina käräjäkivien korvikkeena. Tässä mallissa valtio luo järjestykselliset raamit asioiden hoidolle, mutta tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja elintasosta huolehtiminen menevät kirkkaasti ohi valtiollisen itseisarvon. Kansalaisyhteiskuntamalli näyttäisi myös takaavan parhaiten rauhan ihmisten välille. Kokonaan sitä ei voi taata, mutta rauhan ylläpitäjäksi niissä on riittänyt poliisi, armeijaa ei yleensä ole tarvittu.
Kansallisaate tarkoittaa tavaomaisesti yhtä kansaa, yhtä maata, sille yhtä tavoitetta, yhtä kieltä jne. Yhtenäiskulttuuri kukoistaa kansallisvaltioissa ja muu mieluiten kielletään. Kansalaisyhteiskunta taas sallii monikulttuurisuuden ja pyrkii huolehtimaan tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Kansalaisten asiat kiinnostavat kansalaisyhteiskuntaa yli kaiken, kun taas valtion asiat kiinnostavat eniten kansallisvaltioita.
Jokainen voi miettiä tykönään sitä, mitä näistä Suomen eri poliittiset puolueet ja vaikuttajaryhmät pyrkivät edistämään.
Venäjän presidentti toivottaa tervetulleeksi vierailulle sellaisia tahoja, jotka ovat aatteellisesti lähellä Venäjää. Sen vuoksi iloisia ilmeitä nähdään erityisesti silloin, kun vieraina ovat nationalistiset oikeistolaiset tai tai nationalistiset vasemmistolaiset johtajat eri maista. Le Pen ja Syriza ilahduttavat kumpikin Putinia. Jos ei näe yhdistävää tekijää eli kansallisuusaatetta ja uskonnollisuutta, voisi pitää tällaista kummallisena.
Euroopassa kansallisuusaate on ollut pitkän tyvenen jakson jälkeen taas nousussa. Se on vastaprotesti monikulttuuristumiselle ja arvoliberalismille. Putinin tavoin nähdään, että nämä ilmiöt demoralisoivat ja degeneroivat kansaa. Natsisimia ei pitäisi vetää aina esille, mutta yhtäläisyydet ovat niin selkeät, että hyvä siitä on aina kuitenkin muistuttaa.
Kansallisvaltion vaihtoehtona on ollut kansalaisyhteiskunta. Valtion rooli on niissä täysin erilainen. Kansallisvaltiot korostavat ulkosta ja sisäistä turvallisuutta ja oman kansan erinomaisuutta, kun kansalaisyhteiskunnat näkevät valtion yhteisten asioiden päätösinstrumenttinä eli eräänlaisina käräjäkivien korvikkeena. Tässä mallissa valtio luo järjestykselliset raamit asioiden hoidolle, mutta tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja elintasosta huolehtiminen menevät kirkkaasti ohi valtiollisen itseisarvon. Kansalaisyhteiskuntamalli näyttäisi myös takaavan parhaiten rauhan ihmisten välille. Kokonaan sitä ei voi taata, mutta rauhan ylläpitäjäksi niissä on riittänyt poliisi, armeijaa ei yleensä ole tarvittu.
Kansallisaate tarkoittaa tavaomaisesti yhtä kansaa, yhtä maata, sille yhtä tavoitetta, yhtä kieltä jne. Yhtenäiskulttuuri kukoistaa kansallisvaltioissa ja muu mieluiten kielletään. Kansalaisyhteiskunta taas sallii monikulttuurisuuden ja pyrkii huolehtimaan tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Kansalaisten asiat kiinnostavat kansalaisyhteiskuntaa yli kaiken, kun taas valtion asiat kiinnostavat eniten kansallisvaltioita.
Jokainen voi miettiä tykönään sitä, mitä näistä Suomen eri poliittiset puolueet ja vaikuttajaryhmät pyrkivät edistämään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.