Se ei vain aina riitä ja rakastaminen toisten kustannuksella likaa kaiken kauniin ennenpitkää.
rakastan kyllä
totuustässä
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siksipä jumitan täällä. Menneisyys pitää pistää ensin järjestykseen.
Milloin menneisyytesi on pistetty järjestykseen? Saako sen järjestykseen, yritätkö edes? Mikä on niin hirveä menneisyys että estää kaikenlaisen nykyisyyden? Palsta ei ole mikään pakopaikka kaikille asioille vaan Jotain voi varmasti tehdä muuallakin, vaikkei kaikkea tekisikään.
Niin omassa suhteessani sain karvaasti kokea, että rakastaminen ei riitä, jos toisen kanssa ei pysty elämään.
Mutta muutoin uskon kyllä, että rakastaminen riittä, jos molemminpuolista rakkautta on ja halu rakastaa. Ei sitä silloin tehdä kenenkään kustannuksella.
Mitä juuri sinä tarkoitat tällä rakastaminen toisten kustannuksella?
Ehkäpä sitä, että on jo toisaalla on sitoumuksia? Sivusta vain tämä huomio.
toisen puolesta, ei ne kuitenkaan osu oikeeseen eikä täällä ainakaan voi tehä mitään huomioita.
Voihan täällä silti pohtia eri vaihtoehtoja, se avartaa yleensä vain oman napansa ympärillä pyörivien ihmistenkin tajuntaa.
Ihan hyvin voi arvailla muiden puolesta, ne muut voivat sitten kertoa omasta puolestaan, jos haluavat.
mettään ne kumminkii menee - eikö oo omaa elämää kun pitää niin arvailla muiden elämää?
Joskus menee metsään, joskus voi osua oikeaan tai sinne päin. Ei siitä tarvitse niin sydänjuuriaan myöten loukkaantua, jos joku netissä jotain arvelee. Henkilö voi täsmentää itse, tai antaa olla.
näin on, kustannukset pitää laskea.
Itse omassa tilanteessani rauhaan päässenä ajattelen, että vaikka rakastankin, se ei ole toisten kustannuksella, koska rakastan heitä kaikkia enkä petä ketään.
Se ei myöskään likaa mitään koska rakkaus aitona ja pyyteettömänä on kaunis asia. Se ei ole myöskään keneltäkään pois, en rakasta ketään toista vähemmän siksi, että olen alkanut rakastaa vielä jotakuta muutakin. Se ei myöskään loukkaa ketään, koska en sitä tietoa kenellekään jaa. En näe sitä enää myöskään henkisenä pettämisenä.
Itsepetosta. Näin se vain on ainakin jos rakastat sillä tavalla että olet suhteessa johonkin toiseen ihmiseen oman suhteesi ulkopuolella. Jokainen tietää, mitä suhde tarkoittaa. Se on suhde jonkun selän takana, jossa on tunteita, jotka loukkaavat puolisoa tai kumppania. Ihminen selittelee asiat itselleen sopivasti. Usko pois tiedän, mistä puhun. Pitää tehdä itselleen aivan selväksi, mitä tekee, mihin on ryhtynyt/ryhtymässä jne.
Eikö se jo käynyt ilmi, että ei ole mitään suhdetta, koska en petä enkä kerro tunteistani irl.
Varmastikin tiedät mistä puhut, ja niin minäkin tiedän, mistä itse puhun. Meillä on selvästi ihan eri tilanne ja eri kokemukset. Halusin vain tuoda omatkin ajatukseni julki - joku ehkä saa voimaa omaan tilanteeseensa. Surinta itsepetosta ja itselleni väärin tekemistä oli se, kun koitin kieltää tunteeni, itseltäni.
Jos näin sanot ja pystyt elämään asian kanssa. Onnea sinulle, olet ensimmäinen ihminen, joka todella rakastaa, eikä ilmaise sitä mitenkään niin ettei sitä huomaisi tai oma kumppani ei siitä kärsisi. Harvinaista. Pahoitteluni, en vain voi käsittää sellaista.
En sunkaan ole pyhimys, kaukana mistään pyhimyksistä.
Nyt pystyn elämään asian kanssa, koska olen käynyt aikamoisen myllyn läpi ja hyväksynyt tunteeni. Sain sisäisen rauhan. Ennen sitä oli kamalaa.
Kyllä se minusta vähän näkyy "hänen" suuntaansa, sitä en pysty estämään, mutta en tosiaankaan "tee" mitään, joten se siitä. Oma kumppanini ei kärsi, koska ei tiedä, ja rakastan ja haluan häntä edelleen paljon.
Tämä on varmaankin harvinaista ja oli kyllä pitkän työn takana itselläni.
Yksi lause palstalta on jäänyt elämään mielessäni, ja sen nyt tähänkin laitan vaikken täsmällisiä sanoja muistakaan. Ajatus oli se, että eikö ole kummallista, että vihata saa, vaikka kuinka montaa, mutta rakastaa ei saisi kuin yhtä.
Jos rakastat vain omilla ehdoillasi tai toisen kustannuksella et tule rakkaudessa onnistumaan. Joko sinä tai toinen voi huonosti jos et elä täydesti ja puhtaasti rakkaudessa ja rakkaudesta. Oikea rakkaus on jotakin paljon enemmän ja syvempää.
Onkohan se omilla ehdoilla rakastaminen edes rakkautta, vai lähempänä itserakkautta, oman kaikkivoipaisuuden toteuttamista toisten kustannuksella. Joskus ollut sen 'toisen' roolissa... molemmathan siinä voivat ennen pitkää huonosti, tosin se jonka ehdoilla mennään lähinnä vain siksi, että hänen ehtonsa eivät joka hetki täyty.
No mutta, aloittaja ehkä tarkoittaa jotain muuta kohdallaan.
Totta. Nyt pääsen täältä vihdoin rauhaan. HUH, palstaharha alkoikin syödä jo päätä ;)