vaikuttaako sää mieliaalaasi ja

Oi paista päivä lämpöinen, suo lahjojas maan lapsille...

Ainakin minun mielialaani vaikuttaa. Hymy on herkemmässä, erityisesti keväällä. Keltaiset kukat näyttävät luovan paistetta tummaan maahan. Metsässä näkyy myös loistavia vihreitä värejä. Oletteko huomanneet?

Kävelimme äskettäin ystäväni kanssa Helsingin edustalla, Kallahdessa ja huomasimme monia erilaisia outoja kirkkaita vihreitä värejä maassa ja maan lähellä, kaatuneiden puiden rungoilla, kannoilla, kivissä ja kallioilla... Paljon muitakin erilaisia luonnon taideteoksia näkyi maanpinnan lähellä, kun tuore kasvillisuus ei vielä peittänyt sitä.

Totesin taas kerran, että kannattaa liikkua silmät avoimina ja katsella ympärilleen. Voi havaita monenlaista kauneutta. Myös kauniita ihmisiä. ;))

Sateessa kulkiessa en näe ketään, pusken vain tuulta vastaan tai käännän sateenvarjon suojaksi tuulen puolelle.

Ukkosella menen ikkunan ääreen katselemaan salamointia.

Arvostan vuodenaikojen vaihtelua ja niihin liittyviä ilmiöitä.

Ensilumi, kuurainen aamu, auringon nousu tai lasku erilaisissa maisemissa, raesade järven rannalla tarjoavat kaikki suurta iloa.

Sillä tavalla vaikuttaa, että kun alkaa olla yli 25C, niin tulen ärtyneeksi. Vielä jos on lisäksi nälkä, väsynyt, meteliä, tungosta, haisee likaviemärille, niin ei tarvitse kuin pieni kipinä, niin räjähtää kuin ruutitynnyri.
Olen selvästi viileän ilmastonalan ihminen. Aurinko on ok (valon takia), jos ei muuten ole kuuma ilma eikä se paistaa räkitä yli viikon joka päivä. Pidän sateesta muuten, mutta jos alkaa olla viikkotolkulla harmaan tihkusateista, niin se meinaa vaikuttaa alakuloisesti. Ohimenevä myrsky, rankkasade ja ukonilma saa minut tuntemaan oloni kaikkein eniten luontoon kuuluvaksi.

Aurinkoisessa kelissä paras puoli valo.

Ja tietenkin lämpö, säästävät energiaa. Noin muuten, kevät ja kesä raskaimmat vuodenajat. Eivät tee hyvää mielialalle, eivätkä terveydelle. Ja valossa ja lämmössäkin huonot puolensa, liika aina liikaa, niiltäkin pitää suojautua, aivan, kuten pimeydeltä ja kylmältäkin.

Että lähinnä syksyä kaipaillen.

=DW=

Kyllä se kaunis hyvä sää on piristävä asia. Kaikki menettelee kun ei vain hirveä tuuli a räntäsade: silloin ei kyllä vapaaehtoisesti ulos mene. Tässä iässä kyllä sää on pieni vaikuttaja mitä onnellisuuteen tulee.

Vaikuttaako sää? Menasin vastata, ei.
Mutta, en usko, että vaikuttaa, ennen kuin näen omin silmin.
Niinpä olisi hyvä salaotattaa videofilmi itsensä mielenliikkeistä, ilmeet ja eleet ja käyttäytyminen vuoden ajan. Siinä näkisi mistä se lumi tupruaa ja kesä sataa.
Itse olen viileän syksyn ja talven eläjä. Muuna aikana käyn kuumana (keho).

Vaikuttaa positivisesti, sää ja mää. Kyllä aurinko ilahduttaa aina, mutta sadekin ilahduttaa kun on räytymispäivä, sään kanssa silloin hiljennytään räytymään yhdessä. Tänäkin aamuna aurinko paistaa siniseltä taivaalta pakkasessa. Linnun kirkuen ojentelevat kylmettyneitä jalkojaan, onneksi poikasia ei ole vielä, olisivat paleltuneet.

Aurinko tekee kumman iloiseksi ihmiset jos ei satu olemaan keskellä kovaa kriisiä elämässään.

Säät eivät vaikuta mielialaani oikeastaan juuri mitenkään. Pimeys loputtomiin jatkuessaan voisi vaikuttaakin, mutta kun minulle kelpaa paremman puutteessa keinovalokin niin ei se pimeyskään mielialaa pääse alas vetämään, joskus vain vähän hetkellisesti ärsyttää.
Sama säidenkin kanssa, mieliala sinänsä ei nouse tai laske, vaan sen päälle joskus poikkeusoloissa ja valinta- järjestelymahdollisuuksien puuttuessa voi tulla sään aiheuttamaa ärsytystä, myös auringon paisteen. Mutta normaalioloissa taidan ottaa sen tuttuna, tuhansia kertoja koettuna juttuna, en muista rintani mitenkään erityisesti täyttyneen ilolla ja riemulla aurinkoisen sään takia tai onnellisen kepeän mielialani laskeneen huonon sään takia.