Muistatteko vielä Raijaleena Rinta-Joupin ulostulot kotitekoisen rodunjalostuksen kehittelijänä Suomessa. Hän kirjoitti aiheesta Höblään ansiokkaan kirjoitelmankin:
" KAKSIKIELISYYS ON VOIMAVARA", josta ruotsinkielinen säätiö maksoi 3.000 euroa.
Tietääkö kukaan, kuinka Raijaleenan ja koekaniinilasten elämä on kehittynyt kirjoituksen jälkeen?
_______________________
Tässä tuo HBL:ssä julkaistu yleisönosastokirjoitus:
KAKSIKIELISYYS ON VOIMAVARA
Minuun on aina yksikielisenä pohjanmaalaisena tehnyt vaikutuksen kaksikieliset henkilöt, erityisesti heidän tapansa kevyesti voida vaihtaa ruotsin ja suomen välillä. Kaksikieliset pystyvät myös helpommin oppimaan muita germaanisia kieliä. Äitinä olen myös aina saanut fantasioita ajatuksesta kaksikielisistä lapsista.
Kaksikielisyys näyttää olevan päivän trendi ja se, että tulee kaksikieliseksi on usein merkki siitä, että pystyy sopeutumaan ympäristöön. Noin 20 vuotta sitten katsoi n. 30 % ruotsinkielistä olevansa maassamme kaksikielisiä. Nyt kokee n. 40% itsensä kaksikielisiksi, 40% selviää suomella tyydyttävästi ja 20 % on enemmän tai vähemmän yksikielisiä.
Ympäristö on paras kieliopettaja, huomasin minä, ja aloin "kielikylvettää" omia lapsiani. Maalini oli, että kolme yksikielistä lastani tulisivat oppimaan ruotsin "keskinkertaisesti". Toivoin, että he koulussa saavuttaisivat seiskan tason. Nyt on tämä kieliprojekti ollut käynnissä 11 vuotta. Koulu on mennyt hyvin ja lapset ovat tyytyväisiä kaksikielisyyteensä. Kaikkein tyytyväisin olen kenties siihen, että he pystyvät näkemään hyödyn kaksikielisyydessään.
Oppiakseen ruotsia, on lasten pakko vaihtaa ympäristöään, aivan yksinkertaisesti täysin suomenkielisestä ympäristöstä niin ruotsinkieliseen ympäristöön kuin se vain on mahdollista. Tämä tarkoitti koulun vaihtoa naapurikunnan lähimpään ruotsinkieliseen esikouluun ja kouluun. Minä sain jopa alkaa lukea satuja ruotsillani (Minä huonolla ruotsillani!), panostaa kaksikieliseen päivähoitoon, ruotsinkielisiin harrastuksiin, lastenvideoihin ym. Oli myös tärkeää saada ruotsinkielisiä kontakteja. Tämä on kaksijakoista elämää, kun lapset omistautuvat ensimmäiselle kielelle suomelle kotona ja toiselle, ruotsille olemalla ympäristössä, jossa sitä puhutaan.
On harvoja täysin suomenkielisiä lapsia, jotka käyvät ruotsinkielistä koulua. Siksi, koska suomi on Suomen enemmistökieli ja koska enemmistökieltä puhuville yksilöille on vaikeampaa oppia vähemmistökieltä. Ruotsalaiset koulut Suomessa eivät myöskään ole mitään kielikouluja ja siksi täytyy lasten osata jossain määrin kieltä ennen koulua.
Minun kaksikielisten lasteni kohdalla on niin, että joillakin alueilla he ovat vahvempia. He esim. hallitsevat kouluasiat paremmin ruotsiksi, koska käyvät ruotsinkielistä koulua. Nuorimmalla lapsellani, joka on matkalla tulla tasapainoisemmaksi kaksikielisyydessään, on suomen kielen piirteitä sekä ruotsia puhuessaan että kirjoittaessaan, mutta vielä enemmän ruotsin piirteitä suomea puhuessaan. Lauseita kuten: "äiti kuule mä oon vahingos uppställanu kaks uppgiftiä liikaa, tolvin ja elvan, mutta opettaja sanoi ettei se haittaa", tulee usein esiin. Myöhemmin käy, kuten vanhimman lapsen kohdalla on tänään, että ruotsinkieliset piirteet suomessa vähenevät.
Minua hämmästyttävät kommentit, joissa sanotaan, että "miksi valitsitte ruotsin, teidän olisi pitänyt valita englanti sen sijaan". Englanti on tietenkin "lingua franca" maailmassa, mutta se ei ole elävä kieli Suomessa, jolla olisi oma kulttuuri, koulutus ja massamedia. Meillä on valtavan vähän ihmisiä, jotka puhuvat englantia äidinkielenään, mikä vaikeuttaisi oikean ääntämyksen ja sanavalinnan oppimista. Ruotsi sen sijaan pitää korkeaa tasoa Pohjanmaalla, koska suomen kieltä ei sekoiteta niin paljon siihen. Se, että ruotsi on enemmistön kieli monella lähialueella, nostaa varmasti myös sen tasoa.
Monet kaksikieliset tapaavat sanoa, että he ottavat hyvän kummastakin kielestä. Niinpä mekin olemme saaneet nauttia (suomea) iloisemmista ruotsinkielisistä lastenlauluista ja sujuvimmista sanontatapasäännöistä. Kuinka helppoa se onkin kiittää tästä päivästä, suomeksi kuulostaa se hieman epäluonnolliselta sanoa "kiitos tästä päivästä" (sellaistahan kuulee liian harvoin).
Kaksikielisyys voidaan nähdä resurssina ruotsinkielisyydessä. Kielikysymykset ovat olleet paljon esillä viime aikoina ja molemmat kieliosapuolet yrittävät saavuttaa parhaan tuloksen. Valtio yrittää tehdä parhaansa laeilla ja informaatiolla. Loppujen lopuksi ne ovat ne positiiviset asenteet, jotka auttavat eniten. Eikä se maksa mitään...
Raijaleena Rinta-Jouppi
filosofian maisteri
Tervajoki
" KAKSIKIELISYYS ON VOIMAVARA", josta ruotsinkielinen säätiö maksoi 3.000 euroa.
Tietääkö kukaan, kuinka Raijaleenan ja koekaniinilasten elämä on kehittynyt kirjoituksen jälkeen?
_______________________
Tässä tuo HBL:ssä julkaistu yleisönosastokirjoitus:
KAKSIKIELISYYS ON VOIMAVARA
Minuun on aina yksikielisenä pohjanmaalaisena tehnyt vaikutuksen kaksikieliset henkilöt, erityisesti heidän tapansa kevyesti voida vaihtaa ruotsin ja suomen välillä. Kaksikieliset pystyvät myös helpommin oppimaan muita germaanisia kieliä. Äitinä olen myös aina saanut fantasioita ajatuksesta kaksikielisistä lapsista.
Kaksikielisyys näyttää olevan päivän trendi ja se, että tulee kaksikieliseksi on usein merkki siitä, että pystyy sopeutumaan ympäristöön. Noin 20 vuotta sitten katsoi n. 30 % ruotsinkielistä olevansa maassamme kaksikielisiä. Nyt kokee n. 40% itsensä kaksikielisiksi, 40% selviää suomella tyydyttävästi ja 20 % on enemmän tai vähemmän yksikielisiä.
Ympäristö on paras kieliopettaja, huomasin minä, ja aloin "kielikylvettää" omia lapsiani. Maalini oli, että kolme yksikielistä lastani tulisivat oppimaan ruotsin "keskinkertaisesti". Toivoin, että he koulussa saavuttaisivat seiskan tason. Nyt on tämä kieliprojekti ollut käynnissä 11 vuotta. Koulu on mennyt hyvin ja lapset ovat tyytyväisiä kaksikielisyyteensä. Kaikkein tyytyväisin olen kenties siihen, että he pystyvät näkemään hyödyn kaksikielisyydessään.
Oppiakseen ruotsia, on lasten pakko vaihtaa ympäristöään, aivan yksinkertaisesti täysin suomenkielisestä ympäristöstä niin ruotsinkieliseen ympäristöön kuin se vain on mahdollista. Tämä tarkoitti koulun vaihtoa naapurikunnan lähimpään ruotsinkieliseen esikouluun ja kouluun. Minä sain jopa alkaa lukea satuja ruotsillani (Minä huonolla ruotsillani!), panostaa kaksikieliseen päivähoitoon, ruotsinkielisiin harrastuksiin, lastenvideoihin ym. Oli myös tärkeää saada ruotsinkielisiä kontakteja. Tämä on kaksijakoista elämää, kun lapset omistautuvat ensimmäiselle kielelle suomelle kotona ja toiselle, ruotsille olemalla ympäristössä, jossa sitä puhutaan.
On harvoja täysin suomenkielisiä lapsia, jotka käyvät ruotsinkielistä koulua. Siksi, koska suomi on Suomen enemmistökieli ja koska enemmistökieltä puhuville yksilöille on vaikeampaa oppia vähemmistökieltä. Ruotsalaiset koulut Suomessa eivät myöskään ole mitään kielikouluja ja siksi täytyy lasten osata jossain määrin kieltä ennen koulua.
Minun kaksikielisten lasteni kohdalla on niin, että joillakin alueilla he ovat vahvempia. He esim. hallitsevat kouluasiat paremmin ruotsiksi, koska käyvät ruotsinkielistä koulua. Nuorimmalla lapsellani, joka on matkalla tulla tasapainoisemmaksi kaksikielisyydessään, on suomen kielen piirteitä sekä ruotsia puhuessaan että kirjoittaessaan, mutta vielä enemmän ruotsin piirteitä suomea puhuessaan. Lauseita kuten: "äiti kuule mä oon vahingos uppställanu kaks uppgiftiä liikaa, tolvin ja elvan, mutta opettaja sanoi ettei se haittaa", tulee usein esiin. Myöhemmin käy, kuten vanhimman lapsen kohdalla on tänään, että ruotsinkieliset piirteet suomessa vähenevät.
Minua hämmästyttävät kommentit, joissa sanotaan, että "miksi valitsitte ruotsin, teidän olisi pitänyt valita englanti sen sijaan". Englanti on tietenkin "lingua franca" maailmassa, mutta se ei ole elävä kieli Suomessa, jolla olisi oma kulttuuri, koulutus ja massamedia. Meillä on valtavan vähän ihmisiä, jotka puhuvat englantia äidinkielenään, mikä vaikeuttaisi oikean ääntämyksen ja sanavalinnan oppimista. Ruotsi sen sijaan pitää korkeaa tasoa Pohjanmaalla, koska suomen kieltä ei sekoiteta niin paljon siihen. Se, että ruotsi on enemmistön kieli monella lähialueella, nostaa varmasti myös sen tasoa.
Monet kaksikieliset tapaavat sanoa, että he ottavat hyvän kummastakin kielestä. Niinpä mekin olemme saaneet nauttia (suomea) iloisemmista ruotsinkielisistä lastenlauluista ja sujuvimmista sanontatapasäännöistä. Kuinka helppoa se onkin kiittää tästä päivästä, suomeksi kuulostaa se hieman epäluonnolliselta sanoa "kiitos tästä päivästä" (sellaistahan kuulee liian harvoin).
Kaksikielisyys voidaan nähdä resurssina ruotsinkielisyydessä. Kielikysymykset ovat olleet paljon esillä viime aikoina ja molemmat kieliosapuolet yrittävät saavuttaa parhaan tuloksen. Valtio yrittää tehdä parhaansa laeilla ja informaatiolla. Loppujen lopuksi ne ovat ne positiiviset asenteet, jotka auttavat eniten. Eikä se maksa mitään...
Raijaleena Rinta-Jouppi
filosofian maisteri
Tervajoki
Vastaukset 7
Vanhimmat
Raijaleenan vanhin lapsi, Pauliina Rinta-Jouppi suoritti IB-ylioppilastutkinnon Vaasassa vuonna 2009 ja opiskelee Turussa Åbo Akademissa kauppatieteitä.
RKP pitää huolta omistaan....
Tämä oli moniin vuosiin paras kirjoitus palstalla. Parempi kuin kaikki Talan kirjoitukset yhteensä. Minun mielestäni.
Niin on. Itse olen lasteni kanssa toiminut samalla tavalla kuin Raijaleena. Lapset ovat olleet tosi onnellisia valinnasta ja heillä on todella valoisa maailmankatsomus. Opiskelun jälkeen työpaikansaannissa oli ratkaisevaa, että pystyy kielellisesti toimimaan kaikissa Pohjoismaissa suomi-ruotsi-englanti yhdistelmällä.
"yhdistelmällä" kertoo vain omasta kokemuksestaan, mikä ei ole koko totuus kaikkien viiden miljoonan fennon kannalta: "Opiskelun jälkeen työpaikansaannissa oli ratkaisevaa, että pystyy kielellisesti toimimaan kaikissa Pohjoismaissa suomi-ruotsi-englanti yhdistelmällä."
Opiskelun jälkeen työnsaannissa voi olla ratkaisevaa, että suomenkielisenä pystyy maailmalla toimimaan joko saksan, ranskan, venäjän, espanjan, ruotsin tai muun muassa viron ja englannin yhdistelmällä. Englannin ja ralliruotsin tarve on vain pieni osa, ehkä noin 10 prosentin osuus kaikesta Suomen tarvitsemasta monipuolisesta kielitaidosta. Koko kansan valjastaminen markkinoille hillumaan englannin lisäksi ruotsilla (ralliruotsilla) on summatonta tuhlausta.
Vapaa kielivalinta tarjolla olevista toistakymmenestä kielestä on ainoa järkevä ratkaisu sen lisäksi, että viranomaisen ruotsintaitovaatimus asetetaan sille kollektiivina nykyisen kaikkien korkeakoulutettujen sijasta.
... työpaikansaannissa oli ratkaisevaa, että pystyy kielellisesti toimimaan kaikissa Pohjoismaissa....
Itse valmistuin Åbo Akademista vuonna 1979. En ole koskaan päässyt työskentelemään muussa Pohjoismaassa kuin Suomessa. Ensimmäinen projektini, johon työnantaja lähetti minut oli Espanjassa, sitten Brasiliassa, Jugoslaviassa, Itävallassa ja Kiinassa menikin sitten toista kymmentä vuotta, ja nyt Vietnamissa.
Mielenkiintoista lukea kirjoituksia eri kantilta. Kielenoppimisessa on tärkeää asenne. Sitä oon itselleni tolkuttanut ja sillä jonkin verran tuloksiakin saanut aikaan. Jos en ihan Pocahontas oo, niin sinne päin. Tsemppiä kaikille.
Unohdit(?) mainita, että PAKKO on pahin motivaation eli asenteen tuhoaja.