Heippa! Olen 15v tyttö. Minulla on ollut rankka nuoruus koulukiusattu n. 8 vuotta. Jo ala-asteella alkoi tapahtumaan jotain kummaa. Valehtelin ja varastelin. Keksin kaikkea tarinoita päästä ja varastin vanhemmilta ja siskoilta rahaa. Ylä-asteelle päästyä kiusaaminen jatkui ja sitten sain pari kaveria mutta tuhosin sen kaveruuden. Varastelin niiltäkin meikkejä, koruja ja valehtelin kaikkea päin naamaa. Minulla oli paikkakunnalla todella huono maine varastelijana ja valehtelijana. Kunnes nyt yhdeksännellä luokalla jotai on taas muuttunut olen todella masentunut ja välillä todella pirteä ja itseluottavainen. Saatan tehdä ihan hulluja asioita kun olen pirteä mutta sitten kun olen masentunut en jaksa edes kouluun lähteä. Minulla on syömishäiriö ja sekin vaikuttaa paljon. Sitten vielä tämä ongelma kun mikään ei tunnu missään voisin vaikka tappaa naapurini ja varastaa vanhoilta mummoilta rahaa ja valehdella ihan mitä sattuu. En varmaan tirauttaisi kyyneltäkään äitini hautajaisissa. Kaikella asialla on ihan sama "ihan sama" ja "en tiedä" ovat lauseita joita yleisemminkin sanon. Olen nyt saanut yhden kaverin mutta senkin näkeminen on pakkopullaa. Ja minulle on ihan sama vaikka kaverilani menisi kuinka huonosti autan vaan sen takia koska se on tehtäväni. Väitän siis välittäväni mutta todellisuudessa nautin siitä kun sillä menee elämä paskasti. Toivon kaikkea pahaa läheisilleni toivon että äiti kuolee ja isä ja toivon mitä hirveimpiä asioita. En tiedä enää mitä tässä pitäisi tehdä. Onko tämä ihan normaalia?
Mikä minua vaivaa?
sajajaksb
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eipä tuo normaalilta kuulosta mutta kaikki nuo mainitsemasi eivät mene bipolaarisen piikkiin. Taustalla voi olla montaa muuta; ikäsi esimerkiksi on vielä kasvun kannalta ja persoonan rakentumisen kannalta herkässä vaiheessa. Kyllä kannattaa ihan nyt puhua jollekin auttavalle taholle. Tsemiä!
Ei ole kyllä ollenkaan normaalia. Onko sinulla ketään, kelle voisit jutella luottamuksellisesti? Jos omille vanhemmille et voi, mummia, koulussa terkkarille, kuraattorille, lääkärille tai psykologille. Heistä kuka tahansa osaisi ohjata eteenpäin, että saisit apua ja elämönhalusi takaisin.