näiden vuosien jälkeen ja osattais kohdella toisiamme ilman loukkauksia ja arvoasten??? Olisiko nyt oikea aika?
Oltasko me nyt kasvettu henkisesti
aikaaonmennyt
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuka kysyy
kyllä. Vaatisi vain sen että ilmaiset tuon ajatuksen hänelle. Loukkauksista muodostuu helposti kierre kun kumpikin alkaa puolustautumaan ja kokee toisen käytöksen loukkaavana. Eikä se pääty ilman että kumpikin siihen pyrkii ja tietää toisenkin pyrkivän.
Nämä on vaan niin turhia,niin turhia vielä kerran turhia! Kunnolliset osoitukset puuttuu, kuka jaksaa vielä uskoa näihin? Tai saavuttavansa jotain?
hyvä kysymys.
Et sinä ainakaan ole kasvanut henkisesti, jos kyselet tälläisellä palstalla tuollaisia asioita!
minä pystyn mihin vaan,Mutta tälläiset kysymykset ilman tunnisteita on bulsettia!!
Komppaan edellistä. Hyvä kysymys. Arvostava ja kunnioittava käytös lähtee siitä, että kunnioittaa ja arvostaa toista. Avoimuus ja rehellisyys. Täytyy päästää lähelle. Olla läsnä ja haavoittuva. Aito. Antaa toisen katsoa itseään. Ja nähdä toinen. Ei sellaisena kuin haluaa tämän olevan, vaan sellaisena kuin tämä on.
Tämä oli hieno vastaus. Olisin voinut kirjoittaa saman. itse en tykkää mistään typeristä peleistä.
en tiedä onko tämä mulle....
mielestäni emme loukkailleet toisiamme. Vain se loppu oli semmoinen
En ole tietoisesti loukannut ja aina voi parantaa tapansa, koskaan ei oo liian mhöhäistä
tod. mitään sanottavaa tässä elämässä.OLet kauhea mies.
Ainakin omalta osalta osaan sanoa, että kasvettu on. Ja tämä näkyy myös käyttäytymisessä. Sinusta en tiedä. Vain sinä voit omalta osaltasi vastata tähän.
Loukata voi tahtomattaankin ja loukkaantua voi joskus väärinkäsityksien myötä. Se, että loukkaaako välillä toista ei ole mielestäni oleellisinta, vaan se, että asiasta pystytään puhumaan sekä antamaan, että pyytämään anteeksi. Se on sitä toisen arvostamista. Tietenkään en nyt tarkoita jatkuvaa toisen tahalleen loukkaamista. Sellainen ihminen ei arvosta edes ketään, ei itseäänkään, vaan hänen käsityksensä on vääristyneet.
niin kuin kirvesmiehen höylä tasaiseksi, pieniä rosoja kuitenkin pintaa jättäen, mitkä voi yhteisellä suunnitelmalla hioa tasaiseksi.
Elikkä, olemme.
Ei kaverit muutu.turha yrittää mitään
Pysy kaukana.
Tämä meni T-miehelle P-Pohjanmaalle ja itse ainakin voin vastata myöntävästi tuohon kysymykseeni.