Onko historiassa tai tosielämässä jokin rakkaustarina, joka kiehtoo?
Itsellä 40 v takana. lastenlapsia liuta, ihastuttamassa päiviämme.
Pitkät avioliitot vanhempieni sukupolvella ne olivat itsestäänselvyyksiä.
Mieleeni on jäänyt Eeva-lehden juttu Tellervo Koivistosta. Jutussa kysyttiin, ovatko Koivistot koskaan pitkän avioliittonsa aikana harkinneet eroa. Rouva vastasi, että eroa he eivät ole harkinneet, mutta murhaa ovat.
Mietin, että tämä nainen on nero. Ainakin hänellä on viisautta, rakkautta ja korkeatasoista huumoria.
Itsellä 40 v takana. lastenlapsia liuta, ihastuttamassa päiviämme.
Pitkät avioliitot vanhempieni sukupolvella ne olivat itsestäänselvyyksiä.
Mieleeni on jäänyt Eeva-lehden juttu Tellervo Koivistosta. Jutussa kysyttiin, ovatko Koivistot koskaan pitkän avioliittonsa aikana harkinneet eroa. Rouva vastasi, että eroa he eivät ole harkinneet, mutta murhaa ovat.
Mietin, että tämä nainen on nero. Ainakin hänellä on viisautta, rakkautta ja korkeatasoista huumoria.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kyllä pitkä liitto on mielestäni hieno asia kaikkien kannalta, mutta ei ihan hinnalla, millä hyvänsä. Kykyä sovitteluun ja sitä kautta komromisseihin tarvitaan sekä elintilan antamista puolisolle.
Niiin...jos liian hyvä muisti niin eihän se onnistu.
Joillakin se muisti riittää jopa 20 vuoden takaisten asioiden uudelleen esille vetämisen:D Miten voi kuvitella että sellainen avioliitto kestää? Tekemättömäksi asioita ei saa. Silti niistä kasataan valli ihmisten välille. Mitä järkeä sellaisessa on?
Aloittaja lainaa Iltalehden Hotakaisen haastattelua sujuvasti
Aina lainataan. Jopa valtio joutuu rahaakin lainaamaan.
Eikä nyt niin ihan vähääkään lainamaan.
Maailma paljolti elää ja toimii lainalla.
Kuka sitten lainaakaan ja kuka lainanantaja.
Miksi kuitenkin jättää tarkoituksella sanomatta, kuka se lainanantaja on?
Mitä kaikkea huutelemaan. Lainanantajakin lainaa.
Kaikki tieto perustuu aina toistenkin tietoihin.
Eikai kukaan itse pysty tietoaan tietämään muuten.
Vaikka junassa matkustat ja tulee tieto, että juna jää välille (kävi näin).
En sitä itse pystynyt tietämään, ennenkuin lainanantaja sen sanoi.
Vaikka aavistus oli junan hiljeneminen.
Mitä itse tiedät, jota et ole kuullut muualta?
Sanotko itse aina lähteesi. Tuskimpa kukaan sanoo.
Olemme niin riippuvaisia muitten tiedosta.
Itse teemme päätelmämme muitten tiedon kuultuamme.
Se voi poiketa alkuperäisestä.
Saatamme sanoa, että se sanoi niin, mutta itse sanon toisin.
Muistan tuonkin rva Koiviston sanonnan, ilman Hotakaistakin.
Ei se Hotakainen sitä keksinyt.
Mitä sitten pitäisi sanoa, ettei jätä tarkoituksella sanomatta?
Että Hotakainen sanoi, sanoi, jota ei itse alunperin sanonut.
Miksi minun se pitäisi sanoa, että Hotakainen sanoi, jonka muut sanoi.
Hotakainen saa puolestani sanoa mitä lystää. Tai olla sanomatta.
Sitä ei Hotakainen sanonut, että olen ollut onnellisesti aviossa 40 vuotta.
Eikä sitäkään, että olemme otettuja vaimon kanssa lastenlapsistakin.
Paljonko sait ääniä? Alkaako nyt tapahtua (ei jää puheeksi)?
Varmaan alkaa tapahtua, eikä yksinomaan hesan kulmilla.
Eikä yksinomaan Jotain punikki taiteilijoitten ateljeeta.
>>>Muistan tuonkin rva Koiviston sanonnan, ilman Hotakaistakin. Ei se Hotakainen sitä keksinyt. Mitä sitten pitäisi sanoa, ettei jätä tarkoituksella sanomatta? Että Hotakainen sanoi, sanoi, jota ei itse alunperin sanonut. Miksi minun se pitäisi sanoa, että Hotakainen sanoi, jonka muut sanoi.<<<
Vaikkapa jo sen vuoksi, ettei lukijoille jää kuvaa, että keksit itse rouva Koiviston sanoneen noin. Palstalla oli onneksi lukija, joka viitsi googlata, mistä väite oli peräisin, ja siinä Hotakainen sivistyneenä miehenä kertoi lähteensä eli Eeva-lehden. Ja kertoi lähteensä tietysti senkin vuoksi, ettei Iltalehden lukijoille jäisi kuvaa, että hän on itse keksinyt rouva Koiviston sanoneen noin kuin kertoi.
Lähteen kertominen on tavattoman yksinkertaista siihen nähden, kuinka paljon uskottavuutta se omalle tekstille antaa. Näin vain:
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015042419495812_iq.shtml
Ei kaikki ole kyttäreitä toisille.
Omaakin osaamista on.
Kun osaaminen korkealla, silloin ei edes viitsi nuuskia muita.
Tietäen, että tuo nuuskii kuitenkin minua, juuri sentakia, että saisi tietoa hänkin.
Juuri sitä omaa tietoani, joka korkeammalla otsalla tehtyä.
Tieto kulkee aina toiselta toiselle. Sano eli ei, mistä olen sen kuullut.
Ja mistä Eeva sen kuullut?
Kerroppa se! Ja taas mistä se joka Eevalle sen kertoi.
Varmaan osaat sanoa? Pitää tietää, ei luulla. Niitten nimi on jouru.
Miksi jouruja jatkaa, jonkin toisen nimissä. Kun kaikki perustuu aina jostain lähteestä saaduksi.
esim. vuosi 1918 kun punaiset hyökkäsi omaa kansaa vastaan.
Ei me kukaan ole ollut mukana, aina jostain se tieto tulee.
tutkijakin sanoo, "tutkimukseni mukaan". Eikä tolita jotain lähdettä, joka saattaa olla mielikuvitusta.
Saahan toki mielikuvitusta olla, ja että tuo nyt kertoo sen oikein.
Joka ei sitten kerrokkaan kuin jonkun muun sanomisia.
Parempi olla tutkijaluonne ja olla uskomatta Eevoja. Vihiähän aina voi ottaa.
Tutkia onko se aitoa.
Luule älä tiedä.
Vai oliko se päinvastoin.
>>>Ja mistä Eeva sen kuullut? Kerroppa se! Ja taas mistä se joka Eevalle sen kertoi.
Etkö osaa lukea omaa avaustasi. Siitähän käy selvästi ilmi, että Eeva-lehti KYSYI Tellervo Koivistolta suoraan, ovatko Koivistot koskaan pitkän avioliittonsa aikana harkinneet eroa, ja sai Tellervo Koivistolta tuollaisen VASTAUKSEN yhtä suoraan. Ei Tellervo Koivisto mitään toisen tai kolmannen käden huhuja aviolitostaan kertonut.
Miten lehti kysyy? Ei lehdet osaa puhua.
Ainahan ihminen siinä takana, yksilö.
Jos epäilet Eevan toimittajien kykyjä, miksi olet niin innokkaana kertomassa tällä palstalla, mitä he ovat kirjoittaneet?
En ole Eevasta mainninnut mitään.
itse lisäilet ja vastaat niihin.
Näytä se Eevan toimittajan juttu. Josta niin räknäät.
Tähän asti vain omaa höpinääsi.
Lähdettähän vaadit muiltakin.
http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2015042419495812_iq.shtml
-tuo on Iltasanomista, ei Eevasta.
Linkkiä Iltalehden artikkeliin minä kaipasin, en Eevaan, sillä Iltalehdestähän sinä oli tekstisi lainannut, etkä Eevasta. Nyt viimein sen linkin annoit (joskin omassa tekstissäsi erheellisesti Iltasanomista puhuen).
Onnittelen, alat oppia!
aina ollut selkeä periaate. Nai aina kun saat ja onhan sitä saatukin vuosikymmenien aikana.
Ei kenenkään kannata jäädä pelkästään akkansa varaan näinkin elämää sulostuttavassa asiassa kuin naiminen.
Sensaatiolehdet ei pysty rahastamaan pitkien avioliittojen jutuilla. Siksi pikaerot ja lyhyet avioliitot pysyvä't aina pinnalla.
Pitkien avioliittojen uutisointi on tylsää aikä niistä saa mitään repivää aikaan. Kun julkkis elää avioliitossa se ei ole sensaatio. Mutta kun julkkis pistää "kerrasta poikki" mieluummin täysin "puskista" niin jo alkaa lanttia lentää sensaatiomedian pussiin. Yhdellä tuollaisella tapauksella pystyy pitämään lehden elossa pari kuukautta. Kuusi näyttäväksi tehtyä erotapausta vuodessa takaa lihavan elämän jokaiselle sensaatiolehdelle.
meillää avioliittoa 62 vuotta, kaikilla 17 jälkeläisellä tulot yli 4200 e, lapsilla ja lastenlapsilla 8000-18 000 e kk.
meillä vanhulksilla 1200-1400 e kk eläke, käteen meinaan.
Kukaan ei ole vielä eronnut, ,mutta tuossa naapurissakin saivat tutustua uusiin puolisoihin vasta 92 ja 94 v kun pari lasta erosi, että kaikkea voi vielä pelolla odotella.