Pistetäänkö ranttaliksi?

Se on viisasta olla sulkematta silmiä tosiasioilta. Sitä voi hurmostilassa välillä vahingossa sulkea silmänsä silti. Minulla varmaan käynyt joskus niin.

toimii toimii, katsos, kun elämä opettaa. te luulette, että mie puhelen hulluja, mutta mutta, mie vähän avaan tän mun logiikan. te tiedätte, että elämässä tapahtuu ja sattuu, mutta elämässä pitää ottaa myös opikseen, ja mieluummin oppia jo ennen kuin se pyhä jysähdys tapahtuu. tietysti, mun veli pelasti minnuu miun puun törmäyksessä, koska hän istui mun takana, ja huomasi, että nyt taitaapi käydä huonosti, ja ehti vielä näkeen, että pikku-sisko pisti silmät kiinni:D Kattos, kun elämä on vähän sellainen juttu, että siitä ei selviä joskaan ilman haavereita, niin ei ainakaan ilman ystävien ja läheisten tukea, koska ihminenhän yksin ei oo mittään, eikös vain? tarinan opetushan tietysti on se, että kuin tulloo niin tiukka paikka, niin onneeksi on muita ihmisiä lähellä, jotka auttaa, ja jokainen auttaa sitten vuorollaan, eikös vain? Ihminen tietysti voi itse kuvitella olevansa oman elämänsä kunkku, ja onkin, mutta ei ilman muita. näin se taitoo vähän olla vai kuinka? Ja silloin mie opin, että pittää kathoo etheensä ja luottaa ja uskoa myös muihin, ja olla kiitollinen vielä siitä, ja osata vielä auttaa sitten niin kuin myös muita. enkhä mie tarvi joka notkoon sujauttaa ite, koska sitä niin kuin voi oppia jo ennen kuin roikkuu siellä puun oksalla, vai mittöö olette mieltä?

mutta nyt suihkuun heippa

jotaintämmöistä kirjoitti:

toimii toimii, katsos, kun elämä opettaa. te luulette, että mie puhelen hulluja, mutta mutta, mie vähän avaan tän mun logiikan. te tiedätte, että elämässä tapahtuu ja sattuu, mutta elämässä pitää ottaa myös opikseen, ja mieluummin oppia jo ennen kuin se pyhä jysähdys tapahtuu. tietysti, mun veli pelasti minnuu miun puun törmäyksessä, koska hän istui mun takana, ja huomasi, että nyt taitaapi käydä huonosti, ja ehti vielä näkeen, että pikku-sisko pisti silmät kiinni:D Kattos, kun elämä on vähän sellainen juttu, että siitä ei selviä joskaan ilman haavereita, niin ei ainakaan ilman ystävien ja läheisten tukea, koska ihminenhän yksin ei oo mittään, eikös vain? tarinan opetushan tietysti on se, että kuin tulloo niin tiukka paikka, niin onneeksi on muita ihmisiä lähellä, jotka auttaa, ja jokainen auttaa sitten vuorollaan, eikös vain? Ihminen tietysti voi itse kuvitella olevansa oman elämänsä kunkku, ja onkin, mutta ei ilman muita. näin se taitoo vähän olla vai kuinka? Ja silloin mie opin, että pittää kathoo etheensä ja luottaa ja uskoa myös muihin, ja olla kiitollinen vielä siitä, ja osata vielä auttaa sitten niin kuin myös muita. enkhä mie tarvi joka notkoon sujauttaa ite, koska sitä niin kuin voi oppia jo ennen kuin roikkuu siellä puun oksalla, vai mittöö olette mieltä?

mutta nyt suihkuun heippa

ja pakko vielä lishätä tähän, että mie sannoon, kun Juha Sipilä sanoi jossakin haastattelussa, että "mitä sekavampi tilanne, sitä sähäkämmäksi hän tulloo", ja mussahan on sitä samaa vikkoo, että mitä suhruisempi soppa, sitä selkeämmäksi mie käyn. kattos mie ainakin tartteen vähän suhinaa ja sähäkkyyttä ja vähän vipinääkin, niin pysysn hereillä, jos on liian tasaista mennoo, mie nukahan.