Tiedän ettei tällaisia ehkä kannata netissä kysellä mutta haluaisin vähän ulkopuolista näkemystä-
Olen seurustellut ennen ja rakastanut, ja miehet ovat kohdelleet minua huonosti ja jättäneet. Nyt olen löytänyt miehen, joka antaisi minulle kaiken mitä haluan. Hän olisi valmis menemään kanssani naimisiin ja perustaa perheen. Hän on hyvä ja huolehtiva mies, mutta... en rakasta häntä. Pidän hänestä kyllä paljon, ja viihdyn hänen seurassaan, mutta jotain uupuu.
Nyt en tiedä mitä tehdä, jatkaako tuon hyvän miehen kanssa jota en rakasta, vai katsoa löytyisikö jostain hyvä mies johon rakastuisin. Tosin biologinen kello tikittää... Voiko rakkaus syttyä myöhemmin?
Olen seurustellut ennen ja rakastanut, ja miehet ovat kohdelleet minua huonosti ja jättäneet. Nyt olen löytänyt miehen, joka antaisi minulle kaiken mitä haluan. Hän olisi valmis menemään kanssani naimisiin ja perustaa perheen. Hän on hyvä ja huolehtiva mies, mutta... en rakasta häntä. Pidän hänestä kyllä paljon, ja viihdyn hänen seurassaan, mutta jotain uupuu.
Nyt en tiedä mitä tehdä, jatkaako tuon hyvän miehen kanssa jota en rakasta, vai katsoa löytyisikö jostain hyvä mies johon rakastuisin. Tosin biologinen kello tikittää... Voiko rakkaus syttyä myöhemmin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo on kuin minun tilanteeni muutama vuosi sitten! Kaikki ulkoisesti upeaa, mutta minulta puuttui varsinainen rakkaus. Meillä ei ollut intohimoa alussakaan, joten olen koko ajan kokenut jääväni tietynlaiseen "tunnepaitsioon" tässä suhteessa. Mies on edelleen kuuden vuoden yhdessäolon jälkeen ihan rakastunut.
Luulin tunteeni paranevan naimisiinmenolla, mutta nyt yhden avioliittovuoden jälkeen olen harkitsemassa eroa. Seuraavaksi yrittäisimme saada lasta, joka tuskin lisäisi rakkaudentunnetta miestäni kohtaan. Liian iso riski otettavaksi, koska kärsijöitä voisi muutaman vuoden kuluttua olla useampia.
Kauhein asia mitä olen tähän mennessä elämässäni joutunut tekemään, on ollut myöntää miehelleni, että en rakastanut häntä ennen, enkä nyt avioliitossakaan. Kerroin asiasta viime viikolla. Asia oli pakko ottaa rehellisesti esiin. Tuntuu, kuin molempien elämä olisi lopussa. Minun siksi, että annoin kaiken mennä näin pitkälle (toivoin tunteideni muuttuvan), miheni siksi, että olen antanut ymmärtää olevani täysillä suhteessa mukana. Nyt haluaisin olla vain yksin, mutta mieheni uskoo kaiken vielä korjaantuvan. Mutta minä en enää voi elää pelkästään järjen varassa, vaan jatkossa aion kuunnella myös sydäntäni.
tuon lukiessani voin vain todeta että minulla ainakin kulkee järki päässä. Miten naiset ovat nykyään niin idiootteja???mä olen mieheni kanssa ollut 2v. johon rakastuin heti ja naimisiin menen ihan vain rakkaudesta. En voisi ikinä salata jotain tuollaista. Voi mies parka!
hiertää vaan kuin kivi kengässä... kunnes sun on pakko tehdä radikaalitempaus..
Nää kommentit kertoo todella siitä missä todellisuudessa suomalainen mies elää, ja nainen myös.
On hvyä ja rakastava mies, on ulkoiset asiat kunnossa yms. MUTTA jotakin puuttuu.
Jos mies kirjoittaisi esim. näin; Vaimoni on hyvä huolehtivainen ja luotettava, mutta jotakin puuttuu.
Jätänkö vaimoni koska haluan kaikien tuon lisäksi vielä oikean muotoisen ja kokoisen vaimon.
Palaute olisi varmaan aika rankkaa.
No ehkä esimerkkini on huono.
Mutta olen sitä mieltä että se jokin löytyy oikeasti itsestä, siitä kuinka näkee ja kokee toiset, ei siitä mitä joku toinen oikeesti on.
Toinen naisten vaiva lienee on se että kukaan tuskin heistä myöntää / muistaa kohdeleensa joskus miehiä huonosti.
Ehkä toiset joutuvat kantamaan toiseten taakat, heikoinlenkki katkeaa, niin se kai menee.
Mutta jos aloitus oli myös kysmys, vastaan "et löydä parempaa jos et osaa sitä vastaan ottaa"
jep, jep.
13 vuotta naisen kanssa ja ero. Ehkä en ollut henkisesti aina täysillä mukana. Ainakaan lopussa. Ihmiset muuttuu ja hakee ehkä jotain muuta muka suurempaa rakkautta. Olen ollut fyysisesti uskollinen, mutta henkisesti olen hakenut jotain muuta. Kurjaa kun on talo ja lapsi tehty siinä uskossa että homma toimii ja kestää kaiken.
Niin nainenkin voi olla miehelle henkisen väkivallan ja alistamisen aiheuttaja. SE taas saattaa johtua tyytymättömyydestä itseensä ja kyvyttömyytteen puhaltaa peli poikki ja lopettaa kaikkien narraus. Pitäisi uskaltaa olla rehellinen ja todeta ettei ole realistisia mahdollisuuksia olla yhdessä.
Kuka olen ja mitä haluan? Mitä tahdon tehdä isona? Isän rooli sopii, mutta kuka on se oikea äiti?
Anna palaa. Tuo on ihan yhtä hyvä syy mennä naimisiin kuin mikä muukin tahansa ja todennäöisesti saat tasapainoisemman avioliiton nyyisestä suhteesta. Pitäminen ja välittäminen kasvaa vähitellen.
Itse olen kerran rakastunut ja se ei aiheuttanut muuta kuin hirveän hässäkän. Tiedän, että yhä ottaisin tuon rakastamani naisen, mutta asat on nyt järjestetty niin, että tapaaminen on epätodennäköistä. Mm vaidoin työpaikkaa.
Itse haen naista suurin piirtein noilla samanlaisilla periaatteilla, kuin nykyinen suhteesi. Haluan hyvän kaverin jakamaan arjen murheet ja siihen riittävästi seksiä sekä yhteisiä seikkailuja päälle.
Niin, suhde on jo tähän mennessä ollut ehkä paras suhteeni. Mies rakastaa minua paljon ja kohtelee kuin kukkaa kämmenellä. Välillä tulee hyväksikäyttäjän olo, vaikka olen kertonut miehelle, etten rakastan häntä. Hän tietää, että tuntee vahvemmin kuin minä, ja hän on sanonut hyväksyvänsä tilanteen. Hän ei painosta minua mihinkään. Mies on nähnyt minusta pahimmatkin puolet, ne mitä yritin aina enemmin rakastuneena piilottaa, ja sanoo silti rakastavansa minua ja haluavansa olla minun kanssani.
Kai sitä vain luulee että pitää olla rakkautta ennen kuin suhteesta tulee mitään. Ja, ehkä sitä ei edes tunnista rakkautta kun etsii vain jotain suurta tunnetilaa...
Minulla on ollut kaksi pidempää suhdetta ja molempien kanssa pääsyin siis eroon. Jäin pohtimaan juuri sitä että olenko koskaan rakastanut kumpaakaan tai yhtään ketään ja minullakin on todella hyväksikäyttäjän olo. Viimeisimmästä suhteesta minulla on myös lapsia ja ei tietenkään ole mukava tunne huomata olevansa se joka tahallaan rikkoi perheen :(
On vaikea antaa vastausta sinulle, mutta tekisin varmasti kuten itsekin olen tehnyt eli lähtenyt suhteesta. Tällä hetkellä tärkeintä minulle on löytää itseni ja saada oma pääkoppa kuntoon. Sen jälkeen vasta voi alkaa edes harkitsemaan läheisempää suhdetta kenenkään kanssa..Luulenpa että itselläni on menneisyydessä asioita jotka vaikuttavat näihinkin juttuihin ja tunteisiin.