Ajattelin kirjoittaa kuinka Burn-out perheen sisällä vaikuttaa.Kun on sivusta Seurannut vuosia,niin tämäkin näkökanta on hyvä tuoda esille.
Ensimmäisen kerran Toisella vanhemmistani todettiin loppunpalaminen 90-luvun alussa kyseisen henkilön ollessa noin 40 vuotias.Kukaan muu ei huomannut oireita edes työpaikalla koska burn-outiin sairastanut tekee työnsä rutiinilla ja todella tehokkaasti eli menee kuin se patteripupu joka jaksaa jaksaa......
Ensimmäinen oire joka perhepiirissä huomattiin oli unettomuus joka ilmeni sillain,että valvoi kaiket yöt ja kulki levottomasti edes takaisin.Tosin aluksi niissä oireissa ei ollut mitään uutta kun kyseinen henkilö teki muutenkin 12-18tuntisia työpäiviä 7 päivää viikossa ja oli tehnyt sitä jo kuulemma 15vuotiaasta asti mitä nyt pari kertaa vuodessa piti viikon lomaa.Siihen yrittäjän arkeen kun oli kasvanut ja tottunut,niin sitä piti ihan normaalina silloin.
Seuraava oire joka oli jo selvempi oli kun kaikki laskut ja muita vastaavia asioita jäi hoitamatta.Samoin omasta terveydesta ei huolehtinut ja ruokavalio rupesi olemaan Kahvia ja Lenkkimakkaraa.Alkoholin käyttö ei lisääntynyt,koska sitä ei ole koskaan meillä harrastettu.Viimeinen oire oli hermojen kiristyminen eli pienestäkin vastoinkäymisestä alkoi kiroilu ja huuto.Tämä oli se viimeinen jonka seurauksena muu perhe pakotti Lääkäriin.
Lääkäri tutki ja totesi Loppuunpalamisen ja määräsi vuoden sairaslomaa ja nukahtamislääkkeitä,mutta yrittäjä ei voinut pitää lomaa vaan jatkoi samaan tahtiin,mutta nukkui sen 8tuntia mitä lääkkeet antoi nukkua.Tilanne rauhoittui nukkumisen ansiosta pikku hiljaa,mutta joitakin oireita jäi kuten se,että hermostuu helpolla ja uni on välillä katkonaista.Siinä meni 20vuotta kunnes kaikki oireet palasi 60vuotiaana kun salmaniskusta ja sama rumpa jatkuu.Kyseinen vanhampani ei koskaan ole palautunut ennalleen vaan sairauden osa oireista on ja ilmeisesti pysyy ikuisesti.Nykyään on vaan sillain,että jos on viikon tekemättä mitään,niin oireilee jo 3päivän päästä.
Minuun tuo sivusta seuraaminen on aiheuttanut sen,että joskus hermot palaa ilman syytä ja uni tahtoo olla vaikeaa.Eli myöskin omaisilla on suuri riski,että sairastuu itse jossakin vaiheessa.Näin jopa Lääkäri on kertonut.Jos oikeasti palaa loppuun,niin sen jälkeen ei ole mitään merkitystä,että helpottaa työtahtia vai ei,koska oireita tulee vaikkei tekisi mitään ja luulen,että työ on kuitenkin se paras terapia kun muistaa vaan lyhentää työpäivää tai ainakin nukkua sen väliajan.
Ensimmäisen kerran Toisella vanhemmistani todettiin loppunpalaminen 90-luvun alussa kyseisen henkilön ollessa noin 40 vuotias.Kukaan muu ei huomannut oireita edes työpaikalla koska burn-outiin sairastanut tekee työnsä rutiinilla ja todella tehokkaasti eli menee kuin se patteripupu joka jaksaa jaksaa......
Ensimmäinen oire joka perhepiirissä huomattiin oli unettomuus joka ilmeni sillain,että valvoi kaiket yöt ja kulki levottomasti edes takaisin.Tosin aluksi niissä oireissa ei ollut mitään uutta kun kyseinen henkilö teki muutenkin 12-18tuntisia työpäiviä 7 päivää viikossa ja oli tehnyt sitä jo kuulemma 15vuotiaasta asti mitä nyt pari kertaa vuodessa piti viikon lomaa.Siihen yrittäjän arkeen kun oli kasvanut ja tottunut,niin sitä piti ihan normaalina silloin.
Seuraava oire joka oli jo selvempi oli kun kaikki laskut ja muita vastaavia asioita jäi hoitamatta.Samoin omasta terveydesta ei huolehtinut ja ruokavalio rupesi olemaan Kahvia ja Lenkkimakkaraa.Alkoholin käyttö ei lisääntynyt,koska sitä ei ole koskaan meillä harrastettu.Viimeinen oire oli hermojen kiristyminen eli pienestäkin vastoinkäymisestä alkoi kiroilu ja huuto.Tämä oli se viimeinen jonka seurauksena muu perhe pakotti Lääkäriin.
Lääkäri tutki ja totesi Loppuunpalamisen ja määräsi vuoden sairaslomaa ja nukahtamislääkkeitä,mutta yrittäjä ei voinut pitää lomaa vaan jatkoi samaan tahtiin,mutta nukkui sen 8tuntia mitä lääkkeet antoi nukkua.Tilanne rauhoittui nukkumisen ansiosta pikku hiljaa,mutta joitakin oireita jäi kuten se,että hermostuu helpolla ja uni on välillä katkonaista.Siinä meni 20vuotta kunnes kaikki oireet palasi 60vuotiaana kun salmaniskusta ja sama rumpa jatkuu.Kyseinen vanhampani ei koskaan ole palautunut ennalleen vaan sairauden osa oireista on ja ilmeisesti pysyy ikuisesti.Nykyään on vaan sillain,että jos on viikon tekemättä mitään,niin oireilee jo 3päivän päästä.
Minuun tuo sivusta seuraaminen on aiheuttanut sen,että joskus hermot palaa ilman syytä ja uni tahtoo olla vaikeaa.Eli myöskin omaisilla on suuri riski,että sairastuu itse jossakin vaiheessa.Näin jopa Lääkäri on kertonut.Jos oikeasti palaa loppuun,niin sen jälkeen ei ole mitään merkitystä,että helpottaa työtahtia vai ei,koska oireita tulee vaikkei tekisi mitään ja luulen,että työ on kuitenkin se paras terapia kun muistaa vaan lyhentää työpäivää tai ainakin nukkua sen väliajan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.