Millainen on hyvä äiti?

Olen skitsofrenikko. Diagnosoitu kuusi vuotta sitten. Kaksi psykoosia takana. Lääkitys on ja puree. Ei oireita moneen vuoteen. Elän normaalia elämää perheeni kanssa. Minulla on parisuhde ja 12-v lapsi. Lastensuojelu ei ole psykoosienkaan jälkeen ollut kiinnostunut perheestämme, eikä tarvitsekaan. Lapsi pärjää hyvin koulussa vaikka on adhd. Olen taistellut hänelle sen diagnoosin ja saanut hänen koulunkäyntiinsä apua. Muutenkin perhe-elämämme on "normaalia". Kuitenkin mietin nyt uutta perheenjäsentä. Jos tulisin raskaaksi, en tekisi aborttia. Minulla on hormoonikierukka ja aiemmin harkitsin sterilisaatiota koska olin varma että raskaaksi tullessani tekisin abortin, mikä ei ole ehkäisykeino toisin kuin sterilisaatio. Nyt mietin, että maailma ei taida olla valmis siihen että mielenterveyskuntoutuja saisi lapsen, suunnitellun ja rakastetun. Asenteet rampauttavat, lapsenkin. Joutuisiko lapseni kärsimään siitä että yhteiskunta pitää äitiään mielenvikaisena vain siksi että tällä on diagnosoitu skitsofrenia, oireeton ja ilmeisen "lievä". Monet ovat kärsineet lapsena äitinsä hoitamattomasta skitsofreniasta, mutta lääkkeet ovat kehittyneet siitä ajasta. Moni on täysin tietämätön mielenterveyskuntoutujan elämänlaadusta ja siksi asenteellinen vain kuullessaan sanan skitsofrenia. En kuitenkaan pidä itseäni huonompana ihmisenä koska minulla on mielenterveysdiagnoosi. En ole myöskään huonompi vanhempi. Mutta uskallanko elää elämäni ja tulla uudelleen vanhemmaksi, siinä on miettimistä. Vaikka tiedän että suunniteltuja ja hyvin lääkityksen kannalta toteutettuja raskauksia ja synnytyksiä on käyneet läpi tänä päivänä jo monet skitsofrenia-leimalla lyödyt.
21132
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 21

Vanhimmat

Monestahan ei enää päälle päin psyykkinenkään sairaus näy, jos ei ole sitten aivan liian lääkitty.

Lääkkeet pitävät sairautesi kyllä oireettomana ja jos olet hyvin asennoitunut sairauteesi , niin tuskin mikään voi estää sinua elämästä aivan normaalia perhe-elämää lapsineen kaikkineen. Koskaan ei voi tietenkään varmasti tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta jos sitä pelkää, ei pian voi tehdä yhtään mitään suunnitelmia sen suhteen.

Asenteetkin ovat onneksi muuttuneet paljon positiivisempaan suuntaan viime vuosikymmeninä ja tulevat muuttumaan entisestäänkin tulevaisuudessa ja jopa parannuskeinokin saattaa olla hyvinkin mahdollinen. Jo nyt 3% sairastuneista paranee sairaudestaan. Sairautesi yleensä helpottuu vähitellen iän myötä, kun ihminen oppii käsittelemaan paremmin mielensäkin koukeroita, eikä vaadi itseltään enää niin paljon, kuin usein nuorempana ihminen itseltään vielä vaatii.

Ja kun sinulla on jo yksi lapsikin, niin toisen saaminen ei ole enää ollenkaan niin järisyttävä muutos muutenkaan. Ja tuskinpa huono vanhempi edes pohtisi oman vanhemmuutensa laatua. Vastuullinen ja huolehtiva taas pohtii aina välillä sitä millainen vanhempi hän oikein on. Ihan vaan voidakseen kehittää omaa vanhemuuttaan paremmaksi. Asiat tosin menevät usein ihan omalla painollaan ja lapselle riittää usein se, että hänen perusasiat ovat kunnossa ja, että hän tuntee, että hänestä välitetään aidosti. Välillä vähän rutistetaan ja paijataan.

Äänestä
  • Lässyn lässyn. Muistakaa se, että psykiatria on kehitetty täysin ihmisten käytöksen kontrollointin, ja muutaman vuosisadan jatkuvalla disinformaatiopropagandalla ovat ihmiset saatu uskomaan, että elämisen ongelmat johtuvat aivosairauksista, oline sitten ongemia toisten ja/tai omassa elämässä.

    Katsokaa peiliin ennen kuin menette psykiatreille ruikuttamaan. Sieltä se oikea vastuuhenkilö löytyy.

    Itse en ole tämän "skitsofrenia on sairaus niinkuin fyysisetkin sairaudet, onhan se aivosairaus-" ideologian kannattaja, koska minusta se uhkaa ihmisten itsensä vastuunottamisesta itsestään, aiheuttaa toivottomuutta, (kuten esim alkoholisteilla on huomattu, että kun luulevat että eivät voi kontrolloida juomistaan, niin käyttävät sitä tekosyynä,) sekä saa muut ihmiset luulemaan että skitsofreenikoissa on jotain perustavanlaatuisesti erilaista, mikä erottaa heidät "mieleltään terveistä, vastuullisista ihmisistä." Sen takia vihaan tällaista hyssyttelyteeskentelyä, vaikka vain kukkahattutädeillä verenmaku suussa, kun saavat uutta lihaa satimeen.

    Äänestä

  • Niin ja se, että muut ihmiset luulevat skitsofreenikkoja oikeasti sairaiksi on huono asia tietenkin siksi, että he pyrkivät alistamaan "skitsofreenikot" omien "terveiden" arvojen mukaisiksi. Se on vastoin perusoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen.

    Rangaistus on ettisesti sallittua, mikäli se on sopivassa vakavuuden tasapainossa rikoksen vakavuuteen nähden.

    Äänestä

  • Muistakaa myös, että diagnoosit ei ole sairauksia, vaan sairaudet ovat objektiivisia kehollisia prosesseja, jotka voidaan tieteellisesti havaita,ainakin teoriassa. Varmasti vielä on tunnistamattomia sairauksia, mutta sairaudet ovat nimenomaan ruumiillisia prosesseja, ja kenties voivat aiheuttaa myös psyykkisiä oireita, mutta se on irrelevanttia sairauksien tieteellisen tarkastelun kannalta, mutta ei kliinisen työskentelyn. Täytyy erottaa lääketiede ja kliinis-byrokraattiset prosessit toisistaan.

    Äänestä

  • kuloiu kirjoitti:

    Lässyn lässyn. Muistakaa se, että psykiatria on kehitetty täysin ihmisten käytöksen kontrollointin, ja muutaman vuosisadan jatkuvalla disinformaatiopropagandalla ovat ihmiset saatu uskomaan, että elämisen ongelmat johtuvat aivosairauksista, oline sitten ongemia toisten ja/tai omassa elämässä.

    Katsokaa peiliin ennen kuin menette psykiatreille ruikuttamaan. Sieltä se oikea vastuuhenkilö löytyy.

    Itse en ole tämän "skitsofrenia on sairaus niinkuin fyysisetkin sairaudet, onhan se aivosairaus-" ideologian kannattaja, koska minusta se uhkaa ihmisten itsensä vastuunottamisesta itsestään, aiheuttaa toivottomuutta, (kuten esim alkoholisteilla on huomattu, että kun luulevat että eivät voi kontrolloida juomistaan, niin käyttävät sitä tekosyynä,) sekä saa muut ihmiset luulemaan että skitsofreenikoissa on jotain perustavanlaatuisesti erilaista, mikä erottaa heidät "mieleltään terveistä, vastuullisista ihmisistä." Sen takia vihaan tällaista hyssyttelyteeskentelyä, vaikka vain kukkahattutädeillä verenmaku suussa, kun saavat uutta lihaa satimeen.

    Olet sitten kokenut skitsofreniankin omakohtaisesti?

    Eihän kokemuksestakaan mitään tietenkään opi...

    Tietenkin kaikki liittyy vähän kaikkeen ja osa sairaudestakin on tavallaan oikeaakin suhtautumista tämän maailman mielettömyyteenkin. Mehän ihmiset aiheutamme toisilemme ja itsellemmekin kaikenlaista, sekä vääryyttä, että hyvääkin. Emme voi olla maailman ulkopuolella olevia jumaliakaan, joihin ei voi mitenkään koskea tai vaikuttaa.

    Aivot saa kuitenkin kemiallisesti sekaisin ihan ilman ulkopuolisia aineitakin, koska tunne-elämmme selvästikin vaikuttaa myös aivokemiaan. Joskus, ehkä toivottavasti jo lähitulevaisuudessa nämä muutokset voidaan havaita helposti ja kohdistaa niihin täysin turvallinen täsmähoito. Skitsoudessa on havaittu muutoksia muistaakseni ohimolohkojen alueella. Tajuat kai, että aivovauriokin on täysin todellinen ja saman tapainen muutos voi hyvinkin liittyä myös mielensairauteenkin. Sitä ei ole kuitenkaan ihan helppo havaita.

    Vertaat nyt kyllä ilmeisesti masennusta ja skitsofreniaa keskenään jos väität, että kun vähän katsoo peiliin, niin kyllä kaikki mielen ongelmatkin sielät saman tien näkyy. Ihan vaan asennemuutoksella kaikki kyllä hoituu. Ajattelemallahan ihminen on masennukset ja skitsoudet itselleen hankkinut, joten pitää vähän varoa mitä ajattelee. Pitää aina ajatella kauniita asioita kaikesta. Eihän kenestäkään kannata ajatella pahaa, ei ainakaan itsestään, koska se ei ole kovinkaan terveellistä.

    Tietenkin potilaan ja lääkärin suhde on aina vähän kinkkinen koska siinä on vastassa vähän eri puolet asioista. Potilaalla on enemmäkin kokemus omasta sairaudestaan, lääkärillä usein enemmänkin tieto,. Varsinkin mielensairauksissa lääkärin voi olla välillä vaikea asettua potilaan asemaan ja tämä todellakin välillä myös näkyy. Asia on valitettavasti yhä edelleen vähän tabukin. Mielensairauksissa omakuva on usein vääristynyt ja sen korjaaminen vie aikaa, eikä yhteiskunnan suhtautuminenkaan aina ole kaikkein paras mahdollinen sen korjaamiseksi. Jos ihmisellä on vielä vähänkin enemmän taipumusta vainoharhaisuuteen, niin tehtävä on haastava. Jokainenhan on tavallaan hieman vainoharhainen, koska ajattelee yleensä lähes päivittäin mitä muut hänestä ajattelevat, vaikka olisi tervekin. Negatiivisetkin asiat voivat olla pienessä mittakaavassa hyödyllisiä tai ainakin täysin harmittomia.

    Et ole kyllä oikein asioista selvillä, jos haluat todellakin vähätellä skitsofreniaa vertaamalla sitä alkoholismiin, joka senkin on nykyään tiedetään johtuvan muutoksista aivojen toiminnassa, geeneissä ja on tietenkin hyvin vakava tila sekin. Kukaan ei tietenkään tule väkisin sitä viinaakaan kurkusta alas laskemaan ja jossain kulttuureissa koko alkoholia ei ole koskaan keksittykään. Skitsofreniassa ei ole mitään näkyvää ainetta, jolla sen tilan saisi aikaiseksi. Skitsofreenikon voi lukita huoneeseen ilman mitään ulkoisia asioita ja silti hän menee psykoosiin. Ja vaikka kuinka tekis siitä huoneesta miellyttävän ja hienon kaikilla ylellisyyksillä, laitteilla, ruokaherkuilla yms., niin sekään ei auttas juuri yhtään mitään.

    Tunnen monta skitsofreenikkoa, jotka ovat todella aitoja ihmisiä. Herkkiä, älykkäitä ja hyväntahtoisiakin. Pahassa psykoosissa kukaan ei pysty hallitsemaan enää itseään.

    Äänestä

  • Pelkkää mututuntumaa. Onko sulla objektiivista, tieteellistä näyttöä mistään mitä väität? Esim. niistä aivojen sairaustiloista mihin viittaat?

    Äänestä


  • Anekdotaalinen evidenssi ei ole evidenssiä ollenkaan. Esim. luuletko, että skitsofreniaa pystyy havaitsemaan ruumiissa, kuten oikeat neurologiset sairaudet? Pystyy havaitsemaan vain antipsykoottien vaikutukset, mutta on toituvasti todistettu, että antipsykootit aiheuttavat tuhoa aivokudokselle, eikä itse "skitsofrenia."

    Kerros mulle yksi juttu: mikäli skitsofrenia on aivosairaus. miksei sitä hoida neurologit?

    Äänestä

  • http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=inf04515

    Tuossa on patologian kaikenkattava oppikirja, jonka sisällysluettelo näyttää tältä:

    1. Patologia – kliinisen lääketieteen perusta

    Sairauksien sisäiset ja ulkoiset syyt

    2. Geneettiset- ja ympäristötekijät tautien synnyssä

    Yleinen patologia

    3. Sopeutuminen
    4. Soluvaurio ja nekroosi
    5. Immunopatologia
    6. Tulehdus ja paraneminen
    7. Neoplasia
    8. Hemodynamiikka

    Elinpatologia

    9. Veri- ja imusuonet
    10. Sydän
    11. Veri ja luuydin
    12. Imukudos ja perna
    13. Keuhkot ja pleura
    14. Pää ja kaula
    15. Ruoansulatuskanava
    16. Maksa, sappirakko ja haima
    17. Munuaiset ja virtsatiet
    18. Miehen sukuelimet
    19. Gynekologinen ja varhaislapsuuden patologia
    20. Rinta
    21. Umpieritysrauhaset
    22. Iho
    23. Hermosto ja lihakset
    24. Nivelet, luusto ja pehmytkudokset

    Näytteiden otto, käsittely ja tulkinta

    25. Diagnostiset menetelmä

    Siinäpä se on.
    Usko pois, että kyseisessä kirjassa ei viitata skitsofreniaan oikeana sairautena, vaan korkeintaan sellaiseksi spekuloiduksi tilaksi, jos sitäkään.

    Patologia on ihmisen ruumiin sairauksia tutkiva tiede, ja jos skitsofrenia olisi oikea aivosairaus, niin se kuuluisi neurologisiin sairauksiin, ja mainittaisiin sairautena patologian oppikirjoissa. Kannattaa vaan kohdata faktat niinkuin ne on, eikä lässyttää mitään skitsofrenia-humpuukia.

    Äänestä


  • Et ees osais määrittää skitsofreniaa, jos kysyisin, ja sitten varmasti haastaisin sun määritelmän ja se debattii varmaan junnais ja junnais loputtomiin...

    Äänestä

  • lfoea kirjoitti:

    Anekdotaalinen evidenssi ei ole evidenssiä ollenkaan. Esim. luuletko, että skitsofreniaa pystyy havaitsemaan ruumiissa, kuten oikeat neurologiset sairaudet? Pystyy havaitsemaan vain antipsykoottien vaikutukset, mutta on toituvasti todistettu, että antipsykootit aiheuttavat tuhoa aivokudokselle, eikä itse "skitsofrenia."

    Kerros mulle yksi juttu: mikäli skitsofrenia on aivosairaus. miksei sitä hoida neurologit?

    Hyvä kysymys, ehkä niiden neurologien pitäskin hoitaa sitäkin.

    Mutta kun lääketiede on jaettu sillai, että psykiatria ja neurologia ei aina oikein keskustele keskenään. Ihminen on kokonaisuus ja sitä pitäs myös hoitaa kokonaisuutena, mutta se on vielä tulevaisuutta. Tietoa on niin paljon ja uutta tulee kokoajan, niin että lääkäritkään ei pysy enää perässä.

    Tehtiinhän aikoinaan lobotomiaakin ja kyllä siinä nimenomaan aivoja mentiin sorkkimaan, jotta saatiin mieli muuttumaan.

    Eipäs provoilla täällä sairaiden ihmisten kustannuksella.

    Äänestä

  • okseaad kirjoitti:

    Et ees osais määrittää skitsofreniaa, jos kysyisin, ja sitten varmasti haastaisin sun määritelmän ja se debattii varmaan junnais ja junnais loputtomiin...

    Helppo homma, pelkkä peiliin katsominen riittää!

    Äänestä

  • Lobotomiaa ei tehdä enää, ja sitä pidetään barbarismina nykyään. Siis miksi viittaat lobotomiaan?

    Äänestä

  • jaahas.tohtori kirjoitti:

    Hyvä kysymys, ehkä niiden neurologien pitäskin hoitaa sitäkin.

    Mutta kun lääketiede on jaettu sillai, että psykiatria ja neurologia ei aina oikein keskustele keskenään. Ihminen on kokonaisuus ja sitä pitäs myös hoitaa kokonaisuutena, mutta se on vielä tulevaisuutta. Tietoa on niin paljon ja uutta tulee kokoajan, niin että lääkäritkään ei pysy enää perässä.

    Tehtiinhän aikoinaan lobotomiaakin ja kyllä siinä nimenomaan aivoja mentiin sorkkimaan, jotta saatiin mieli muuttumaan.

    Eipäs provoilla täällä sairaiden ihmisten kustannuksella.

    Neurologia ja psykiatria kyllä keskustelevat jossain määrin keskenään, mutta psykiatrisilla sairauksilla ei tutkimuksista huolimatta ole löydetty neurobiologista pohjaa. Siksi skitsofreniaa ei hoideta neurologisena sairautena -koska sillä ei ole tutkimusten perusteella tunnistettu mitään yhtenäistä neurobiologista mekanismia, joka tuottaisi kaikki kirjavat skitsofreeniset kokemukset Jeesus-harhoista musiikki-hallusinaatioihin. Äläkä kuvittele, etteikö kyseistä mekanismia olisi yritetty etsiä kissojen ja koirien kanssa siitä lähtien, kun skitsofrenia käsitteenä keksittiin. Lobotomiaa tehtiin juuri siksi, että lobotomian kohteilla ei ollut mitään muuta arvoa kuin lääketieteen koekaniineina tomiminen. Nämä puoskarit Nobel -palkintoineen eivät ymmärtäneet mistään mitään, mutta saivat vaurioittaa lukuistan potilaiden aivot "hoidoillaan" tieteen nimissä. Neurologia ja psykiatria ovat erotettu toisistaan syystä. Et voi mennä murjomaan elävän ihmisen aivoja ymmärtämättä lainkaan mekanismeja oireiden taustallla.

    Äänestä

  • dfasds kirjoitti:

    Neurologia ja psykiatria kyllä keskustelevat jossain määrin keskenään, mutta psykiatrisilla sairauksilla ei tutkimuksista huolimatta ole löydetty neurobiologista pohjaa. Siksi skitsofreniaa ei hoideta neurologisena sairautena -koska sillä ei ole tutkimusten perusteella tunnistettu mitään yhtenäistä neurobiologista mekanismia, joka tuottaisi kaikki kirjavat skitsofreeniset kokemukset Jeesus-harhoista musiikki-hallusinaatioihin. Äläkä kuvittele, etteikö kyseistä mekanismia olisi yritetty etsiä kissojen ja koirien kanssa siitä lähtien, kun skitsofrenia käsitteenä keksittiin. Lobotomiaa tehtiin juuri siksi, että lobotomian kohteilla ei ollut mitään muuta arvoa kuin lääketieteen koekaniineina tomiminen. Nämä puoskarit Nobel -palkintoineen eivät ymmärtäneet mistään mitään, mutta saivat vaurioittaa lukuistan potilaiden aivot "hoidoillaan" tieteen nimissä. Neurologia ja psykiatria ovat erotettu toisistaan syystä. Et voi mennä murjomaan elävän ihmisen aivoja ymmärtämättä lainkaan mekanismeja oireiden taustallla.

    Aivojen sähkökemiallisesta tasapainosta ei taideta tietää kovin paljoakaan.

    Jokainen lienee rakastunut joskus vähän liikaakin ja tietää millaisen aivomyrskyn se tunne aikaansaa aivoihin. Joskus niiden sähkökemiallinen tasapaino saattaa jäädä pidemmäksiki aikaa sekaisin.

    Se palautuu vähitellen iän myötä, kun tunne-elämäkin tasoittuu.

    Ihminenhän ajattelee ja tunteilee itsensä näihin mielen ongelmiin.

    Psyykelääkkeen tehohan perustuu siihen, että kun ihminen ei pahemmin tunne, eikä ajattelekkaan, niin aivojen sähkökemiallinen tasapainokin pysyy "normaalina". Siinä on vain se ikävä puolil, että ihminen elää lähes kuin zompi. Arjesta selviää, mutta vähän kuin sumussa, kun ei oikein tunne mitään tunteita, eikä älykään leikkaa kovinkaan terävästi.

    Äänestä

  • Nuo teoriasi aivojen "sähkökemiallisesta tasapainosta" on täyttä humpuukia. Aika ajatussopan oot päässäs onnistunu sekotteleen...

    Äänestä

Tässä mielipiteeni alkuperäiseen kysymykseesi joka koski sitä kun olet suunnitellut uuden lapsen hankkimista. Mene lääkärisi juttusille ja kerra asiasi. Lääkitystäsi täytyy tarkistaa ennenkuin yrität raskautta. Monet lääkkeet ovat vaaraksi sikiölle. Vaikutat vastuulliselta, siitä kertoo jo se että olet pohtinut näitä asioita lapsenkin kannalta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


äippäihminen kirjoitti:

Olen skitsofrenikko. Diagnosoitu kuusi vuotta sitten. Kaksi psykoosia takana. Lääkitys on ja puree. Ei oireita moneen vuoteen. Elän normaalia elämää perheeni kanssa. Minulla on parisuhde ja 12-v lapsi. Lastensuojelu ei ole psykoosienkaan jälkeen ollut kiinnostunut perheestämme, eikä tarvitsekaan. Lapsi pärjää hyvin koulussa vaikka on adhd. Olen taistellut hänelle sen diagnoosin ja saanut hänen koulunkäyntiinsä apua. Muutenkin perhe-elämämme on "normaalia". Kuitenkin mietin nyt uutta perheenjäsentä. Jos tulisin raskaaksi, en tekisi aborttia. Minulla on hormoonikierukka ja aiemmin harkitsin sterilisaatiota koska olin varma että raskaaksi tullessani tekisin abortin, mikä ei ole ehkäisykeino toisin kuin sterilisaatio. Nyt mietin, että maailma ei taida olla valmis siihen että mielenterveyskuntoutuja saisi lapsen, suunnitellun ja rakastetun. Asenteet rampauttavat, lapsenkin. Joutuisiko lapseni kärsimään siitä että yhteiskunta pitää äitiään mielenvikaisena vain siksi että tällä on diagnosoitu skitsofrenia, oireeton ja ilmeisen "lievä". Monet ovat kärsineet lapsena äitinsä hoitamattomasta skitsofreniasta, mutta lääkkeet ovat kehittyneet siitä ajasta. Moni on täysin tietämätön mielenterveyskuntoutujan elämänlaadusta ja siksi asenteellinen vain kuullessaan sanan skitsofrenia. En kuitenkaan pidä itseäni huonompana ihmisenä koska minulla on mielenterveysdiagnoosi. En ole myöskään huonompi vanhempi. Mutta uskallanko elää elämäni ja tulla uudelleen vanhemmaksi, siinä on miettimistä. Vaikka tiedän että suunniteltuja ja hyvin lääkityksen kannalta toteutettuja raskauksia ja synnytyksiä on käyneet läpi tänä päivänä jo monet skitsofrenia-leimalla lyödyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu