kallion raosta pilkistää vihreää
niin vähän sillä on mihin tarttua
ulottaa kuitenkin juurensa
katsoo kohti aurinkoa
ilman valoa en olisi tässä
niin vähän sillä on mihin tarttua
ulottaa kuitenkin juurensa
katsoo kohti aurinkoa
ilman valoa en olisi tässä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mietin
mikä on maailma
kova kalliokolo
kasvaa kukka
vaikka rosoa riittää
kosketus
annat hymyn
katseen'
ja maailman kovuus
häipyy sumuun
olen saanut elämän
aika kuluu nopeasti
sytytän lampun yöhön
haamu ilmestyi huoneeseen
näytti murheen
pyyhki pois tunteen tumman...
Ukkonen jumputtaa rytmiään
jota ropina tasaa myöhään.
Katsoo kulkija vienoa
haaleaa yötä.
Sade sulkee yksinäisen sielun
hiljaisuuteen turvalliseen
kuin kukaan ei kävisi elon tietä
vaan on aika pysähtynyt.
Ei ole kuin hän ja nyt.
Luonto ja ihminen.