Suomioluiden historiasta

Ainoa muistikuva itselläni on, että jonkun panimon naaraspuolinen tuotekehitykseen kuulunut henkilö brassaili aikoinaan keksinnöllään, jolla olutta pystyttiin tekemään nopeammin.

Juttu oli joskus sanomalehdessä, kun ihmeteltiin miten olutta riittää kesäterasseille kulutuspiikkehin. Suomessa kun saattaa olla kylmä sateinen kesä, tai sitten toisinaan pirun helteinen.

En ole varma liittyikö tarina nimenomaan tämän aiheen tärkkelykseen, mutta jostain hienosta tekemisen vauhditusmenetelmästä oli kyse. Ajallisesti saattoi olla vuosituhannen vaihteen tietämissä - 5 vuotta.

Mitä oluen makuun tulee, niin 80-luvulla maistuivat kyllä paremmalle. Itse juon nykyään käytännössä tuontioluita, mutta toisinaan suomalaisten pienpanimoidenkin tuotteita.

hirveän hetken kun maistoin tärkkelyksen imelänällöttävän maun. 2003 oli vuosi. Kieli ja kitalaki liisterissä, yäk. Urhoollisesti yritin pysyä kotimaisissa oluissa mutta periksi oli annettava. Pilattu mitkä pilattu. Siirryin tuontioluisiin ja niissä olen pysynyt. Vastuuseen pitäisi nuo panimot laittaa jotka juottaavat ihmisille moista myrkkyä. Sinebrychoff, Hartwall ja Olvi ovat kirosanoja.