Alan tässä tunnustamaan tosiaan että olen helvetti soikoon alkoholisti. Tottakai sitä on kieltänyt miten vaan voi, mutta myönnettävä se on. Alempana oli juttua huomaamattomasta alkoholismista. Itse kyllä huomaan, mutta muut eivät. Osaan peitellä tekoni.
Ostelen bisseä eri kaupoista. Pääsääntöisesti yhdestä kuitenkin, mutta itseasissa niin ovelasti että eri myyjiltä. Hävettää nimittäin päivittäin sitä mäyristä kotiin raahata. Yleensä kuljetankin sen autosta kotiin rinkassa, että naapuritkaan eivät hoksi. Tyhjät pullot palautan myös rinkkaa apuna käyttäen.
Aloitan juomisen yleensä alkuillasta. Näin varmistan sen että aamulla yhdeksältä, kun pitää olla töissä, niin henki ei enää haise. Jos pelkään että tuoksahtaa, niin työhuoneen ikkunaa raolleen siltä varalta että joku tulisi tuomaan papereita tms. Autolla en duuniin mene, koska onneksi asun hyvin lähellä niin voin mainiosti kävellä. Rattijuoppoa minusta ei saa.
Tässä istun työpäätteellä ja ei ole krapulasta häivääkään. Eihän sitä yksinkertaisesti tule niin naurettavalla kaljamäärällä kuin mäyräkoira. Eilen illalla siis tuo normaaliannostus taas, vaikka kuinka yritin olla menemättä lähikauppaan. Siltikin joka päivä sen vaan tekee, koska ei kestä yksinoloa. Kalja tuo helpotusta.
Nyt alkaa kyllä korpeamaan, kun kaiken lisäksi huomaa saaneensa oikein perinteisen kunnon kaljamahan. En minä tämmöistä koskaan halunnut! Näin aamusella ja päiväsaikaan töissä on helppo ajatella että tänään illalla en mäyristä osta. Mut kotona sitten... Ajatukset harhailee, on yksinäinen olo, välillä tuntuu tosi vihaiseltakin. Tuntuu siltä että on ihan pakko saada sitä bisseä että pysyy kasassa.
Vielä kesällä join harvemmin, eli ainostaan ehkä kolmesti viikossa(!!), mutta oikeastaan tuosta elokuun alusta olen juonut ihan jokaikinen päivä. Eroonhan se päivittäisen juomisen aloittaminen kulminoitui. Mutta uskokaa tai älkää juomisesta ei ero johtunut, tai siitä että olisin ollut huono mies. Ei, kukaan ei ole sellaista koskaan edes vihjaissut.
Mutta nykyään kippailen arkisin siis mäyriksen, viikonloppuna viinaa ei oikeastaan voi kylliksi edes saada. Silloin tulee ostettua muuten useimmin myös väkeviä ja viiniäkin. Tämä alkaa olla loppuviikosta käytännöllistä, sillä tyhjiä pulloja on kertynyt siihen mennessä komero täyteen. Toleranssi on niin hyvä, että ex-muijakaan ei huomaa äänestä tai jutuista mitään, jos sattuu soittamaan ja minä olen sitä ennen kietaissut jonkun 18-pulloa keskaria. Siis ei oikeasti huomaa mitään, vaikka kyllä luulisi! Tässä kohtaa ongelma on suurimmillaan siinä, että en itse useinkaan muista ihmeemmin yksityiskohtia mitä helvettiä sitten ollaakaan puheltu! Tämä loppuun kevennykseksi, sillä se lienee ainoa huvittava seikka koko tässä jutussa;)
Ostelen bisseä eri kaupoista. Pääsääntöisesti yhdestä kuitenkin, mutta itseasissa niin ovelasti että eri myyjiltä. Hävettää nimittäin päivittäin sitä mäyristä kotiin raahata. Yleensä kuljetankin sen autosta kotiin rinkassa, että naapuritkaan eivät hoksi. Tyhjät pullot palautan myös rinkkaa apuna käyttäen.
Aloitan juomisen yleensä alkuillasta. Näin varmistan sen että aamulla yhdeksältä, kun pitää olla töissä, niin henki ei enää haise. Jos pelkään että tuoksahtaa, niin työhuoneen ikkunaa raolleen siltä varalta että joku tulisi tuomaan papereita tms. Autolla en duuniin mene, koska onneksi asun hyvin lähellä niin voin mainiosti kävellä. Rattijuoppoa minusta ei saa.
Tässä istun työpäätteellä ja ei ole krapulasta häivääkään. Eihän sitä yksinkertaisesti tule niin naurettavalla kaljamäärällä kuin mäyräkoira. Eilen illalla siis tuo normaaliannostus taas, vaikka kuinka yritin olla menemättä lähikauppaan. Siltikin joka päivä sen vaan tekee, koska ei kestä yksinoloa. Kalja tuo helpotusta.
Nyt alkaa kyllä korpeamaan, kun kaiken lisäksi huomaa saaneensa oikein perinteisen kunnon kaljamahan. En minä tämmöistä koskaan halunnut! Näin aamusella ja päiväsaikaan töissä on helppo ajatella että tänään illalla en mäyristä osta. Mut kotona sitten... Ajatukset harhailee, on yksinäinen olo, välillä tuntuu tosi vihaiseltakin. Tuntuu siltä että on ihan pakko saada sitä bisseä että pysyy kasassa.
Vielä kesällä join harvemmin, eli ainostaan ehkä kolmesti viikossa(!!), mutta oikeastaan tuosta elokuun alusta olen juonut ihan jokaikinen päivä. Eroonhan se päivittäisen juomisen aloittaminen kulminoitui. Mutta uskokaa tai älkää juomisesta ei ero johtunut, tai siitä että olisin ollut huono mies. Ei, kukaan ei ole sellaista koskaan edes vihjaissut.
Mutta nykyään kippailen arkisin siis mäyriksen, viikonloppuna viinaa ei oikeastaan voi kylliksi edes saada. Silloin tulee ostettua muuten useimmin myös väkeviä ja viiniäkin. Tämä alkaa olla loppuviikosta käytännöllistä, sillä tyhjiä pulloja on kertynyt siihen mennessä komero täyteen. Toleranssi on niin hyvä, että ex-muijakaan ei huomaa äänestä tai jutuista mitään, jos sattuu soittamaan ja minä olen sitä ennen kietaissut jonkun 18-pulloa keskaria. Siis ei oikeasti huomaa mitään, vaikka kyllä luulisi! Tässä kohtaa ongelma on suurimmillaan siinä, että en itse useinkaan muista ihmeemmin yksityiskohtia mitä helvettiä sitten ollaakaan puheltu! Tämä loppuun kevennykseksi, sillä se lienee ainoa huvittava seikka koko tässä jutussa;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo..joo, Kyllä kaikki tietää,että sinä ryppäät!
Mitä enemmän näet vaivaa sen salaamiseen,sitä naurettavammalta se näyttää!
Tuskinpa vaan. Enkä kyllä kaivannut tällaista hupivastausta.
Kirjoittelen sulle illalla, nyt on niin pirunmoinen kiire, ohita typerät vastaukset.
Olet huomannut ongelman olemassaolon ja seuraavaksi huomaat, että lopettaminen se yhtä vittua vasta onkin.
Sitten kokeilet kerran ja kaksi ja kolme ja neljä ja aina palaat samaan vanhaan ja kiroat itseäsi ja suret kohtaloasi..
Henkinen painolasti sen kuin kasvaa sitä mukaa, kun itsekunnioitus laskee.
Kun olet tarpeeksi veivannut ja epäonnistunut, olet viimein motivoitunut "viimeiseen" kaikki tai ei mitään yritykseen... siis kaikki peliin tyyliin ei enää tippaakaan..
Totta kai sekin epäonnistuu, ihmisiä vaan kun ollaan.
Tässä vaiheessa on vitutuskäyrä jo paranormaalilla tasolla, mutta onneksi viimeistään nyt tiedät, mitä hommaan vaaditaan ja yrittänyttähän ei laiteta, joten pienen rotan lailla pusket ja pusket ja lopuksi onnistut
Koko paska kestää iisisti 2-3 vuotta, kunnes olet siinä tilanteessa, ettei bisse ole päivittäin mielessä.
Hieno homma ?
No ei hauskuus tähän lopu, sulla vaan on käynyt hyvä säkä, että pääsit eroon. Nurkan takaa pomppaa joku toinen riippuvuus - taipumus kun on olemassa - ja taas sitä mennään..
no elämäähän se vaan on ;-)
Ihan kuin olisit puhunut meikäläisenkin elämästä. Valitettavaa, mutta totta.
Hyvä alku, kun myöntää, että ongelma on. Mutta seuraava päätös on jo vaikeampi eli aionko tehdä sille jotain. Siinä pitää miettiä tosissaan hyvät ja huonot puolet. Huono puoli on ainakin se, että helppoa se ei ole, mitä tilalle, uskaltaako kohdata yksinäisyyden selvänä. Hyviä puolia on paljon, mutta onko tarpeeksi. Tässä muutama, itsetunto nousee, kun ei enää tarvitse luikkia marketeissa eikä syödä eukalyptusta. Minäkin ajoin joskus aikoinaan kesällä toiseen kaupunkiin mökillä, kun en enää kehdannut käyttää samaa viinakauppaa ja selitin myyjälle, että kai nyt tällä määrällä kuusi ihmistä juhannuksen viettää, vaikka itse oli tarkoitus juoda joka pullo. Jos pystyy lopettamaan kokonaan, maksa, haima ja hermosto tervehtyy, mutta viikon-parin taukokin antaa elimistölle aikaa palautua. Sosiaalinen elämä paranee, sitä voi olla vaikea uskoa, mutta niin siinä käy. Stressin sietokyky nousee ja mikä vapaus, kun viina ei vie.
Pyydän mieti asioita, äläkä missään nimessä tee sellaista päätöstä, että nyt kuukausi ilman, mene päivä kerrallaan, se on hyvä neuvo AA:ssa (itse en ole käynyt, mutta paljon jutellut niiden ihmisten kanssa). Päätät, että tänään en ota, huomenna voin taas valita. Jostain pitäisi saada myös kannustusta ja tukea, ellei muualta niin kirjoittele tänne. Toivottavasti sinulle tulee ensimmäinen raitis päivä pian.
Eilen jätin mäyriksen ostamatta. Uskomattoman vaikeaa se oli. En olisi pystynyt siihen varmaan ilman että kirjoitin tänne tuntojani. Jotenkin se naputtelu auttoi jäsentämään tilannettani.
Mutta olipa taistelu tosiaan. Töissä jo aloin suunnittelemaan iltaa, että mitä helvettiä tekisin, jos en joisi. Päätin vuokrata pari leffaa, kolmekin, että ne varmasti riittäisivät koko illaksi. Elokuvien avulla halusin irtautua todellisuudesta ja yrittää eläytyä muihin maailmoihin. Onneksi se jossain määrin onnistuikin. Ei nyt kuitenkaan kivuttomasti, sillä pauselle piti laittaa puolen tunnin välein ja rynnätä vapisevin käsin tupakalle. Koko ajan teki mieli jättää leffat sikseen ja kipittää kulmakuppilaan parille. Kun kaupathan olivat jo kiinni yhdeksän jälkeen.
Mutta sitten keskiyön jälkeen, kun yritin alkaa nukkumaan.. Pelkkää kieriskelyä. Nukahdin varmaan vasta joskus aamuyön tunteina. Aamulla väsytti aivan järkyttävästi, mutta jotenkin pääsin ylös. Olo ei todellakaan ollut levännyt ja ahdistusta sai kokea.
En minä odottanutkaan että ensimmäinen selvänä vietetty ilta saa ihmeitä aikaan. Hermostuneisuus on megaluokkaa nyt tänään päivällä. Nythän on perjantai ja en yhtään tiedä miten tässä käy. Toivoisin että saisin pidettyä itseni kurissa, mutta tämä viikonloppu ei auta asiaa lainkaan. Suurin pelko on siinä että alkaa kelailemaan entistä liittoaan ja muijaansa, jolloin yksinäisyys saa varmasti vallan. Voi olla että kiusaus ja vimma käy sietämättömäksi muutenkin.
Kiitos sinulle kannustavasta viestistä. Todellakin siitä tuntuu olevan apua, kun lukee toisen kokemuksia vastaavista ongelmista. Se on varsin hyvä kuulla, että joku on selvinnyt, että se ei ole siis mahdotonta. Juhannuksen selittelysi että ostaa isommalle porukalle oli niin tuttua juttua..
Kiitos myös muille, jotka ovat lukeneet tekstini ajatuksella. Erityisesti 12-pack, joka tunnisti itsensä, Moro sulle myöskin! Meitä mäyräkoiran orjuuttamia on siis useampia.
Sinähän päättäväinen olit ja siitä hyvä, hyvä.
Viikonloppu on vaikea, mutta silloinhan voi kieriskellä sängyssä, kyllä se uni tulee aamulla ja sitten voi nukkua pitkään. Unihäiriöt katoavat viikon-parin päästä, megahermostuneisuus jo aiemmin. Tosta vanhojen kelaamisesta, kyllä asia on niin, että jos vanhaa ei voi jättää taakseen, ei uutta voi aloittaa. Kun en tunne sinua, en voi antaa neuvoja muusta tekemisestä, tee kuitenkin jotain, mikä sinua ilahduttaa.
Nyt tsemppiä ja jos et pääse koneelle ennen maanantaita, niin tule silloin kertomaan, mietitään sitten yhdessä.
Moi, toivotaan, että onnistut pysymään viikonloppuna kaidalla tiellä. Itsellä 12 tipaton päivä menossa 6 päivän putken jälkeen ja elämä on jo voittanut ihan täysillä. Ensimmäinen viikko on yhtä helvettiä, kun elimistö vaatii totuttua kalja annosta mutta sen jälkeen helpottaa kyllä. Ennenkaikkea parin valvotun/pyöriskellyn yön jälkeen saa nukuttua.
Oletko kokeillut liikuntaa? Auttaisi hyvin siihen kaljamahan alkuunkin =) Minä aloitin alkusyksystä tekemään iltaisin reippaita parin tunnin kävelylenkkejä, jotka vie tehokkaasti ajatukset pois pahuuksista. Plussana vielä, että kunto kasvaa kohisten. Kävellessä raittiissa ulkoilmassa on myös hyvää aikaa kelailla rauhassa ajatuksiaan. Alku on aina vaikeaa, mutta kannattaa kärsiä tuskat..Viikon jälkeen helpottaa kyllä =)