NATO vie Suomen terrorismiin

Kansainvälisessä keskustelussa erilaiset uhat ovat alkaneet taas painottua ylenmäärin. Vikapäänä tähän voi pitää suurelta osin Bushin USAta. USA on terrorismista suuremman uhan kuin se todellisuudessa oli. USAn toiminta kylläkin siementää lisää terrorismia. Yhden kukistetun terroristin tilalle tulee nähdyllä taktiikalla kymmenen uutta.

USA joutui kyllä suuren luokan terroritoimen kohteeksi. Bush aloitti kuitenkin välittömästi ongelman globalisoinnin ja puheen hyvän ja pahan taistelusta. Tosiassa terrorismi on valikoitunutta. Se on kohdistunut ennen muuta Yhdysvaltoja vastaan ja sille on syynsä. Suurin osa näistä Al-Qaida terroristeista on ollut saudeja kuten bin Laden itsekin. Nämä eivät hyväksy USAn imperialismia ja läsnäoloa alueillaan eikä sitä, että USA toimii yksipuolisesti Israelin etujen turvaajana Lähi-idässä. USA on Lähi-idässä näkyvä sotilaallinen toimija. Eurooppa ja muut maat ovat ylläpitäneet lähinnä kaupallisia suhteita Lähi-itään pyrkien välttämään sekaantumista alueen poliittisiin ongelmiin ja valtasuhteisiin. Tällainen toisten asioihin puuttumattomuuden periaate ei ooe kärpäspaperi, joka vetäisi terrorismia puoleensa.

Nato ei tuo automaattisesti Suomeen terrorismia. Niin kauan kuin terroristit näkevät USAn ja sen aktiivit liittolaiset uhkana ja pääpiruina, Natomaat eivät sinänsä ole kohde. Toki riski lisääntyy, jos näitä kahta ei osata erottaa toisistaan. Riskiä lisää ennen muuta se, että USAn ohella juuri eräät Natomaat osallistuivat Irakin hyökkäykseen ja miehittämiseen.

Puolueettomuus ei sinänsä jätä meitä selkkausten ulkopuolelle. Ratkaisevampaa tositilanteessa voi olla maantiede. Jos joku osapuoli katsoo, että Suomesta käsin voi edetä paremmin toisen kimppuun tai puolustaa omia asemiaan, se voi olla paianvin argumentti.

Toinen asia on se, että tilannetta Euroopassa varmasti kärjistää se, että Eurooppaa blokkiutetaan sotilaallisesti niin, että mainitsemasi jyrkkä rajalinja syntyy. Tämä vaara on todellinen. Naton puolella ei tähän ole kiinnitetty tai haluttu kiinnittää mitään huomiota. Kaikki uudet jäsenet on toivotettu vain tervetulleiksi Natoon. Kysymyksessä voi ymmärtää näiden reunavaltioiden halun Naton jäseneksi, mutta vaikeampi voi olla ymmärtää Naton tavoitteita sen hamutessa tällaisia jäseniä. Minusta on kovin ymärrettävää, että Venäjä tulkitsee sellaisen aggressiiviseksi laajentumishaluksi ja reviirin kasvattamiseksi.

Euroopan etujen mukaista ei ole eristää Venäjää niin, että se alkaa nähdä uhkia. Tällaisella kierteellä on taipumus ajan kanssa muuttua suorastaan vainoharhaiseksi peloksi toisen tarkoitusperistä kuten kylmän sodan aikana oli asian laita. Euroopan etujen kannalta olisi paljon tärkeämpää pyrkiä integroimaan Venäjää taloudellisesti osaksi Eurooppaa. Venäjällä pitäisi kädestä pitäen näyttää se taloudellinen menestys, jonka sodan rauniottama Saksa ja vaikkapa Suomi on kokenut rauhan oloissa ja osana länsimaista markkinatalousjärjestelmää. Tällaista hyvinvointia Venäjäkin pitäisi saada tavoittelemaan sen sijaan, että se alkaa vanhakantaisesti nähdä nationalistisia rajalinjoja, uhkia ja eroavaisuuksia.

Natovaihtoehdolle tulisi esittää myös päteviä sotilaallisia perusteita. Minusta sellaisia ei ole esitetty. Mitä lisäarvoa Suomi saisi turvallisuuteensa sillä, että kuuluisimme Natoon. Monet puolustajapuhujat tuntuvat elävän edelleen talvisodan juoksuhaudoissa. Heiltä on jäänyt huomaamatta sotilaallinen kehitys. Sellainen sota Euroopassa, johon Venäjä osallistuisi, ei ole mahdollinen tässä raamissa.

EU:n jäsenenä Suomella on riittävät turvatakuut olemassa. Ei Venäjällä ole mitään sellaista tilannetta, jossa se hyökkäisi yksin Suomea vastaan. Sellaisessa tilanteessa sota roihuaisi jo paljon pitemällä rintamalla. Silloin asiaa katseltaisiin Venäjällä pelkästään sotamaantieteen näkökulmasta. Ei sillä olisi sodan torjunnan kannalta väliä, olemme Natossa vai emme. Jos tilanne näin hurjaksi yltyisi, sota muuttuisi pian ydinasesodaksi, ellei sitä saataisi heti loppumaan. Kyllä tämä kylmän sodan aikainen kauhun tasapaino edelleenkin vallitsee. Ei Venäjäkään mene sen rajan yli helposti, jossa tällainen vaara on olemassa. USA tietää tämän ja siksi se pullistelee nyt mahdissaan vähät välittämättä muiden mielipiteistä. Mutta tietysti rajat tulevat siinäkin vastaan ja näyttää vähän siltä, että jossain Ukrainan kohdalla sietokynnyksen raja alkaa tulla jo ylitetyksi.

.....