Terve
Ahdistaa ja itse en osaa sanoa mikä voisi olla syynä.
Pakkoneuroosi, sosiaalistentilanteiden pelko, muutenkin erittäin herkästi tunnen ahdistusta/jännitystä/tressiä..
Ahdistusta olen tuntenut aikaisemminkin. Olen järkeilyllä yrittänyt joitain epävarmoja lapsuuden juttuja järkeillä selväksi mutta eihän niitä sillä tavalla selväksi saa. Uskon jotta tämä on ollut ikäänkuin keino purkaa tätä ahdistusta.
Kyseessä on ollut siis asia jossa en ole sietänyt yhtään epävarmuutta, ja sen takia tätä asia on ahdistanut minua. Nyt kumminkin olen tästä "tavasta" luopunut ja jäljellä on ahdistus joka ei liity mihinkään.
-Kirjoitus voi olla hiukan sekava, johtuen ahdistuksesta.
Onko muilla ahdistusta joka ei tunnu liittyvän mihinkään?
-Kiitos
Ahdistaa ja itse en osaa sanoa mikä voisi olla syynä.
Pakkoneuroosi, sosiaalistentilanteiden pelko, muutenkin erittäin herkästi tunnen ahdistusta/jännitystä/tressiä..
Ahdistusta olen tuntenut aikaisemminkin. Olen järkeilyllä yrittänyt joitain epävarmoja lapsuuden juttuja järkeillä selväksi mutta eihän niitä sillä tavalla selväksi saa. Uskon jotta tämä on ollut ikäänkuin keino purkaa tätä ahdistusta.
Kyseessä on ollut siis asia jossa en ole sietänyt yhtään epävarmuutta, ja sen takia tätä asia on ahdistanut minua. Nyt kumminkin olen tästä "tavasta" luopunut ja jäljellä on ahdistus joka ei liity mihinkään.
-Kirjoitus voi olla hiukan sekava, johtuen ahdistuksesta.
Onko muilla ahdistusta joka ei tunnu liittyvän mihinkään?
-Kiitos
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vastailkaahan !
https://docs.google.com/forms/d/1DIuVUgOa7-jAD41JhgNP_Zh1KmRh34He0ya7kcEQEoA/viewform?usp=send_form
Kuulostaa yleistyneeltä ahdistuneisuushäiriöltä, varaa aika lääkärille ja pyydä ottamaan kilpirauhasarvot, jos kunnossa, varaa aika psykiatrille.
Olen itsekkin epäillyt juuri tuota, yleistynytahdistuneisuushäiriö.
Käsitin jotta kärsit ahdistuneisuushäiriöstä, miten sinulla tämä sairaus ilmenee?
Ahdistusta tietenkin mutta onko se sidoksissa johonkin tiettyyn asiaan?
Kuinka usein/paljon koet ahdistusta?
Kyllä, psykiatri on diagnosoinut minulle ahdistuneisuushäiriön ja masennuksen. Omalla kohdalla suurin aiheuttaja on varmaankin sosiaalisten tilanteiden pelko ja tietynlainen sekoamisenpelko. Ahdistus saattaa olla päivittäistä, riippuen tietenkin vähän tilanteesta. Aikoinaan kaikki purkautui paniikkikohtaukseen, joka kesti miltei 3 päivää. Olin aivan 110% varma että nyt sekoan aivan täysin (todella epätodellinen, puutunut olo, ei pystynyt keskittymään mihinkään 5 sek kauemmin, juoksevat ajatukset). Tällä hetkellä syön ns. ssri luokan lääkkeitä, joista on ollut todella paljon apua. 100% kunnossa en vieläkään ole, mutta parempaan päin. Onneksi keräsin kaiken rohkeuden ja marssin sinne psykiatrille, ties mitä olisi jos en olisi mennyt.
Minulla ainakin ahdistus nousee eritasoisena piilotajunnasta lapsuudenaikaisista pettymyksistä. Luulen että tämä on hyvin yleinen syy ahdistavaan oloon.
Olen työstänyt ahdistuksen syitä pikkuikäni, kun tiedän, ettei se minusta erkane kuin viime henkäyksellä.
Joku tekemätön ja välttämätön juttu voi nostaa vähäksi aikaa ankaran ahdistustilan. Voi nousta tressihiki päälle. Olen ottanut pahimpiin kohtauksiin Pamol F kapselin.
Se on suussa sulava parasetamolikapseli. Viinapaukku, pari voi auttaa, mutta tulee myöhemmin ehkä tuplana takaisin.
Ahdistuksen hallintaa lääkkeettömänä voi lievittää meditaatioharrastus. Siinä leposyke voi alentua 40 sykkeen tienoille, pulssi ei enää tunnu.
Joillakin ahdistus tulee jos on elämässä asioita, joita ei voi ennalta määrätä, ei ole vakituista työtä, riittävästi saldoa pankkitilillä. Ei voi tietää, mitä maailmassa tapahtuu, ei ennakoida ja kontrolloida omaa elämää.
Olemalla täydellinen, ja kun kaikessa on kontrolli, niin tulee kokemus että pakka pysyy hallinnassa. Turvallisuuden tunne on kun itseä ja kaikkea voi hallita.
Onko niin, että heittäytyä kuin lastu lainehille ja uskoa, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät. Perusturvallisuutesi horjuu. Oletko saanut elää huoletonta lapsuutta?
Taviaan Isä pitää huolta lapsestaan ja antaa voimaa päivään uuteen.
https://youtu.be/EC-DC3U1C5A?t=26
Aina se liittyy johonkin. Itselläni vapauden kaipuuseen. Siihen, että kun saan asiat luistamaan, niin viedään jalat alta. Pelottaa ajatella mitä seuraavaksi. Olisin halunut tulla ja mennä hieman joka paikkaan. Kursseille, töihin, hoitamaan omia asioita. Olin tottunut hyvään palveluun, kaikki ok linjalla hieman joka paikassa. Nyt kaikki kuralla ja tyyli on ettei välitetäkkään. Mihin se oma hyvä elämä katosi? Toiset vatvovat vuosikymmenten takaisia. Elämä on sitä. Menkää nurin, noustaan ylös ja jatketaan ehkä eri suuntaan. Ei, toiset palaavat menneisyyteen ja tukkivat väylät terveeseen tulevaisuuteen. Ikuista sotaa vanhojen pierujen kanssa. Kuusivuotisia kansakouluja, oppikouluja ja kaappihomoja. Minun lapsuuden teatteri- idiootteja joihinka minulla ei nyt suoranaista yhteyttä. Mopokavereita joita en ole nähnyt vuosikymmeniin. Asiat kehittyy, liikkuu eteenpäin. Ei minulla. Minä en saa mennä.