Minulla oli 14 vuotias sekarotuinen koira. Sillä todettiin nisäkasvaimia, jotka olivat levinneet keuhkoihin. Noin kuukausi keuhkoröntgenkuvasta vein sen eutanasiaan. Se ei pahemmin halunnut liikkua, hengästyi portaissa (asun toisessa kerroksessa) mutta söi edelleen hyvin. Muutamana viimeisenä päivänä sai läähätyskohtauksia.
En halunnut sen kärsivän, mutta olinko liian hätäinen ? Mutta toisaalta koira oli joutunut jo kuukauden makaamaan vain toisella kyljellään ( kasvaimet niin isoja toisessa kyljessä). Ja kotiin en sitä olisi jaksanut kantaa portaita ylös, jos jalat eivät enää olisi jaksaneet. Ja ne läähätyskohtaukset pelottivat. Yhtäkkiä nukkuva koiraa nousee ja alkaa läähättää todella kovaa.
Aivoni sanovat, että tein oikean päätöksen oikeaan aikaan, mutta... Olinko liian itsekäs? Helpompaa poistaa se kuin hoitaa.
En halunnut sen kärsivän, mutta olinko liian hätäinen ? Mutta toisaalta koira oli joutunut jo kuukauden makaamaan vain toisella kyljellään ( kasvaimet niin isoja toisessa kyljessä). Ja kotiin en sitä olisi jaksanut kantaa portaita ylös, jos jalat eivät enää olisi jaksaneet. Ja ne läähätyskohtaukset pelottivat. Yhtäkkiä nukkuva koiraa nousee ja alkaa läähättää todella kovaa.
Aivoni sanovat, että tein oikean päätöksen oikeaan aikaan, mutta... Olinko liian itsekäs? Helpompaa poistaa se kuin hoitaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teit todellakin oikein. Rakasta ystävää pitää auttaa kun sen hetki on.
Ei elämän pitkittämisessä ole mitään järkeä jos toinen joutuu kärsimään.
Olet hieno ihminen kun päättelit näin.
Eläinystäväsi lepää rauhassa ja kiittää kun hän sai välttää helvetinmoiset tuskat.....
Olet vahva,sillä moni lemmikin omistaja on paljon lepsumpi.
Arvostan sinut korkealle.
Kiitän sanoistasi punnarosie. Todella. Sydämestäni.
Kivenhakija