yksinäisyys

Helposti! Sama tunne mulla on kolmen lapsen äitinä "onnellisesti" naimisissa olevana.

Minä koen myös todella ankaraa yksinäisyydentunnetta. Mies ja kaksi teini-ikäistä poikaa.
Yksinäisyyden tunnen johtuvan siitä, että mieheni mielenterveysongelmien vuoksi minä olen pikkuhiljaa katkonut suhteeni ystävääni ja sukulaisiini. Varsinaista katkomista ei ole tapahtunut, pikemminkin hiipuminen, koska en koskaan pääse lähtemään tapaamaan muita ihmisiä ja ihmiset jaksavat vain jonkin aikaan käydä meillä. Vastavuoroisuus puuttuu kokonaan.
Mieheni ahdistus miltei esti minua pääsemästä isäni kuolinvuoteelle.
Jotenkin mies on vain alkanut ahdistaa ja kyllästyttää minua. Minä koen olevani jatkuvasti kommenneltavana, moitittavana ja määräiltävänä. Jos loukkaannuun ja nosta ääntäni, minua kielletään. Käytännössä perheessämme kukaan muu ei saa nostaa ääntään kuin mies ja sitä hän sitten tekeekin runsain mitoin.
Välillä on vaikea ymmärtää, mistä hän milloinkin ärsyyntyy ja raivostuu. Isompaa pojista hän "kasvattaa" moitteella ja huutamisella.
Olen pettynyt, surullinen ja kamalan yksinäinen.