kun istuu alas, niin ajatukset alkaa kulkeutumaan tyttölapsiin. Rupeaa miettimään menneitä tapahtumia ja käytöstä. Sitten tulee mieleen, että voisiko sen yhdenkin kohdalla kaikki johtua siitä, että se on ihan rakkautta rakkautta? Tosirakkautta. Ei nyt sentään, hahhah. Ei voi olla. :D Vai voiko? Miten tää on mahdollista?
Joskus hiljaisena hetkenä
Kerronyt
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tosirakkautta se on. Hyvä, kun huomasit :)
Hyvä tietää. Asia tuli selväksi.
Lapsiin????
Taisit käsittää.
Jotkut kykenee tuntemaan aitoa rakkautta.
Mutta tarkoitanko siis naiset. Ehkä miehet ei sitten sitä ymmärrä, en tiedä. Miehet saattavat ajatella kolmannella jalallaan ja kävellä sillä. En kaipa sellaista ainakaan.
Kyllä. Kun rakastan jotain ihmistä toivon hänen parastaan. Sen yhden naisen kepeys, pirteys ja eteenpäin menevä ote tuntui tekevän sulle ihan hyvää siinä kohtaa. Toisaalta tiesin sun tarvitsevan jotain muutakin ;) Tämä toinen tuntui nauttivan seksistä ja elekielestä päätellen teillä oli ollut sitä ennenkin ;) Ehkäpä saunaillat olivat vähän sitä...:)
Mä ymmärsin sun tarvitsevan sitä siinä vaiheessa. Tietysti olin surullinen. Samaan aikaan omassa elämässä tapahtui kaikenlaista, mutta kuvat lipuivat silmieni ohi ja vain rakastin, välillä vihasinkin.
Tosi huono, jos et ole aiemmin ymmärtänyt. Sulle.
Kyllä, niin, mä rakastan sua enemmän kuin laki sallii mutta ei sellaista sanota miehelle joka puhuu päiväkahviseurasta ja näyttää muitten naisten kuvia, joku itsesuojeluvaisto pitää olla, ei kukaan terve voi kuvitella että säkin rakastuisit ja haluaisit elää yhden naisen kanssa, ainakaan mun. Siispä mä heittelen kyynisiä kommentteja parisuhteista ja vakuutan että tää on vain leikki... Mutta joo, jos rehellisiä ollaan niin mitäpä sitä nainen parisuhteelta muuta toivoisi kuin että voisi jakaa arjen sellaisen ihmisen kanssa jota oikeasti rakastaa
Joskus leikki ja tosi sekoittuvat. On vain löydettävä tie ulos totiseksi muuttuneesta leikistä. Oletko koskaan pelannut ihmisen kanssa peliä, jonka voitosta tuleekin hänelle "elämän js kuoleman kysymys"...huono häviäjä sanotaan. Uskaltaisin kuitenkin väittää osaavani liikkua kaltevalla pinnalla. Kävellä katolla ja katsella samalla maisemia. Tätähän et minusta tiennyt niin kuin et paljoa muutakaan itsesuojeluvaistostani.
Minä inhoan kaikenlaista pelaamista ja edellytän rehellisyyttä myös toiselta. Jos tunteita on mukana, niin tuntuu todella pahalta, jos niillä leikitään. Pahemmalta kuin osaataan kuvitellakaan, sillä sen on oppinut peittämään jo lapsena.
Tämä teille pelaajilla ja oman egonne pönkittäjille. Kantakaa oma vastuunne.
Ei kahden ihmisen suhde ole oikeasti taistelukenttä, kumpi saa mitäkin ja kummanka arvojen mukaan eletään. Minulla on munaa sanoa se sulle selvinpäin ja suoraan kasvokkain. En puhu siitä täällä, kavereitten kesken, työpaikalla. Jos koet niin että myöntyminen jatkoon on sule nöyryytys tai siihen verrattavaa kaikki on päin p*****ä. Kaikki se vuorovaikutus, kunnioitus, rakkaus. Kaikki jää, olet silti minulle ainutlaatuinen.