Aluksi on todettava, että Erno Paasilinna osui vuonna 1977 ilmestyneessä "Mustassa aukossaan" otsikon asiassakin in medias res!
Ja itse asiassa tuo Erno Paasilinnan sarkastinen toteama juolahti mieleeni katsellessani eilisnä eli keskiviikon ehtoopuhteena klo 21.10 TV1:n A-talkia.
Jotkut eilisestä infoiskustani hermostuneet, jotaka saattoivat sen kiukustuneena tai muuten vain katsomatta, katsokoot sen uusintana tänään torstaina klo 14.00.
A-talkin otsikointi oli ja on haastava: "Ylipäällikkö kysyy: ketä taistelujoukot saavat ampua?"
Suosittelisin itse kullekin kyseisen keskusteluohjelman katsomista mm. seuraavista syistä:
1) Komentaja Mikko (Usko Juhani) Santavuoresta ja liki papattavasta sanonnastaan voinee itse kukin päätellä, ettei ole poika kauas puusta (lienee Ritva Santavuori ?) pudonnut. Tosiasioista sen sijaan vähintänkin yhtä paljon kuin äitinsäkin taannoisissa Jälkiviisaissa, joissa äiti välitti - poikansa (?) nyt A-talkissa toistamaa - "taisteluosasto" -faktaa aamuvirkuille.
2) Tutkijana keskusteluun osallistunut Thomas Forsberg kannattaa panna erityisesti merkille siksi, että eversti evp. Pekka Visuri joutui ottamaan Thomaksen mm. muka "Makedonia-faktoineen" kiinni ns. rys(s)än - tässä tapauksessa toki Kiinan - päältä!
Mitään yllättävää ulkopoliittisen instituutin kasvatissa ei toki ollut; lähes henrikkiheikkamainen asenteellisuus paistoi läpi koska tiedot olivat tosi ohuet...
Forsbergin esiintymisiä kannatttaa muutenkin seurata, hän kun 23.9.2004 kiirehti Hufvudstadsbladitssa "hämmätelemään" mm. presidentti Tarja Halosen YK-esiintymistäkin. (Eli sitä, että presidentti Tarja Halonen YK:n pääsihteeri Kofi Annanin vanavedessä rohkeni todeta, että Bushin "halukkaiden koalition" hyökkäys 20.3.2003 Irakiin oli kansainvälisen oikeuden ja eritoten myös resoluution 1441 valossa laiton!)
3) Eversti evp. Pekka Visuri osoitti jälleen kerran ylivertaisen tietomääränsä ja asianhallintansa. Ja myös malttinsa odottaa suunvuoroa tilanteissa, jossa "aseita ja asenteita" vyörytettiin forumille oikein urakalla.
Ennen "valekonsuleita" vielä miete Erno Paasilinnalta - rauhanturvaamisestahan väittävät niin Mikko Santavuori kuin Thomas Forsbergin olevan kyse, vaikka innosta voisi rahvas kyllä muuta luulla...
"Sotaan ei voida lähteä, ellei rauhaa ole ensin tehty mahdottomaksi. Se on sodan päävastustaja."
[Erno Paasilinna: Musta aukko, 1977]
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Ja itse asiassa tuo Erno Paasilinnan sarkastinen toteama juolahti mieleeni katsellessani eilisnä eli keskiviikon ehtoopuhteena klo 21.10 TV1:n A-talkia.
Jotkut eilisestä infoiskustani hermostuneet, jotaka saattoivat sen kiukustuneena tai muuten vain katsomatta, katsokoot sen uusintana tänään torstaina klo 14.00.
A-talkin otsikointi oli ja on haastava: "Ylipäällikkö kysyy: ketä taistelujoukot saavat ampua?"
Suosittelisin itse kullekin kyseisen keskusteluohjelman katsomista mm. seuraavista syistä:
1) Komentaja Mikko (Usko Juhani) Santavuoresta ja liki papattavasta sanonnastaan voinee itse kukin päätellä, ettei ole poika kauas puusta (lienee Ritva Santavuori ?) pudonnut. Tosiasioista sen sijaan vähintänkin yhtä paljon kuin äitinsäkin taannoisissa Jälkiviisaissa, joissa äiti välitti - poikansa (?) nyt A-talkissa toistamaa - "taisteluosasto" -faktaa aamuvirkuille.
2) Tutkijana keskusteluun osallistunut Thomas Forsberg kannattaa panna erityisesti merkille siksi, että eversti evp. Pekka Visuri joutui ottamaan Thomaksen mm. muka "Makedonia-faktoineen" kiinni ns. rys(s)än - tässä tapauksessa toki Kiinan - päältä!
Mitään yllättävää ulkopoliittisen instituutin kasvatissa ei toki ollut; lähes henrikkiheikkamainen asenteellisuus paistoi läpi koska tiedot olivat tosi ohuet...
Forsbergin esiintymisiä kannatttaa muutenkin seurata, hän kun 23.9.2004 kiirehti Hufvudstadsbladitssa "hämmätelemään" mm. presidentti Tarja Halosen YK-esiintymistäkin. (Eli sitä, että presidentti Tarja Halonen YK:n pääsihteeri Kofi Annanin vanavedessä rohkeni todeta, että Bushin "halukkaiden koalition" hyökkäys 20.3.2003 Irakiin oli kansainvälisen oikeuden ja eritoten myös resoluution 1441 valossa laiton!)
3) Eversti evp. Pekka Visuri osoitti jälleen kerran ylivertaisen tietomääränsä ja asianhallintansa. Ja myös malttinsa odottaa suunvuoroa tilanteissa, jossa "aseita ja asenteita" vyörytettiin forumille oikein urakalla.
Ennen "valekonsuleita" vielä miete Erno Paasilinnalta - rauhanturvaamisestahan väittävät niin Mikko Santavuori kuin Thomas Forsbergin olevan kyse, vaikka innosta voisi rahvas kyllä muuta luulla...
"Sotaan ei voida lähteä, ellei rauhaa ole ensin tehty mahdottomaksi. Se on sodan päävastustaja."
[Erno Paasilinna: Musta aukko, 1977]
>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Voima ja vääryys ovat sodan kaksi päähyvettä"
On sillä lisäksi sellainenkin hyve, että myös pasifistit voivat puhua pehmosia sen jälkeen kun toiset ovat torjuneet maan valloittamaan ja miehitämään pyrkivän vihollisen. Jos se olisi siinä onnistunut, sen jälkeen tässäkään maassa ei olisi puhuttu pitkiin aikoihin tuollaisia.
Jotakin aivan oleellista Sinulta jää pimentoon. Luuletko tosiaan, että Suomi ja suomalaiset haluaisivat lähteä sotaan, omille rajoillemme tai muuallekaan huvikseen? Mutta maata ja kansalaisia puolustamaan jopa sotaan lähtemällä jokainen kunnon suomalainen on valmis, ja vastuullisimmat myös puolustamaan liitolaisiamme ja niitä arvoja, joiden vuoksi olemme liittosopimuksia tehneet. Sota on kuitenkin aina viimeinen keino, jos muu ei ole enää mahdollista. En yhdy edes Clausewitzin sanontaan "sota on diplomatian jatkamista toisin keinoin".
Jotkut ovat jopa niin idealisteja, rauhanidealisteja oikealla tavalla, että ovat olleet ja ovat tulevaisuudessakin valmiit lähtemään vaikka ase kädessä puolustamaan rauhaa alueille, joilla sen omat kansalaiset ovat liian heikkoja sitä tekemään, ja myös estääkseen vaarallisen sodan leviämisen vielä laajemmalle.
Ne, jotka peloittelevat sinkkiarkuilla nyt esillä olleessa asiassa naamioivat vain joko pelokkaan vastuuttomuutensa varovaisuuden hyveeksi tai sitten he eivät ymmärrä yksinkertaista asiaa. Ihan samasta on kyse mielipiteissä Natosta ja siihen liittymisemme tarpeesta. Nato-jäsenyyden kannattaminen on itsestään selvyys sille, joka tuntee aiheellista huolta ja kantaa vastuuta maansa ja kansansa turvallisuudesta. Täysjäsenyyttämme vaatisi nyt jo rehellisyytemmekin eli pitäisi tunnustaa se tosiasia, että olemme jo kaikin tavoin mukana Natossa, sen kustannuksissakin, mutta ilman päätäntävaltaa ja varmoja takeita siitä, että saamme turvatakuun vastinmeeksi panostuksistamme.
Minä myös arvostan Erno Paasilinnaa kuten koko Paasilinnojen veljessarjaa heidän poikkeuksellista kykyä ja tarmoa osoittavan henkilöhistoriansakin vuoksi, ja myös sanonnan mestareina, mutta neroillakin on sokeat pisteensä. Erno Paasilinnalla oli tuolla alueella, jota sinä usein olet siteeraillut. Minä sen sijaan siteeraan mieluummin Erno Paasilinnan toteamusta, että "oppineita ovat vain itseoppineet, muut ovat opetettuja".
Tuo perustelusi siitä, että pasifistia tai sellaisiksi tulkittavia puheenvuoroja on mahdollista esittää juuri sen vuoksi, että maata on asein puolustettu, kuulostaa kovin naivilta. Entä jos ne torjuntataistelut olisivat epäonnistuneet? Voi olla, ettei silloin olisi ollut kukaan puhumassa yhtään mitään. Kyllä sodissa on kuljettu kansojen yli siitäkin riippumatta, että näillä on ollut puolustustahtoa ja vähän valmiuttakin. Hitlerin armeija osoitti, että syötiin sekä ne, jotka eivät panneet kovasti vastaan että erityisen julmasti ne, jotka panivat hanttiin.
Sitähän tuo Paasilinnan "pasifismi" juuri tarkoittaa, että pitäisi kääntää viimeinenkin kivi ennen kuin sota asetataan joksikin vaihtoehdoksi. En näe siinä kovin suurta eroa siihen politiikkaan, mitä J.K.Paasikivi harjoitti talvisodan edellä ja sen jälkeen.
Sota ei ole ollut suomalaisessa historiassa viimeinen keino, jos jokin muu on ollut mahdollista. J.K.Paasikivi nimenomaan toiminnallaan ja puheillaan osoitti, että keinoja sodan välttämiseksi olisi ollut.
Suomessa on elänyt myös Suur-Suomi haaveita, joiden toteuttamiseen oli halua lähteä sotaisinkin keinoin. 1920-luvulla oli halua lähteä myös veljeskansoja avittamaan, mutta verissä päin tultiin silloinkin takaisin. Jatkosodassa kun vanha raja ylitettiin ja sotamenestys oli melkoista, villintyivät myös puheet Uralille asti menosta. Eivät vastuulliset poliitikot ja sodanjohto tähän syyllistyneet, mutta se on vaan osoitus siitä, kuinka sodassa päähyveiksi helposti tulee juuri voima ja vääryys.
Maailmanhistoria tuntee hyvin vähän sellaisia tilanteita, joissa rauhaa olisi lähdetty puolustamaan ainoana motiivina heikkojen puolelle asettuminen tai epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen. YK:n rauhanturvaoperaatiot ovat olleet merkitykseltään melko vähäisiä. Jos esim. palestiinalaisten ja Israelin välille on syntynyt erimielisyyttä, mitkään rauhanturvaajat eivät ole kyenneet estämään väkivaltaisuuksia.
YK:n operaatiota Kuwaitin miehityksen lopettamiseksi voi pitää suhteellisen aitona puuttumisena kansainvälisen oikeuden vastaisen loukkauksen korjaamiseksi. Muutoin YK-joukot ovat huolehtineet lähinnä jälkisammutuksesta pitämällä aiemmin tapelleet osapuolet huutoetäisyyden päässä toisistaan.
Nato-jäsenyydellä ja halulla puolustaa isänmaata ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Puheesi on tältä osin ehkä huomaamattasi melko loukkaavaa niitä kohtaan, jotka ovat valmiit puolustamaan isänmaataan, mutta vastustavat Natoon liittymistä. Natoon liittymisellä voi olla sellaisia ulottuvuuksia, jotka lisäävät vaaraa joutua hallitsemattomiin konflikteihin. Näiden vaarojen välttäminenkin on isänmaan puolustamista. Ihmisillä ja poliitikoilla on perustellusti erilaisia näkemyksiä ja arvioita Natoon liittymisen vaikutuksista ja seurauksista.
Kun tunnet hyvin historiaa, täytyy palauttaa mieleesi ensimmäisen maailmansodan synty. Sehän alkoi sinänsä hyvin vähäpätöisestä tapahtumasta, kun serbien "Musta käsi" järjestö surmasi Itävalta-Unkarin kruununprinssin autosaattuessa. Euroopassa oli vallalla ajatus, että vahvat sotilasliitot estävät sodat. Kävi kuitenkin aivan päin vastoin kuin tämä vallitseva käsitys propagoi. Liittoutuminen oli tärkein syy sille, että maailmansota puhkesi. Valtio toisensa jälkeen tuli mukaan sotaan sen vuoksi, että se oli liitossa jonkun osapuolen kanssa. Vähäpätöinen konflikti eskaloitui näin suursodaksi.
Minusta nykytilanteessakaan ei ole poissuljettu samanlaisen eskaloitumisen vaara. Sodan kohteeksi joutunut voi tarkoituksellisesti pyrkiäkin laajentamaan sotaa muualle. Näinhän oli asia Kuwaitin vapauttamisessakin. Irak ampui ohjuksia Israeliin ja Saud-Arabiaan minkä kerkisi ainoana tarkoituksenaan saada konflikti eskaloitumaan koko Lähi-itään. Jos he olisivat osuneet Israeliin tarkemmin ja uhreja olisi tullut, temppu olisi voinut onnistuakin. Toinen esiemrkki eskaloitusmisvaarasta on eteläinen Venäjä. Tshetsenia ei ole siellä ainoa potentiaali kriispesäke, vaan niitä on Ukrainaa myöten useita. Koulukaappauksen järjestäminen juuri Etelä-Ossetiassa (vai oliko Pohjois?)ei ollut sattuma. Siinä haluttiin kärjistää ja levittää kriisiä ja eripuraa koko seudulle.
Muutamia kommentteja:
>> Entä jos ne torjuntataistelut olisivat epäonnistuneet? Voi olla, ettei silloin olisi ollut kukaan puhumassa yhtään mitään > Suomessa on elänyt myös Suur-Suomi haaveita, joiden toteuttamiseen oli halua lähteä sotaisinkin keinoin > Maailmanhistoria tuntee hyvin vähän sellaisia tilanteita, joissa rauhaa olisi lähdetty puolustamaan ainoana motiivina heikkojen puolelle asettuminen tai epäoikeudenmukaisuuksien korjaaminen. YK:n rauhanturvaoperaatiot ovat olleet merkitykseltään melko vähäisiä. Jos esim. palestiinalaisten ja Israelin välille on syntynyt erimielisyyttä, mitkään rauhanturvaajat eivät ole kyenneet estämään väkivaltaisuuksia.> Nato-jäsenyydellä ja halulla puolustaa isänmaata ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Puheesi on tältä osin ehkä huomaamattasi melko loukkaavaa niitä kohtaan, jotka ovat valmiit puolustamaan isänmaataan, mutta vastustavat Natoon liittymistä. Natoon liittymisellä voi olla sellaisia ulottuvuuksia, jotka lisäävät vaaraa joutua hallitsemattomiin konflikteihin. Näiden vaarojen välttäminenkin on isänmaan puolustamista. Ihmisillä ja poliitikoilla on perustellusti erilaisia näkemyksiä ja arvioita Natoon liittymisen vaikutuksista ja seurauksista.> Minusta nykytilanteessakaan ei ole poissuljettu samanlaisen eskaloitumisen vaara. Sodan kohteeksi joutunut voi tarkoituksellisesti pyrkiäkin laajentamaan sotaa muualle.
Uskoisin, että olet muutamassa kohdin ymmärtänyt kirjoitukseni hieman virheellisesti, joten yritän oikaista.
En ole sanonut, että Paasikivi olisi pitänyt millään epäoikeutettuna taisteluamme NL:a vastaan mitä tulee erityisesti talvisotaan. Oli aivan selvää, että hyökkäänä oli NL ja silloin taistelumme oli ihan oikeutettua. Paasikivi kritisoi ennen noita siteeraamiasi lauseita että myös niiden jälkeen sitä, ettemme kääntäneet noita kiviä riittävän montaa, ettemme olisi joutuneet tuohon sotaan. Paasikivi koki sodan joka tapauksessa suurimpana mahdollisena katastrofina pienelle kansalle. Ja tässä suhteessa hän oli aikamoinen pasifisti. Minä en ymmärrä pasifismilla mitään romanttis-idealistista suuntausta, sillä sellaiseksi pasifistiksi ei Pasikiveä voi pahalla tahdollakaan nimittää.
Toinen asia koskee YK:n roolia rauhanturvaamisessa. Minun kokonaisarvosana tässä suhteessa on välttävä. Ei siis heikko, muttei tyydyttäväkään. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset rauhanturvaajat sinä muiden mukana olisi tehneet parhaansa ja ylikin. Sen voin hyvin uskoa. Minun tarkoitukseni oli sanoa, että YK on ollut kokonaisuutena arvostellen kuitenkin varsin heikko yrittäessään ratkoa maailman konflikteja toisen maailmansodan jälkeen. Sotia on käyty runsain mitoin eikä YK ole niitä voinut estää, jos kiistat ovat tarpeeksi paljon tulehtuneet.
Voimme todeta esim., että Vietnamin sodassa YK:n rooli oli täysin nollanarvoinen. Irakin ja Iranin välisessä sodassa YK:llä ei ollut paljon tekemistä. Lähes kaikki Afrikan mantereen selkkaukset ovat olleet täysiä pummeja. Kuuban kriisille YK ei voinut mitään. Lähi-idän ongelmat eivät ole helpottaneet. Ehkä siellä on kyetty jokunen taistelu estämään, mutta ongelmat eivät ole hävinneet mihinkään. NL:n (esim. Afganistan), USAn (esim. Vietnam, nyt Irak ja monta muuta), Kiinan (esim. Tiibet), Ranskan (esim. Vietnam)ja Englannin (esim. Falklandin saaret) sotilaallisiin toimiin ei ole voitu puuttua mitenkään.
On kiintoisaa, että noteeraat niin Erno Paasilinnan kuin Thomas Hobbesinkin. Se kertoo lukeneisuudestasi. Erno Paasilinnan tuotantoon ja monasti kärkeviinkin ajatuksiin on syytä aina silloin tällöin palata, koska hänellä oli älyllisesti usein erittäin teräviä huomioita yhteiskunnasta ja valtasuhteista. Sen että Paasilinna oli ajatuksineen usein reilusti vasemmalla, ei kannata antaa hämätä.
En voi myöskään olla yhtymättä arvioosi tutkija Pekka Visurin tiedoista ja kokonaisuuksien hahmottamiskyvystä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä. Hän on Asiantuntija isolla A:lla tällä saralla. On mukava, että YLE on löytänyt hänet vakioasiantijakseen tällaisissa asiayhteyksissä.
Sinulle ihan ystävällisenä neuvona sanoisin, että kannattaisi miettiä joskus paremmin sanottavansa esitystapaa. Ei ehkä kannata panna kerralla kaikkia ajatuksiaan yhteen pötköön, vaan pyrkiä mieluummin kiteyttämään ja alleviivaamaan sanomansa pääsisältö. Sillä lailla luettavuus voisi parantua ja ymmärrys lisääntyä. Se lisää silloin myös kirjoittajan uskottavuutta lukijapiireissä. Pitkät ja monipolvisia linkkejä sisältävät jutut tukahduttavat lukijan eli sellaisella on inflatorinen vaikutus. Huomaan, että sinulla on paljon järkevääkin sanottavaa ja siksi tämä ystävälliseksi tarkoitettu neuvo.
Ristimäki ei osaa tiivistää, ei millään.
Kepussa on perinne siteeraamisesta, muistammehan edellisen puheenjohtajan nettisivut vaalien alla.
Mistäs jos opettelisitte koko kepusakki kertomaan omin sanoin ja lyheyesti asianne.
.
Lähinnä TTR on tunnistamaton lentävä esine (UFO), joka ei milloinkaan pääse edes maaliin "asiassaan", kun päättymätämän jorinan ja tekohurskaitten "sivistyneitten" ilmaisujen viidako nielaisee "timon".
Jos jostain pitäisi löytää TTR:lle kaltaistaan seuraa, niin lähinnä hän itsekehuissaan ja toistoissaan muistuttaa "sota-Kapin" omakehun kiitosvirsiä...
.. jopa niin perusteellisen pitkäpiimäisesti esitettynä, että TTR vie jopa "Kapista" voiton omaksumassaan tyylilajissa.
Mutta TTR olisi Keskustalainen, ei kai sentään ihan mahlottomii ...?
Seppo Hietanen
CITY-Keskusta
Ristimäki on pesunkestävä keskustalainen, tarkemmin sanottuna kekkoslainen vasemmistokeskustalainen, jonkalaiset olivat enemmän kuin tyytyväisiä vasemmistodiggari Anneli Jäätteenmäkeen Keskustan puheenjohtajana. Ristimäki on paljon keskustalaisempi kuin sinä. Sinua onkin vaikea hahmottaa keskustalaiseksi. Ellet olisi kertonut puoluekantaasi, olisin arvannut perussuomalaiseksi tai näiden äärioikealla olevien pienryhmien yhdeksi kahjoksi.
Ja se on sanonut näin.
"
Häntä - "Kerimäki" vai mikä sitten lieneekään (?)- on tehnyt jo pitkän aikaa ollut kiusaus luonnehtia Samuel Butlerin, engl. kirjailijan (1835 - 1902), sanoin:
"Hän oli syntynyt tyhmänä ja oli merkittävästi kehittänyt tätä luonnonlahjaansa."
"
Jatkanpa Erno Paasilinnaa (Musta aukko, 1977) siteeraten.
Siinä sitaatissa on nyt samalla kertaa kommenttia jokuselle varsin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetäneille sotilaallisille kirjoituksille että erityisen "lyhyesti" sodan ja rauhan keskeisin problematiikka.
Ja kun tämänkertaisella keskustelunavauksella pyrin kiinnittämään huomiota vain keskiviikkoiltana klo 21.10 ja torstaina klo 14.00 uusintana esitetyn A-talkin (TV1) asiantuntijakatraan asrgumentointeihin, saankin (jälleen) todeta, että vissit "urhot ne nousevat kumpujen yöstä", vaikkeivat ikänsä puolesta sinne - ehkäpä sitten murheekseen - ennättäneetkään...
Kiitos kuitenkin "historiallisista hetkistä, herrat"!
Otsikon sarkastisen sitaatin toivon mietityttävän ainakin yli viikonvaihteen itse kutakin, kun en näillä kapi(ai)silla saiteilla tämän pikapilkkipiipahdukseni lisäksi ennätä enemmin notkahdella.
Ja "tiivistystä" toivovalle vielä pari muutakin ernomaista Musta aukko -mietettä.
"Sota voidaan siirtää maasta toiseen, kohdata vihollinen kolmannen osapuolen luona. Se saa silloin maksaa kaiken."
Passovvanneekohan hyvin pohjaksi esim. arvioitaessa 1)ns. "ennakoivan itsepuolustuksen" varjolla ja valekaavussa suoritettuja iskuja Afganistaniin & Irakiin ja 2) ja vaikkapa EU:n etu- & taistelujoukkojen "vientirauha- eli rauhaanpakottamis"pyrkimyksiä niin Afrikassa kuin mahdollisesti muuallakin kaukomailla.
Ja eritoten sen kunniaksi mietittäväksi, että vapauden, länsimaisen "sivistyksen" ja demokratian vientiponnistuksissa saavutettiin eilen yksi merkittävä virstanpylväs, kun Afganistanissa vannoi valan - ties mihin suuntaan ja keille - ensimmäinen George W. Bushin valitsema presidentti:
"Kun maa vallataan ja riisutaan aseista, mitä tapahtuu. Se aseistetaan."
[Erno Paasilinna: Musta aukko, 1977]
Mitäpä jos sinä lakkaisit esiintymästä keskustalaisena. Jos vaivaudut vähääkään ottamaan selvää keskustalaisuudesta, sen tavoitteista, periaatteista ja arvomaailmasta, niin huomaat, että et kuulu joukkoon. Vaikea kyllä ymmärtää, mikä joukko sinut jäsenekseen haluaisi.
Ikääntymisen myötä Erno Paasilinnan armoton satiiri sai rinnalleen elämänkokemusten kypsyttämää ikuista viisautta. Äärimmäinen älyllinen rehellisyys, johon hänen yhteiskuntakriittinen ja ketään mielistelemätön julistuksensa perustui, antoi tilaa myös selville kannaotoille perusinhimillisyyden puolesta.
Niinpä ehdottomasti Ernon parhaita teoksia on muutamaa vuotta ennen kuolemaa kirjoitettu "Rohkeus". Se on aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen elämänkerta, eikä siinä pelätä naiiviksi leimautumista, kun annetaan avoimesti kunnia omantunnonaralle ja militanttien vainon ja väkivallan kohteeksi joutuneelle miehelle.
TV-haastattelun mukaan Ernolle oli Pekurisen tapaukseen perehtyessään valjennut sotilaiden ikuinen perimmäinen sairasmielisyys. Tasapainoista tappajaa ei ole. Väkivalta merkitsee aina psyykkistä regressiota, ja sillä on aina vahva vaurioittava vaikutus. Regressio ei mitenkään riipu siitä ollaanko hyökkääjiä vai puolustajia. Sota on aina inhimillinen katastrofi, eikä siinä koskaan ole voittajia, vain häviäjiä. Katastrofi käsittää niin yksityiset ihmiset, jotka elukoituvat, kuin koko kansakunnan, joka vajoaa uhrien aiheuttamaan arvovääristymään ja älyllisesti epärehellisiin selityksiin siitä mitä tapahtui ja mitä olisi tapahtunut josjosjos...
Siksi sankarienpalvonta on pelkkää kyvyttömyyttä nähdä perusarvoja. Sankarillisuus on sielullista sotkua, jossa maailman yksinkertaisimmat perustotuudet upotetaan kipeiden kokemusten tuskaiseen liemeen. Tarvitaan äärimmäistä rehellisyyttä sanomaan se maailman yksinkertaisin tosiasia, että väkivalta on aina ja vain pelkkää psyykkistä regressiota, joosa ei ole alunalkaen, ei missään yhetydessä, ei mistään syystä tai minkään motiivin oikeuttamana mitään muuta sisältöä kuin psyykkinen regressio.
Erno Paasilinna uskalsi sanoa tämän. Hän halusi ikuistaa Pekurisen karmean tarinan kirjaksi. Ehkä meillä on Perurisessa yksi todellinen sankari.
Pekurisen teloittaminen oli tarpeeton toimenpide. Samoin hänen elämänsä oli tarpeeton yhteisön kannalta. Jos Stalinin vastaisiin operaatioihin olisi kysytty vapaaehtoisia, pekurisia olisi olisi ollut pilvin pimein. Suomi olisi lakannut olemasta ilman taisteluita.
Yleisinhimillisten totuuksien ja kansallisen historian yhteensovittaminen ei voi tapahtua vain kansallisen historian ehdoilla. "Pekurisen teloittaminen oli tarpeeton toimenpide." Ei ollut. Päinvastoin: sotaakäyvä yhteisö on taantunut sellaiseen totalitarismiin, että pekuristen teloittaminen on sille välttämätöntä. Ilman sotaanlähdön ylevöittämistä, militaristisia ihanteita, propagandaa ja mielipidejyräystä sekä toisinajattelevien vaientamista sotia ei käydä.
Kysymys on siitä että tällaisesta välttämättömyydestä ei pidä tehdä hyvettä. Sillä kysymys ei todellakaan ole mistään ylevästä tai inhimillisesti korkeasta hankkeesta, vaan aina joukkomittaisesta taantumasta, kansallisesta primitiivireaktiosta, henkisen tason romahtamisesta, psyykkisestä hätäpaskasta. Kun historia alkaa puhua "talvisodan ihmeestä" ja unohtaa, että jokainen yhteisö reagoi vastaavanlaisessa sokkitilanteessa vastaavalla tavalla, eikä kyse koskaan ole mistään mikä mitenkään koskettaisi ihmisten älyllistä ajattelua ja mielipiteitä, silloin ollaan jo pahasti hakoteillä.
Kansalaiset harvemmin taitavat tarvita sotia - kyllä ne valloitushalut lähtevät liikkeelle jostain muualta kuin tavallisten kansalaisten keskuudesta. Valtapoliitikot tarvitsevat armeijoita, sodat tarvitsevat sotilaita, sotilaat tarvitsevat totalitaarisuuden asteelle vajonneen yhteisön ja ylevät päämäärät joilla regressiot ylevöitetään. Tavallisten kansalaisten joukossa pekurisia on pilvin pimein - mutta ei pidä unohtaa, että he edustavat suhteessa valtapoliitikkoihin terveempää vaihtoehtoa.
Sodissa olennaisimmat rintamalinjat ovat aina ne jotka kulkevat kunkin kansakunnan sisällä. Ei ole olemassa historiallisia tilanteita, joissa taistelukentillä olisivat vastakkain suuret historialliset vaihtoehdot. Siellä ovat aina vastakkain pienet ihmiset, joiden inhimilliset kyvyt on nitistetty. Tähän ei ole poikkeusta, eikä tätä tosiasiaa pidä päästää näkyviltä. Tämä historianäkemys on aukoton.