bluwave vai norseman?

Arvelinkin, että ihmiset on vappumarssilla kun on niin hiljaista :)

Kuin myös, olen Bluewave kannattaja. Norsemania ja Stalockiakin on veneessä kun Bluewave ei ole ollut saatavilla rapakon toisella puolella. Olen tehnyt päätteen itse 1x etu- ja 2x kutteristaagiin ja ovat pitäneet. Samoin ohjausvaijerin päätteet olen vaihtanut tällaisiin itse koottaviin ja ovat toimineet kymmeniä tuhansia maileja. Pidän reissussa varalla 2 staagia, joiden toisessa päässä on puristepääte ja toinen katkaistaan sopivaksi tarpeen mukaan rautasahalla ja pistetään Bluewave.
Sikalla täyttäminen voi olla myös rakokorrosion esto vaijerisäikeissä,
En ole nähnyt enkä kuullut testiä, missä näiden vetolujuutta olisi verrattu. Onko joku muu havainnut?

seppomartti kirjoitti:

Kuin myös, olen Bluewave kannattaja. Norsemania ja Stalockiakin on veneessä kun Bluewave ei ole ollut saatavilla rapakon toisella puolella. Olen tehnyt päätteen itse 1x etu- ja 2x kutteristaagiin ja ovat pitäneet. Samoin ohjausvaijerin päätteet olen vaihtanut tällaisiin itse koottaviin ja ovat toimineet kymmeniä tuhansia maileja. Pidän reissussa varalla 2 staagia, joiden toisessa päässä on puristepääte ja toinen katkaistaan sopivaksi tarpeen mukaan rautasahalla ja pistetään Bluewave.
Sikalla täyttäminen voi olla myös rakokorrosion esto vaijerisäikeissä,
En ole nähnyt enkä kuullut testiä, missä näiden vetolujuutta olisi verrattu. Onko joku muu havainnut?

Lue lisää

Tietämäni mukaan ruuvattavien vaijeriliitosten pitää vetotesteissä kestää vähintään 90% vaijerin vetolujuudesta, jotta ne saavat Lloydsin hyväksynnän. Muistelen että Stalock, Norseman ja Bluewave päätteiden vetotestejä julkaistiin vuosia sitten Yachting Monthly:ssä. Vaijeri alkoi katkeilla ennenkuin se irtosi päätteestä. Muistamani mukaan kaikki testatut olivat tasaveroisia, mutta ko artikkelia en enää löytänyt.

Käytännön ongelma ei olekaan ruuvattavan vaijeripäätteen vetolujuus, vaan vaijeripäätteiden kestoikä. Rikin heikoin kohta liittyy puristuspäätteiden kestävyyteen. Puristetut vaijeripäätteet ovat uutena vahvoja, mutta ongelmia alkaa tulla ajan kanssa. Tärkeä syy on rakokorroosio, joka johtaa päätteen hiushalkeamiin. Hiushalkeamat ovat tavallisempi kannen puoleisissa päätteissä kuin vaijerin yläpäiden päätteissä. Monille tuttu ongelma on vaijerisäikeiden katkeilu puristuspäätteen vierestä. Niitä voi tulla sekä vaijerin ala- että yläpäähän. Ruuvattavissa päätteissä ei ole samanlaista ongelmaa ainakaan samassa ajassa.

Tässä on aika rankka huomautus yleisimmin käytetyistä vaijeripäätteistä (=puristepäätteistä): “Swages are the overwhelmingly favorite choice for sailboat terminals because of their low cost, neat, compact appearance and high initial tensile strength. But they are not to be trusted.”
http://www.bosunsupplies.com/Fatigue/

Monille tuttu hst:n koorrosioartikkeli kannattaa lukea. Siinäkin perustellaan ruuvattavien vaijeripäätteiden etua verrattuna puristepäätteisiin.
http://www.dixielandmarine.com/yachts/DLrigprob.html

Esitteissä kehutaan, että ruuvattavan vaijeripäätteen voi käyttää uudelleen, kunhan vaihtaa siihen uuden kiilakartion. Oma kokemukseni on hiukan erilainen. Vaikka Norseman-päätteen ruuvasi auki, vaijeri ei irronnut edes tapin ja vasaran avulla. Ainoa konsti, jolla se lopulta irtosi hylsystä, oli vaijerin poraaminen! Kaiken puurtamisen jälkeen hylsyyn kuitenkin oli tullut paljon työn jälkiä, etten pitänyt uusiokäyttöä enää turvallisena.

Uudelleen käytöstä kysyin ARC:n jokavuotisen rikintarkastusluennon yhteydessä. Englatilaisen rikigurun ohje oli, että olisi mahdollista ja toimisi, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi käytettåvissä. Veneessä tuskin on enempää kuin 3-4 vaijeripaksuutta mukasn luettuna mantågit ja ohjausvaijeri. Max 8kpl päätteitä olisi hyvä varaosakokoelma.
Palstekissa tai die Yachtissa oli varmaan sama testiartikkeli 2-3 v sitten.
Metallin väsymisestä johtuva vaijerin katkeaminen tapahtuu ilmeisesti ennakovaroituksetta kaikki säikeet kerralla. Murtumapinnat ovat ruosteettomat ja kirkkaat. Mekanismi todennäköisesti on pieni eläminen aallokossa, astekin riittää. Muita metallin väsymistä lisääviä tekijöitä on hiukankin väärä vetosuunta tai toglen toimimattomuus.
Toisenlaiselta näyttää säikeittäin tapahtuva katkeilu, yleensä alapäätteen vierestä, missä suolaveden seisomisella voi olla osuutta. Säikeet ovat ruosteessa ja osa murtumapinnoista vanhoja. Tämän pystyy tarkastuksella havaisemaan ajoissa mutta joutuu katsomaan varsin tarkkaan.
Jos veneellä on purjehdittu yli 40 000 mailia säikeenkään katkeamatta niin se on eriomainen saavutus. Olen tavannut suosituksia, että jo paljon aikaisemmin tulisi vaijerit vaihtaa, esim pallo kierron jälkeen. Metallin väsymisen nopeuteen vaikuttaa ilmeisesti myös rasituksen määrä. Riki tiukalla, isot aallot ja paljon purjetta > joka aallossa kuormitus käy lähempänä murtorajaa vaikkei satamassa vaijeri olisi kuin 15% murtolujuudesta.

seppomartti kirjoitti:

Uudelleen käytöstä kysyin ARC:n jokavuotisen rikintarkastusluennon yhteydessä. Englatilaisen rikigurun ohje oli, että olisi mahdollista ja toimisi, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi käytettåvissä. Veneessä tuskin on enempää kuin 3-4 vaijeripaksuutta mukasn luettuna mantågit ja ohjausvaijeri. Max 8kpl päätteitä olisi hyvä varaosakokoelma.
Palstekissa tai die Yachtissa oli varmaan sama testiartikkeli 2-3 v sitten.
Metallin väsymisestä johtuva vaijerin katkeaminen tapahtuu ilmeisesti ennakovaroituksetta kaikki säikeet kerralla. Murtumapinnat ovat ruosteettomat ja kirkkaat. Mekanismi todennäköisesti on pieni eläminen aallokossa, astekin riittää. Muita metallin väsymistä lisääviä tekijöitä on hiukankin väärä vetosuunta tai toglen toimimattomuus.
Toisenlaiselta näyttää säikeittäin tapahtuva katkeilu, yleensä alapäätteen vierestä, missä suolaveden seisomisella voi olla osuutta. Säikeet ovat ruosteessa ja osa murtumapinnoista vanhoja. Tämän pystyy tarkastuksella havaisemaan ajoissa mutta joutuu katsomaan varsin tarkkaan.
Jos veneellä on purjehdittu yli 40 000 mailia säikeenkään katkeamatta niin se on eriomainen saavutus. Olen tavannut suosituksia, että jo paljon aikaisemmin tulisi vaijerit vaihtaa, esim pallo kierron jälkeen. Metallin väsymisen nopeuteen vaikuttaa ilmeisesti myös rasituksen määrä. Riki tiukalla, isot aallot ja paljon purjetta > joka aallossa kuormitus käy lähempänä murtorajaa vaikkei satamassa vaijeri olisi kuin 15% murtolujuudesta.

Lue lisää

Jäin ihmettelemään viestisi viimeistä virkettä. Varsinkin valtameripurjehdusta varten rikin tulisi olla kireällä. Käytännössä kai useimmiten riki on liian löysällä kuin liian kireällä. En usko, että tarkoitit puoltaa rikin löysyyttä!

Vanhoissa S&S Swaneissa vanttiruuvien riittävä kiristäminen (ja myöhempi löysääminen vanttiruuvien avaaamiseksi) edellytti veneen kallistamista. Kiristettiin puoli kierrosta kerrallaan, kunnes kummallakaan halssilla kryssiessä leen vanteissa ei ollut löysyyttä. Riittävä kireys koski sekä rodi- että vaijeririkiä.
Erityisesti leen puoleisten rodivanttien löysyys tai tärinä lyhentää niiden ikää metallin väsymisen seurauksena. Maston ja vanttien tärinää ilmenee helpommin, jos mastoa ei ole kiilattu riittävän tanakasti kannen läpivientikaulukseen. Classicswan-sivuilla on ollut ohjeita rikin kireydestä, mutta niitä ei ehkä voi yleistää kaikkiin veneisiin ja takiloihin. Seldenillä taitaa olla omat ohjeensa.

Perinteinen, kaikkia veneitä koskeva käytännön ohjehan on ollut, että veneen ollessa kryssillä kallistuneena, leen puolen vantit eivät saisi “elää”. Jos vanteissa on löysää, niihin kohdistuu kovia tempauksia isossa aallokossa. Tempaukset kuormittavat enemmän kuin staattinen kiristys.
Tässä on aika selkeät yleisohjeet : http://uk.boats.com/boat-content/2012/06/how-to-tune-the-rig-on-your-yacht/

vetolujuusriittää kirjoitti:

Tietämäni mukaan ruuvattavien vaijeriliitosten pitää vetotesteissä kestää vähintään 90% vaijerin vetolujuudesta, jotta ne saavat Lloydsin hyväksynnän. Muistelen että Stalock, Norseman ja Bluewave päätteiden vetotestejä julkaistiin vuosia sitten Yachting Monthly:ssä. Vaijeri alkoi katkeilla ennenkuin se irtosi päätteestä. Muistamani mukaan kaikki testatut olivat tasaveroisia, mutta ko artikkelia en enää löytänyt.

Käytännön ongelma ei olekaan ruuvattavan vaijeripäätteen vetolujuus, vaan vaijeripäätteiden kestoikä. Rikin heikoin kohta liittyy puristuspäätteiden kestävyyteen. Puristetut vaijeripäätteet ovat uutena vahvoja, mutta ongelmia alkaa tulla ajan kanssa. Tärkeä syy on rakokorroosio, joka johtaa päätteen hiushalkeamiin. Hiushalkeamat ovat tavallisempi kannen puoleisissa päätteissä kuin vaijerin yläpäiden päätteissä. Monille tuttu ongelma on vaijerisäikeiden katkeilu puristuspäätteen vierestä. Niitä voi tulla sekä vaijerin ala- että yläpäähän. Ruuvattavissa päätteissä ei ole samanlaista ongelmaa ainakaan samassa ajassa.

Tässä on aika rankka huomautus yleisimmin käytetyistä vaijeripäätteistä (=puristepäätteistä): “Swages are the overwhelmingly favorite choice for sailboat terminals because of their low cost, neat, compact appearance and high initial tensile strength. But they are not to be trusted.”
http://www.bosunsupplies.com/Fatigue/

Monille tuttu hst:n koorrosioartikkeli kannattaa lukea. Siinäkin perustellaan ruuvattavien vaijeripäätteiden etua verrattuna puristepäätteisiin.
http://www.dixielandmarine.com/yachts/DLrigprob.html

Esitteissä kehutaan, että ruuvattavan vaijeripäätteen voi käyttää uudelleen, kunhan vaihtaa siihen uuden kiilakartion. Oma kokemukseni on hiukan erilainen. Vaikka Norseman-päätteen ruuvasi auki, vaijeri ei irronnut edes tapin ja vasaran avulla. Ainoa konsti, jolla se lopulta irtosi hylsystä, oli vaijerin poraaminen! Kaiken puurtamisen jälkeen hylsyyn kuitenkin oli tullut paljon työn jälkiä, etten pitänyt uusiokäyttöä enää turvallisena.

Lue lisää

Bluewaven omilla sivuilla sanotaan:
"When assembling swageless terminals the the breaking strength of the cable used will be reduced by 0-15 %."
http://bluewave.dk/technical-info-2/swageless-terminals/