KOLMAS USKONKOHTA
22
syntien anteeksiantamisen,
Kristuksen sovitustyön tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä HÄNELTÄ pyytää. Jumala ei muistele pahuuttamme, vaan rakastaa meitä lapsinaan.
Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti. Kaikkien on joka päivä turvauduttava Jumalan armoon, koska kukaan EI OMIN VOIMIN pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta. Olemme yhtä aikaa kokonaan syntisiä ja kuitenkin Kristuksen tähden kokonaan vanhurskaita eli Jumalalle kelvollisia.
Kun JUMALA ANTAA MEILLE SYNNIT ANTEEKSI, hän synnyttää meissä uuden elämän. Hän vahvistaa uskoamme ja lisää rakkauttamme lähimmäisiin. Meidän ei tarvitse olla toivottomia, vaikka löydämme itsestämme epäuskoa ja pahuutta. Jumala lupaa, että hän jatkaa meissä aloittamaansa työtä.
22
syntien anteeksiantamisen,
Kristuksen sovitustyön tähden Jumala antaa kaikki synnit anteeksi jokaiselle, joka sitä HÄNELTÄ pyytää. Jumala ei muistele pahuuttamme, vaan rakastaa meitä lapsinaan.
Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti. Kaikkien on joka päivä turvauduttava Jumalan armoon, koska kukaan EI OMIN VOIMIN pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta. Olemme yhtä aikaa kokonaan syntisiä ja kuitenkin Kristuksen tähden kokonaan vanhurskaita eli Jumalalle kelvollisia.
Kun JUMALA ANTAA MEILLE SYNNIT ANTEEKSI, hän synnyttää meissä uuden elämän. Hän vahvistaa uskoamme ja lisää rakkauttamme lähimmäisiin. Meidän ei tarvitse olla toivottomia, vaikka löydämme itsestämme epäuskoa ja pahuutta. Jumala lupaa, että hän jatkaa meissä aloittamaansa työtä.
Vastaukset 39
Vanhimmat
EHTOOLLISESTAKIN OPETETAAN VÄÄRIN:
MITÄ TÄLLAINEN SYÖMINEN JA JUOMINEN HYÖDYTTÄÄ? VASTAUS:
Se käy ilmi sanoista ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
Huomaa ystävä, ettei ehtoollisen asetussanoissa suinkaan sanota, että ehtoollinen on annettu syntien anteeksisaamiseksi. Jeesuksen veri vuoti Golgatalla syntien anteeksiantamiseksi.
Näin on eri evankeliumeissa ehtoollisen asetussanat v:n 1992 käännöksen mukaan:
Matt. 26:26-28 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.
Mark. 14:22-24 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini.” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan kaikkien puolesta.”
Luuk: 22:17-19 Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille; tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.” Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.”
Joh. -----
näistä harhaopeista, joita se opettaa? Miksi haluatte kuulua sellaiseen kirkkoon, joka pelastumiskysymyksessä opettaa ihan eri tavalla kuin te opetatte?
että onko vanhoillislestadiolaistan mielestä tämä harhaoppia. Toivoisin, että joku vl vastaisi tähän kysymykseen.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni. Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella. (Ps. 103:2–4)
Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi: ”Ystäväni, sinun syntisi on annettu anteeksi.” (Luuk. 5:20)
Jeesus sanoi: ”He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt.” (Ap.t. 26:18)
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9)
Lutherin jälkeiset ihmiset ovat muokanneet Katekismusta sellaiseksi kuin se nykyään on.
oikein perkeleellinen laitos koko kismus!
kohtaa, jonka voisitte allekirjoittaa, vai onko tuo syntien anteeksisaamis-kohta ainoa joka on virheellisesti tulkittu ja käännetty?
Sehän teillä tökkii tuossa ehtoollisasiassakin.
Martti Lutherin sanaa asiasta: "Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt.16,19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olenjättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä olen ne pannut. ------- Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa." (Martti Luther: Avaimista, 1530, Valitut teokset III, WSOY 1983, ss.442-443)
Rippi
41
Anteeksiantamuksen sana meille
Ripissä Jumala antaa meille kaikki syntimme anteeksi. Jumalan käskyjen ja hänen sanansa valossa joudumme myöntämään, että olemme rikkoneet häntä vastaan ajatuksin, sanoin ja teoin. Jumalan rakkaus antaa meille rohkeutta syyllisyytemme tunnustamiseen.
Voimme tunnustaa syntimme Jumalalle yhteisessä jumalanpalveluksessa, henkilökohtaisessa ripissä tai hiljaisessa rukouksessa. Papille tai toiselle kristitylle voimme ripittäytyä, kun omatunto vaivaa eikä anna rauhaa. Ripin vastaanottaja on sidottu vaikenemaan siitä, mitä henkilökohtaisessa ripissä puhutaan.
Ripissä kuulemamme anteeksiantamuksen ja lohdutuksen vakuutus kuuluu juuri meille. Synninpäästön sanat ovat varmat, sillä ne ovat Jumalan lupauksen mukaan hänen omia sanojaan. Jumala pyyhkii Kristuksen tähden kaikki syntimme pois. Hänen ehdoton armahduksensa tekee meidät vapaiksi ja antaa meille hyvän omantunnon.
MITÄ RIPPI TARKOITTAA? VASTAUS:
Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä.
MILLAISISTA SYNNEISTÄ SITTEN ON RIPITTÄYDYTTÄVÄ?
Jumalalle on tunnustettava syyllisyys kaikkiin synteihin, myös niihin, joista emme tiedä. Niin teemme Isä meidän -rukouksessa. Ripittäjälle meidän taas on tunnustettava vain ne synnit, jotka tiedämme ja tunnemme sydämessämme.
MITÄ SYNTEJÄ NE OVAT?
Tutki tilaasi kymmenen käskyn avulla, olitpa sitten isä tai äiti, poika tai tytär, isäntä, emäntä tai palvelija: oletko niskoitellut, oletko ollut epäluotettava, laiska, vihainen, röyhkeä ja riitaisa, oletko sanoin tai teoin tuottanut jollekulle mielipahaa, oletko varastanut, oletko laiminlyönyt tai huonosti hoitanut asioita ja aiheuttanut vahinkoa?
(Lutherin Vähä katekismus)
Minä tunnustin sinulle syntini, en salannut pahoja tekojani. Minä sanoin: ” Tunnustan syntini Herralle.” Sinä annoit anteeksi pahat tekoni, otit pois syntieni taakan. (Ps. 32:5)
Jeesus puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:22–23)
ihmiselle tunnusta syntejämme omassakaan ripissämme, vaan nimenomaan Jumalalle.
Nuo koskee uskovaisia, ei uskoon tulemista.
On eri asia uskoa että synnit on anteeksi kuin tulla uskosta osalliseksi.
Uskottomat eivät voi uskoa omasta voimastaan, mutta kuka tahansa voi väittää olevansa uskovainen päättämällä. Tämän oman ratkaisun, vapaan tahdon Luther hylkäsi.
"Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovansa ovat?"
Oletko syntynyt vl-perheeseen?
uskosta osalliseksi?
Mutta yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi. Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää. Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu? Vastaus kuuluu: Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen, samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.
Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme. Pelastusteko on tapahtunut, se on suoritettu loppuun. Tämän aarteen on Kristus meille hankkinut ja voittanut kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Mutta jos tämä teko jäisi kätköön, niin ettei kukaan saisi siitä mitään tietää, se jäisi turhaksi ja menisi hukkaan. Jumala on antanut sanansa julkisesti saarnattavaksi sitä varten, ettei tuo aarre vain jäisi haudatuksi, vaan otettaisiin käyttöön ja nautittavaksi. Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä.
Käytännössä menet siis kuuntele mitä vanhoillislestadiolaiset Jeesuksesta saarnaa ja usko se.
siis se teoria osa.
Katekismus oli laadittu rahvaan, kansan oppikirjaksi, jossa yksinkertaisella tavalla opetetaan nuorisoa ja kansaa.
Ns. Iso-Katekismus laadittiin rahvaalle ja papeille neuvoksi siihen, miten rahvasta tulisi yksinkertaisesti opettaa.
Luther kirjoitti opilliset käsitykset ja näkemykset ja uskon perusteensa muihin kirjoihin, eikä Katekismukseen. Ne ovat kirjoitettuja
oppineille ja teologeille ja niissä perustellaan oppineesti uskoa. Ne ovat siis se uskon perustus.
Katekismukset puolestaan ovat sellaista yksinkertaistettua ja pelkistettyä neuvoa ja opetusta, joissa ei millään tavoin selitetä
asioita, vaan ainoastaan opetuksenomaisesti luetellaan.
Ausburgin tunnustuksen puolustuksessa kuten Lutherin kirjoittamassa Schmalkaldenin puolustuksessa
Luther ja kirkkoisät puolustaa sitä näkemystään, ettei syntejä tarvitse luetella ääneen, vaan yksin Jumala tuntee ihmisen synnit ja antaa synninpäästön. Siksi ei ole välttämätöntä kertoa ääneen syntejään toiselle ripissä,
kunhan vaan tunnustaa ne sydämessään Jumalalle. Toinen uskova julistaa syntien anteeksi antamisen toiselle
kysymättä ja kuulustelematta synneistä:
"Muutoin olemme yllä lausuneet syntien luettelemisesta tunnustamisen yhteydessä sen käsityksemme, ettei se ole
jumalallisen oikeuden kannalta välttämätöntä.
Se vastaväite, minkä muutamat tähän esittävät, että tuomarin täytyy
saada selko asiasta ennen kuin julistaa ratkaisunsa, ei kuulu lainkaan tähän, sillä synneistä päästämisen virassa on
kysymys lahjasta ja armosta, ei tuomiosta ja laista.
Seurakuntapalvelijoiden tehtävä on siis antaa syntejä anteeksi, ei tutkia salassa olevia syntejä. Päästäväthän he meidät niistäkin synneistä, joita emme muista.
Siitä syystä synninpäästö, evankeliumin ääni, joka antaa synnit anteeksi ja lohduttaa omiatuntoja, ei vaadi tutkintaa. "
Lainaamasi Katekismuksen kohta yksinkertaisesti sanoo sen, mitä sitten Luther ja muut kirkkoisät kymmenillä sivuilla monimutkaisesti opillisesti perustelee Schmalkaldenin kohdassa ja Ausburgin tunnustuksen puolustuksessa.
Eikö olekin jännää?
Tuntuu välillä kuin tämä Tunnustuskirjojen lukeminen olisi salapoliisiretki siihen, miten uskonasioista Luther oikein todella kirjoitti ja miten se eroaa siitä, mihin on kasvanut uskomaan ja mikä siinä on samanlaista kuin tässä kodin ja seurakunnan perinnössä :)
Onko esimerkiksi tavallisen ev.lut. papin synninpäästössä uskon synnyttävää voimaa (vrt. vl-henkilön synninpäästö, jonka uskotaan ainoastaan antavan henkilölle uskon)?
Kysyt mielipidettäni tärkeässä asiassa. Minulla ei ole valmiita mielipiteitä sanan
varsinaisessa merkityksessä. Toivon, että ymmärrätte että olen etsivällä mielellä.
Minulla ei ole moniinkaan näihin asioihin enää mielipidettä. Kirjoitan nyt vain ajatuksia,
joita mielessäni on. Ottakaa ne ajatuksina, joita pohdin, eikä mielipiteinä.
Ensinnä, en ymmärrä mitä tarkoitat sillä, että synninpäästössä olisi "uskon synnyttävää voimaa".
Synninpäästössä ei saada uskoa, vaan armahdus synneistä ja tuo armahdus on uskolla vastaanotettava.
Luther ja kirkkoisät ilmaisevat suoraan, selkeästi ja monin paikoin, että sakramentteja
voi ja saa hoitaa myös jumalattomat ja vääräuskoiset. Siten myös ripittäytyminen
kenelle tahansa kirkon papille ja häneltä saatu synninpäästö, ovat Jumalan silmissä
oikein ja täydellinen synninpäästö.
He painottavat sitä, että sakramenteissa ei ole kyse ihmisten teoista (ihmisen antamasta
synninpäästöstä), vaan Jumalan teosta ja siksi Jumala antaa synninpäästön kenen tahansa
papin kautta, vaikka tuo pappi ei edes uskoisi samalla tavlla kuin ripittäytyjä.
Noissa yllä olevissa asioissa uskon, että se on juuri noin kuten Luther ja kirkkoisät
kirjoittivat.
Ajat ehkä takaa sitä ajatusta, että uskonko, että muutkin kuin vl-uskovat voivat olla
oikeasti uskomassa?
Kirjoitan taas, mitä Luther ja kirkkoisät kirjoittivat. He kirjoittivat, että Jumala on
läsnä erilaisissa kirkoissa ja erilaisissa seurakunnissa. Heidän mukaansa ei ole
vain yhtä Luterilaista kirkkoa tai Lestadiolaista seurakuntaa, jossa Jumalan lapset elävät.
Heidän mukaansa Jumala on erilaisissa seurakunnissa, joissa on erilaisia tapoja (he hyvin jyrkästi tuomitsevat yhtenäisyyden opin, johon minut on kasvatettu: perinnäissääntöjä ja sääntöjä ei saa opettaa noudattamaan vedoten uskon ykseyteen tai yhtenäisyyteen) ja erilaisia sakramenttien harjoittamisen muotoja.
Näissä erilaisissa Jumalan seurakunnissa on yhteistä se, että ollaan yhtä mieltä
Evankeliumista, uskotaan Kristukseen ja Pyhään Henkeen ja harjoitetaan sakramentteja. Muut
asiat, tavat ja pienemmät opinkohdat saavat olla erilaisia ja kuitenkin ne kaikki ovat
samaa Kristuksen seurakuntaa.
Miten minun tulisi tämä ymmärtää? Käsitykseni, että vain vl-uskovat muodostavat oikean Siionin, oikean Jumalan lapsien seurakunnan? Nyt kuitenkin luen Lutheria ja Tunnustuskirjoja ja siellä opetetaan eri tavoin.
Minulla ei todellakaan ole nyt antaa mielipidettä. Olen hämmentynyt ja pysähtynyt
sydämessäni. Lukiessani Tunnustuskirjoja ja Lutheria, en enää voi muistaa, mihin
perustuvat nämä opit siitä, että vain me olemme oikein uskomassa. En voi
muistaa enää sitäkään, mihin perustuu uskoni näihin sääntöihin ja sääntöjen käsityksiin
synneistä, kun sekä Luther että kirkkoisät kumosivat nämä meidän käsityksemme ja
oppimme näiltä osin.
Minulla ei todella ole mielipidettä antaa, eikä vastauksia.
Kopioin tähän joitakin otteita Ausburgin tunnustuksen puolustuksesta:
Tämän uskonkohdan laatimiseen eivät todellakaan johtaneet vähäiset syyt. Onhan tunnettua,
että kirkkoon on salateitse kulkeutunut monia mielettömiä käsityksiä perinnäissäännöistä.
Jotkut ovat lähteneet siitä luulosta, että inhimilliset traditiot ovat vanhurskautuksen ansaitsemiseksi välttämättömiä jumalanpalvelusmenoja. Sitten he ovat pohtineet, mistä johtuu, että Jumalaa palvellaan
niin kovin erilaisin menoin, ikään kuin nuo ulkonaiset tavat, joita noudatetaan, olisivat Jumalan palvelemista eivätkä ensi sijassa ulkonaisia ja yhteiskunnallisia säädöksiä, joilla ei ole mitään tekemistä sydämen vanhurskauden ja jumalanpalveluksen kanssa ja jotka vaihtelevat, toisaalla sattumanvaraisesti, toisaalla joistakin pätevistä syistä.
Samaten ovat eräät kirkkokunnat sulkeneet toisia kirkkokuntia kirkollisen yhteyden ulkopuolelle tällaisten traditioiden, kuten pääsiäisen vieton,
kuvien ja näihin verrattavien seikkojen tähden.
Kokemattomat ihmiset ovat tästä tulleet siihen
käsitykseen, ettei uskoa eikä Jumalan edessä kelpaavaa uskonvanhurskautta voi olla olemassa ilman mainittujen seremonioiden noudattamista. Näistä asioista on luettavissa paljon typerää tekstiä rippikäsikirjoissa ynnä muualla.
Laitan perään toisen viestin, johon kopioin otteita lisää.
Tässä tätä Ausburgin tunnustuksen puolustusta:
Samoin meidän on tiedettävä, että kirkko tulee jumalattomien suuresta lukumäärästä huolimatta
yhtä kaikki pysymään voimassa ja että Kristus täyttää kirkolle antamansa lupaukset: antaa synnit
anteeksi, kuulee rukoukset ja lahjoittaa Pyhän Hengen. Kaikki nämä lohdulliset asiat esittää
mainittu uskontunnustuksen kohta.
Edelleen siinä sanotaan kirkkoa katoliseksi, jottemme käsittäisi sitä tiettyjen kansakuntien ulkonaiseksi laitokseksi, vaan pikemminkin siten, että se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama
Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset
perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.
Erääseen dekreettiin liittyvässä selityksessä sanotaan, että kirkko, sanan laajemmassa mielessä, käsittää sekä hyvät että pahat, edelleen että pahat kuuluvat kirkkoon vain nimellisesti, eivät todellisesti, kun sen sijaan hyvät kuuluvat siihen sekä todellisesti
että nimellisesti.
Vastapuoli hylkää myös sen osan seitsemännestä uskonkohdasta, missä me väitimme, että kirkon
todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta ja ettei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot,jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat,
jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset. Tässä kohden he tekevät eron
yleiskirkollisten ja paikallisluonteisten jumalanpalvelusmenojen välillä ja hyväksyvät uskonkohtamme, jos katsotaan, että siinä on puhe paikallisista menoista; sikäli kuin on puhe yleiskirkollisista, he eivät sitä hyväksy. Meidän on vaikea käsittää, mitä vastustajamme oikeastaan tarkoittavat.
Me puhumme todellisesta, toisin sanoen hengellisestä ykseydestä, jonka puuttuessa ei voi olla uskoa sydämessä eikä sydämenvanhurskautta Jumalan edessä.
Tämän saavuttamiseksi, niin me väitämme, ei välttämättä tarvita samanlaisia inhimillisiä jumalanpalvelusmenoja, olivatpa ne
yleiskirkollisia tai paikallisia, koska uskonvanhurskaus ei ole tiettyihin traditiohin sidottua vanhurskautta, niin kuin lainvanhurskaus oli sidottua Mooseksen lain määräämiin seremonioihin.
Onhan mainitsemamme sydämen vanhurskaus voima, joka tekee sydämen eläväksi. Tätä eläväksi
tekemistä eivät vähääkään edistä inhimilliset traditiot, olivatpa ne yleiskirkollisia tahi paikallisia.
Eivät ne myöskään ole Pyhän Hengen aikaansaannoksia niin kuin siveys,kärsivällisyys, jumalanpelko, lähimmäisenrakkaus ja rakkauden teot.
YKSEYDEN VAATIMUS JA SEN KUMOAMINEN:
Paljon samanlaista aineistoa voidaan kerätä historiallisesta esityksistä. Niistä käy ilmi, ettei ihmisten noudattamien tapojen erilaisuus loukkaa uskon ykseyttä. Mutta turhaahan tässä on kiistellä!
Eihän vastapuolellamme lainkaan käsitetä, mitä on uskonvanhurskaus eikä mitä on Kristuksen
valtakunta, jos heidän mielestään on välttämätöntä, että ruokia, määräpäiviä, vaatetusta ja muita vastaavia asioita koskevissa tavoissa vallitsee yhdenmukaisuus, vaikka Jumala ei ole niistä mitään määrännyt.
Huomatkaa nyt, miten tunnontarkkoja vastustajamme ovat. kirkon ykseyden nimessä he
vaativat noudattamaan samanlaisia ihmisten laatimia säädöksiä,
vaikka he itse ovat muuttaneet
Kristuksen säädöksen pyhän ehtoollisen vietossa, käytännön, joka varmasti aikaisemmin oli
yleiskirkollinen. Jos kerran yleiskirkollisia säädöksiä on välttämättä noudatettava, miksi he itse muuttavat Kristuksen ehtoollista koskevan asetuksen, joka ei ole ihmisten säädös, vaan Jumalan?
Mutta tähän viimeksi mainittuun kiistakysymykseen meidän on puututtava vielä usein.
vastauksestasi.
Ei mielipiteitä
EinariS 9.12.2004 klo 18.46
"Kirjoitan taas, mitä Luther ja kirkkoisät kirjoittivat. He kirjoittivat, että Jumala on
läsnä erilaisissa kirkoissa ja erilaisissa seurakunnissa. Heidän mukaansa ei ole
vain yhtä Luterilaista kirkkoa tai Lestadiolaista seurakuntaa, jossa Jumalan lapset elävät. "
Luther toista mieltä:
Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta.
eli samoin kun VL:t opettavat: yksi joukko.
ja senkin vl-lasien takaa? Lue lisää Lutheria, niin saatat yllättyä.
Sitäpaitsi siteeraamasi kohta ei todellakaan sovi vl-joukkoon. Se ei missään nimessä ole yksimielinen opillissa asioissa, kyllähän sinäkin aktiivisena palstaihmisenä sen tiedät. Sillä ei ole armolahjoja, se on moneen kertaan hajonnut ja tulee jatkossakin hajoamaan.
"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. "
Lukisitko nuo liitteet, jotka ovat kopiota Ausburgin tunnustuksen puolustuksesta?
Olen todella kiitollinen, jos voisit ne jotenkin kumota muulla tavoin kuin näin, miten tässä kirjoitat. Jos et voi niitä kumota, niin kerro ainakin mitä ajattelet noista Lutherin ja kirkkoisien mielipiteistä.
Tässä nyt yrität kumota Lutheria Lutherilla. En löydä häneltä kohtaa, jossa hän mainitsee luterilaiset tai lestadiolaiset oikeaksi ainoaksi, vaan päin vastoin, hän kymmenillä sivuilla selittää seurakuntien erilaisuuksista ja että niille yhteistä on usko Evakeliumiin, Kristukseen, Pyhään Henkeen ja että niissä sovelletaan sakramentteja. Tuo on (Usko Evakeliumiin, Kristukseen, Pyhään Henkeen ja skaramentit) oikean Jumalan seurakunnan tunnusmerkki Lutherista. Hän kuten muutkin kirkkoisät toistavat sitä, että nämä seurakunnat ovat tavoiltaan erilaisia ja soveltavat uskoaan eritavoin. Miten siis vain me voidaan olla ainoat Jumalan lapset, kun myös esimerkiksi luterilaisessa kirkossa on samaa uskoa Kristukseen, Evakeliumiin, Pyhään Henkeen ja sakramentit ja kun Luther kirjoittaa näitä erilaisia uskovia seurakuntia olevan paljon? Jos kykenet asialliseen ja pohtivaan vastaukseen, olisin kiitollinen.
Vastapuoli hylkää myös sen osan seitsemännestä uskonkohdasta, missä me väitimme, että kirkon
todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta ja ettei ole välttämätöntä, että perityt inhimilliset traditiot,jumalanpalvelusmenot tahi seremoniat,
jotka ovat ihmisten säätämiä, ovat kaikkialla samanlaiset.
oulussa, phoenixissä, samarassa, Boråsissa, Lomessa riobambassa. Hyvin erilaisia seurakuntia jopa yli kirkkorajojen. Tätä Luther tarkoitti.
Lestadiolainen voi olla mustan eri tavoin suomessa kuin venäjällä ja kuulua silti samaaan uskovien seurakuntaan mutta eriin paikallisseurakuntaan samalla ortodoksi tai katoliseen tai luterilaiseen tai LLC kirkkoon.
usko ei ole sanoissa kuten tekopyhät opettavat vaan pyhässä hengessä. Eri evankeliumi on kirkkouskovaisilla jotka uskovat sanan vaikuttavan ilman pyhää henkeä.
Tästä evankeliumin opista on erinomattain kysymys. Te hylkäätte pyhäin yhteisen seurakunnan, jonka evankeliumia ilman ei kukaan voi tulla maailmasta uskovaiseksi. Tämän kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Teillä on erinäisiä teitä ja neuvoja. Ei sellainen ole samaa yksimielistä evankeliumia.
evankeliumi on ilosanoma Jeesuksesta
se ei ole eikä siihen kuulu hynden oma sääntönippu joka seuraa niin mielellään mukana
Oliko tuo haukkuminen evankeliumisi?
1 Niin minä siis todistan Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen edessä, joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, hänen ilmestyksessänsä ja valtakunnassansa:
2 Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;
3 Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4 Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat.
Neuvon ja nuhteen ja opin sanat kuulu tuohon evankeliumiin.
Lukisitko, Hynde, tuon mitä kirkkoisät ja Luther kirjoittivat?
He eivät kirjoittaneet noin kuin sinä ajattelet.
Jos voisit lukea nuo tekstit ja kerro sitten ihan rauhassa mitä mieltä olet Lutherin ja kirkkoisien ajatuksista siitä, että ei ole olemassa yhtä ja yhtenäistä seurakuntaa, vaan paljon erilaisia, joissa uskontavat ovat erilaisia ja noudatetaan erilaisia uskontapoja.
Sinulla menee nyt sekasin kaksi ihan eri asiaa.
Mutta, oikeastaan älä sinä näitä mieti :)
Jos joskus Jumala sinulle laittaa nämä asiat sydämen päälle, mieti sitten. Yritä kuitenkin olla avoimella sydämellä, että kuulet sen, jos Jumala haluaa laittaa nämä asiat sydämellesi.
Jos et ymmärrä erilaisten paikallisseurakuntien ja yhteisen seurakunnan yhteyttä. Niin Lutherin mukaan Seitsenvuotias lapsi on viisaampi kuin sinä.
Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: (Joh. 10:3) sen muodostavat pyhät uskovaiset ja "ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen". Sillä näin lapset rukoilevat: "Minä uskon yhden, pyhän, kristillisen kirkon
Väittteesi on uskotoin.
Sanoin juuri: tavat ovat erit amerikan, afrikan, venäjän ja suomen vanhoillislestadiolaisilla, miksi olet niin kovakorvainen ettet ymmärrä että tätä ne tarkoitti. Mutta silti niillä on yksi usko, yksi mieli, yksi ymmärrys, kuten Luther ja Kirkkoisät sanoo.
on vanhoillislestadiolaisilla? Jaetaanko ehtoollista kuinka usein ja jaetaako sitä ry:llä? Ja mikä on ehtoollisen merkitys (vrt. ev.lut kirkon ja Lutherin opetus ehtoollisesta), entäpä kaste, mikä merkitys kasteella on?
valtakuntaa
Ensimmäinen: Jumalanvaltakunta(yksi usko, yksi oppi, hengen yksimielisyys)
-------------------------------------------------
Toinen: ####valtakunta joka on riitautunut itsensä kanssa ja sisältää siten monenlaista oppia
Mitä tapahtui paratiisissa? Jumala itse saarnasi evankeliumin omassa persoonassaan ensimmäisen ja viimeisen kerran. Sen jälkeen synnit on saatu anteeksi maan päällä vain ja ainoastaan äänellisesti saarnatun evankeliumin kautta "uskosta uskoon".
Mitä tapahtui Kainille ja Aabelille? Aabel uhrasi viattoman karitsan (vertauskuva Jeesuksesta uhrikaritsana) ja priiskoitti sen veren (vertauskuva Jeesuksen sovintoverestä).
Mitä teki Abraham vuorella uhratessaan poikansa siasta Jumalan osoittaman uhrikaritsan?
Miten Naeman syyrialainen puhdistui, kun uskovainen piika käski hänen peseytyä Jordanissa?
Mitä kuningas Hiskialle tapahtui? Mitä tapahtui ylimmäiselle papille Joosualle, kun saastaiset vaatteet otettiin pois?
Mitä tapahtui lukuisia kertoja Jeesuksen opettaessa? "poikani, ole hyvässä turvassa sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" "sinun uskosi on sinut vapaaksi tehnyt"
Mitä tapahtui tuhlaajapojan vertauksessa?
Mitä tapahtui Saulus tarsolaiselle, Korneliukselle ja Kandakeen kamaripalvelijalle?
Jokaisessa tapauksessa on uskossa katseltu Golgatan uhrikaritsaa ja synnit on saatu anteeksi aikaisemmin uskoneen välimiehen saarnaaman evankeliumin kautta.
Vilpitön etsijä löytää vuorenvarmasti Jumalan valtakunnan. Etsijällä on syntien rauhattomaksi tekemä omatunto, joka rauhoittuu, kun oikea, Pyhän Hengen voiman kautta saarnattu evankeliumi kohtaa etsivän sydämen.
"Mitä tapahtui tuhlaajapojan vertauksessa?"
Luukas 15:20
"Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi."
"näki hänen isänsä hänet ja ARMAHTI häntä"
armahti tuhlaajapojan SUORAAN ilman ihmisvälikäsiä. Tämä on yksi Raamatun keskeisimmistä ja siteeratuimmista vertauksista. Sillä vertauksella Jeesus opettaa, miten Jumala antaa ihmiselle synnit anteeksi SUORAAN ilman mitään ihmisvälikäsiä. Sellaistakin valheoppia esiintyy.
Katuvaa lastaan ja palvelijat pukevat lahjavanhurskauden vaatteet jotka sitten hääjuhlassa tarvitaan
Näin on meille kaikille annettu mahdollisuus pelastua jos nöyrrymme Jumalan tahtoon
"Katuvaa lastaan ja palvelijat pukevat lahjavanhurskauden vaatteet jotka sitten hääjuhlassa tarvitaan"
ei puhu mitään sellaisesta, että kun palvelijat riisuivat sikakaukalopojan rääsyt ja pukivat hänet puhtaisiin vaatteisiin, jotta ilojuhlat pojan palaamisesta voisivat alkaa, niin että nämä olisivat joitakin "lahjavanhurskauden vaatteita". Normaalit haisevat vaatteet vaihdettiin puhtaisiin. Näinhän on tapana tehdä, kun juhliin mennään.
Sen sijaan Raamattu kertoo, että isä armahti pojan SUORAAN. Näin Jumala antaa ihmiselle hänen syntinsä anteeksi SUORAAN ilman ihmistä välissä sähläämässä.