Mitä mun pitäisi tehdä?

Tää tarina jatkuu vielä...

16v mun elämä muuttu sit siten et pääsin muuttaa 20km päähän isoon kaupunkiin pikkupaikkakunnalta missä olin ennen asunu, ollu tuota kiusaamista ja huoran maine.

Se on ollu tähän asti ehkä mun elämän onnellisinta aikaa .

TULI VAPAUS .....
TULI UUDET MAISEMAT .....
SE FIILIS KUN MUUTAT EKAN KERRAN OMAAN KÄMPPÄÄN .......
TUTUSTUT IHANAAN JÄTKÄÄN, IHASTUT/ RAKASTUT TULISESTI ..........

Mulla oli muuten terveyskin mennyt 9 luokan alkaessa sen kiusaamisen takia ja myös siitä seuranneen kovan stressin takia . Henkisen sairastumisen lisäksi, sain myös fyysisen sairauden, muita pikkuvaivoja...

Sitä ennen mulla oli ollu tosi hyvä terveys , ei vaivan vaivaa !

Noh joka tapauksessa, menetin kuitenkin terveydenkin tuon kiusaamisen takia, sitä kautta ystävät, aloin eristäytyä, keskeytin koulut...

Mut 16v mun terveyttä alettiin hoitamaan ja kun pääsin sieltä kotihelvetistä kiusaamishelvetistä eroon, niin mun terveyskin alko kohentua...

Mut ei sitä kauaa kestäny kun mun menneisyys levis tuonki jätkän korviin ja se alko kohdella mua kuin paskaa !

NIIN RASKASTA !

Pahimmillaan se on uhannut minut hakkaa ja tappaa. Muutenki on väkivaltarikollinen, niistä tullu tuomioita. Sekakäyttäjä. Koittanu viiltää iteltään kurkun auki, siitäkin syötti minua kun en klo 4 yöllä vastannu puhelimeen. Hajottanut kotonaan paikkoja kun hullu, käy avohoidossa, on meinannu joutuu myös suljetulle, sukulaisia/ystäviä istunu tapoista.

Siksi minä en olisi halunnut törmätä siihen ihmiseen ke kotini kulmilla jos törmäsin !!!!!

Asun nyt useamman sadan kilsan päässä jo kotiseuduiltani, vielä isommassa kaupungissa, osotetiedot on salaset, nimi muutettu... ;( NIIN MITEN VOI KÄYDÄ NÄIN !!!

Se kohtaaminen oli niin vitun outo. Se kahto mua jo vittumainen virne naamallaan ja jäi töllöttämään pitkään !

MÄ EN OLE SAATANA TÄÄLLÄ ASUNU VIEL VUOTTAKAAN , NIIN OLEN JO _3_ KERTAA TÖRMÄNNYT NAAMOIHIN MUN MENNEISYYDESTÄ !!!!!!!!!!

Enkö mä ikinä saa käänettyä kunnolla saatana uutta sivua elämässäni ...?

Nyt mä pelkään liikkuakin ulkona, en oo käyny siel moneen päivään!

Pelkään: Et se kiusaamishelvetti alkaa taas uudelleen, tää ihminen kenet nyt näin, tulee kertoo niille muille mun varsinaisille kiusaajille, missä se Siiri luultavasti majailee, sitten ne tulee uteliaisuuttaan päivystämään mua tänne! Naureskelee, mulkkaa. Mä taas pelkään!. Levittää ihmisille jos tältä alueelta kavereita löytyy niin asiat minun menneisyydestä, että tuo Siiri on ollu tosi inhottu/kiusattu, sil on ollu älyttömän huono maine ja se koko akka on täys huora... ! Tunnetteko työ sitä! Se näyttää tältä ja tältä. Ei siihen kannata tutustua.

Ja mä voin unohtaa sit haaveet miehestä, lapsista, ystävistä, tavallisesta onnellisesta elämästä , JOSSA HUORAN MAINE EI KAHLITSE MINUA ENÄÄ !

Mä en viitti enää alkaa todistelee ei-huoruuttani sillä että mulla on neitsyys tallella, ei se oo toiminu ennenkään ja ihan järjetöntä et mun pitäis joutua todistelemaan edes tälläistä asiaa että en ole huora ...!


VAKAASTI OLEN HARKINNUT MUTTA, jos kiusaaminen alkaa taas uudestaan ja saan huonon maineen, vaikka 4v en ole enää ite tehnyt mitään asioita joiden pitäisi mielestäni huonoa mainetta aiheuttaa (esim. Seksuaalinen nainen saa muuten olla ulkoiselta habitukseltaan, koska se on osa mua, mutta varattuja en kuitenkaan enää pokaile tai vaihda jätkiä lennosta jne. Muuta idiotismiä.) ja kun ei mulla ole enää välejä perheeseenkään (omasta tahdosta katkasin välit, kun ne on olleet sellasia kuin ovat, vuosi mennyt jo näin.), mul ei oo enää ees mun rakasta koiraa, ei sukulaisia, ei sisaruksia (ainoat ihmiset joita mä tapaan on sossusta.), ei ystäviä, ei terveyttä, ei rakkautta, ei ammattia tai töitä... Niin mitä menetettävää minulla enää on, jos se kiusaaminenkin alkaa taas uudestaan, enkö voi näiden kaikkien tuskien jälkeen tehdä itsemurhan...?

~ Ei kukaan jäis mua kaipaamaan, eikä tajua että ei sais kiusata enää ! Mä olen aivan lopussa tälläiseen . Olen tehnyt muutoksia, muuttanut mm. Muualle ja koittanut rakentaa elämää uudestaan, saada töitä tai opiskelupaikkaa, mutta kun en saa ja jos kiusaaminen alkaa taas, eikä elämä oo itestäni kiinni enää siinä mielessä... En tiedä ymmärrättekö, mutta kuolema tuntuu jo eufoorisen hyvältä ajatukselta. Ei enää kipua, ei tuskaa... ~

Et ole koskaan harkinnut ulkomaille muuttoa?

Näin aikapaljon vanhemman naisen neuvo olis, että pidät vaan pään kylmänä.

Jos nää tyypit rupeaa susta levittelemään jotain juttuja ja niistä sulta kysytään, vastaat tyyliin, että joo, tiedät tyypit ja ne on kiusannu sua jo pitkään. Ai mitäs ne nykyään kertoo? On tiiätsä aika kovin väritettyjä juttuja noi tuollaset ja tuosta en ole kuullutkaan. Ja että niillä tyypeillä on päideongelmia ja mielenterveysongelmia ja kaikkihan niistä tiesi, että hulluja ne on. Ja ettet ole ainoo, ketä ne on vainonnu. Ja että tietäisit niistä kaikenlaisia juttuja, mutta et rupee juoruumaan, koska raukkojahan ne nyt oikeesti on ja toivot vaan, että ne lopulta pystyis rakentaa jonkinlaista elämäntynkää täällä uudella paikkakunnalla.

Ja sit vaan vaihat puheenaihetta ja oot niinku ei mitään.

Milläs ne todistaa, että niitten jutut on totta, kerta ne on tapahtunu jossain helvetin kivikylähumppilassa? Sanot vaan, että ne valehtelee ja sillä sipuli. Ja jos ne jotain todisteita esittää, sano, että en minä tiedä, mitä nuo on.

Se, mitä sinä teit 11-12 vuotiaana, on ihan helvetin yks ja hailee. Sinä olit LAPSI!!! Leimaisitko itse jotain kymmenenvuotiasta varkaaksi, jos hän on pienenä varastanu kaupasta karkkia? Sinulla oli rikkonainen perhe ja vaikea tilanne, eikä ole ihme, että elämäsi oli sekavaa. Ei se tee sinusta huoraa, vaan kaltoinkohdellun ja kiusatun lapsen, jota kukaan ei ohjannut, eikä suojellut. Koita se ymmärtää. OIkeesti.

Ei pieni lapsi voi olla huora, ei pientä lasta voi sellaiseksi väittää, eikä herranjumala lapsuuden perusteella ketään pidä nimitellä miksikään!!!

Nyt jatkat elämääsi, etsit kavereita itsellesi ja olet niinku et tietäis koko sotkusta mitään. Opettele sellanen asenne. Pää kylmänä vaan.

Voi kultapieni,

kyllä mä tiedän miltä se tuntuu, kun tulee vanha vainooja vastaan. Minut on lapsena raiskattu ja se raiskaaja asuu samalla paikkakunnalla - aina, kun tulee edes samannäköinen äijä vastaan, pelästyn niin kamalasti, että nousee kylmä hiki otsalle. Mut sillon on just joutunu miettimään toimintastrategioita. Että jos tulee tämmönen tai tämmönen tilanne, mitä mä sit teen. Pitää olla reitti selvä aina ja ne jutut pitää olla mietityt. Sit on helpompi sen tositilanteenkin tullen toimia. Sinun pitää johtaa tätä tilannetta, kuin pientä sotaa.

Komppaan tuota edellistä kirjoittajaa, joka kehoitti sinut menemään poliisin juttusille. Aika paljon on silloin kiinni siitä, että sinulla on vastassa siellä mukava poliisi. Kerro koko juttu ja pyydä neuvoa. Väkivallan ja vainon uhka on sellainen asia, joka selvitetään poliisin kanssa. Menemällä poliisille turvaat myös selustasi: jos jotain tapahtuu, poliisilla on jo alustavaa tietoa tilanteesta ja se on sinulle eduksi.

Ja selvitä itse itsellesi päässäsi, että SINÄ ET OLE TEHNYT MITÄÄN VÄÄRÄÄ ja nimike tälle tilanteelle on se, että sinua KIUSATAAN ja VAINOTAAN. Siksi sinun ei tarvitse hävetä mitään.

Luota myös muiden ihmisten harkintakykyyn: niin minäkin olen joutunut tekemään. Jos sinun lapsuudestasi juorutaan jotain, se ei ole sinun häpeäsi. Siten juoruujat ovat aseettomia. Ajattele vaikka itse, että joku tulisi sinulle juoruamaan jostain kaveristasi ja tämän elämästä, kun tämä on ollut 11 -vuotias. Tulisiko sinulle olo, että hupsista, onpas tämä kaverini outo, vai tulisiko sinulle sellainen olo, että tämä juoruuja on ilkeä sekopää? Veikkaisin, että mielestäsi juoruuja olisi ilkeä sekopää. Näin ajattelee jokainen aikuinen ihminen, jolla on sydän paikallaan ja muunlaisten ihmisten mielipiteistä sinun ei tarvitsekaan välittää.

Jos sinua ei nyt tähän nykyiseen paikkakuntaasi sido mikään työ eikä opiskelu, mikä estää sinua muuttamasta vielä vähän kauemmaksi? Oletko hakenut opiskelupaikkaa? Jotain muuta? Työharjoittelua? Nyt hyödyntämään koko yhteiskunnan nuorisonaktivoimiskoneistoa - se on sinua varten. Mene jollekin neuvojalle. Kuuntele neuvot. Lähde rakentamaan uutta elämää. Kun pääset johonkin uuteen juttuun kiinni, siellä on uusi ryhmä = uudet kaverit, uudet piirit.

Kiusaajasi unohtavat sinut, kun löytävät toisen, sopivamman uhrin. Tee itsestäsi siis hankala uhri.

Tsemppihali sinulle!!!!! Minulla oli tosi vaikeaa juuri tuo ikäkausi, jota sinä juuri elät. Sitkeästi vaan jatkat, kyllä elämä pian kirkastuu, usko pois se lapsikulta.