Jotka ovat yksin tunteidensa kanssa. Tietävät, ettei toinen tunne samoin.. Toisen tunteita ei voi pakottaa, eikä omiaan lopettaa ihan hetkessä.
Onko meitä monta
YksinOlen
21<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Et ole yksin.
Se kun jäi epäselväki se.
tuntuu että jäi kanssa vähän epäselväksi siksi menen niin sekaisin nähdessäni hänet tai kuulenkin hänestä .. ja tuntuu että ks mies tämän tiedostaa ;)
Kyllä vain, ei sille vaan voi mitään kun se näkyy kummankin käytöksessä;) samaa kemiaa on varmasti;) myönnä pois vaan;) ikävä sua...
Sillä tavalla sen viestin joskus tulkitsin. Oma tunne elossa kuitenkin...
Milloin viestisi sait?
On siitä aikaa, monta kuukautta sitten.
Olen niin jumissa mielikuvitukseen.... Pelkään, että mielikuvitusmiehelle tapahtuu jotakin enkä ehdi edes hyvästellä.. ihan hullua.
Tätä miestä kaipaan.. Kyllä. Harvoin tulee tunne että ihan herää fantasiat henkiin. Mutta tänään.. mmmmmh luoja :( Mutta koittaakaas ilmaista tunteet tilanteessa jossa ei pysty. Ne paistaa hymyn läpi. Sen peitetyn hymyn. Tää mies saa mut nauramaan. Haluaisin yhden yön hänen kanssaan. Okei 2. Tai 3...... Edes. Ennen kuin on myöhäistä.. En sais tuntea näin. En vaan voi sille mitään. Sille Amorille joka laukoo nuoliaan minne sattuu...
Miksi et saisi tuntea?
No ei kukaan. Totta. Kukaan ei voi estää tuntemasta jotain ainutlaatuista. <3
Voi kun hän ois vähemmän erakko niin tulis vaikka kylään. ? :)
Pyydä häntä :)
Pyydä jollain verukkeella käymään, ni mä tulen.
En vain kehtaa itseäni pyytää kyläilemään.
Väsyttävää ja tylsää tänään . Vähän runoja ja mitään kiinnostavaa täällä. Todellisia rakkauden tunnustuksia ja ikävän tunteita vain vähän . Osasin oottaaki jotain tämmöistä tänää. Parhaimmillaan jotai ihan muuta tääl.
Ei kestä, pakko lähtee pois ny :(
Suorastaan kestämätöntä.
en tiedä.
Epätietoisuus on ihmisille varmaan se suurin häiritsevä tekijä, jos asia on tärkeä.
Epätietoisuus on kauheaa.
ehkä, tunteet ja järki eivät kohtaa mielessä.
Aikanaan erääseen naiseen kolahdin aika lujaa. Se tuntui tosi hyvältä mutta tein virheen kun kerroin tunteistani ja toiveistani. Olin sillain hölmö, että uskoin häneen vastaavan tunteisiini samalla tavalla. Sanoisin, että nuoruuden vioista ja kokemattomuudesta johtuen en ymmärtänyt tilannetta oikein. Olin naiivi ja siitä täytyi maksaa hinta. Nyt vanhempana olen jo oppinut läksyni enkä kerro tunteistani ennen kuin olen varma ettei siitä koidu toiselle paniikkia/ahdistusta/ihmetystä. Sanoisin että kyllä sen toisesta ihmisestä huomaa että tykkääkö se sinusta. Turha sitä on semmoista kertoa mitä toinen ei vaan ymmärrä.
Täällä yksi ainakin. Torjuttu parikin kertaa, syvällä hiljaisuudella ja kieltämisellä. Eli aika selvää on. Mutta mutta... Kun ei tuo pää vain suostu ymmärtämään eikä sydän hiljenemään. Saatoinko Tosissaan lukea toista niin väärin, minä, tällainen kuin olen, suhteellisen herkkäaistinen ja varovainen. Ei ole enää käsissäni vaikka miten olisi. Olisi ollut hienoa rakastaa häntä mutta jotenkin selvittävä ilman tunnemyrskyä vain jatkossa:(