vaimo pilannut lapset

No ethän Sinä mihinkään sieltä omasta kodista lähde. Se olis tosi lapsellinen veto. Tällaistahan se on lapsiperheissä. Metakkaa riittää. Vanhempien on yhdessä sovittava ilman lapsien korvia, miten missäkin tilanteessa toimitaan. Se on kaikkien osapuolien etu,

Mikä siinä on että vaimosta tulee nalkuttaja kun tulee äidiksi ja jää kotiin liian pitkäksi ajaksi. Omii lapset.

Lapsia kohtaan on jo väärin jos vanhemmat eivät kasvata heitä samalla tavalla ja samoilla säännöillä, antaa tosi ristiriitaisia viestejä ja voi vaikuttaa heidän emotionaaliseen kehitykseenkin.

Perheneuvoloita on olemassa ja heidän apunsa on hyvä ottaa vastaan kun perheessä tulee esim juuri erimielisyyksiä kasvatuksessa ja tulisi miettiä mikä olisi paras tapa toimia tietyissä tilanteissa lasten kanssa. Ihan uusi menetelmäkin voisi siis toimia teille paremmin jos vaimollesi oven lukitseminen on liikaa. Pääasia että toimisitte kumminkin yhdessä tiiminä. Jos se tuntuu mahdottomalta niin perheneuvoloissa on yleensä myös parisuhdeneuvontaa, missä pystyisitte ammattiauttajan kanssa parantamaan kontaktia ja yhteisöllisyyttä arkipäivässänne, että asiat lähtisivät tästä luistamaan paremmin.

Apua siis on tarjolla, nyt teidän pitäisi vain vanhempina ottaa itseänne niskasta kiinni ja alkaa stemppaamaan niin itseänne kuin toisiannekin.

Ootko sinä tuo minun munakkaani:D
Minä nimittäin olen se kamala nalkuttava akka, joka menee avaamaan sen lastenhuoneen oven, kun herralla palaa pinna ja pukkaa kiukusta kihisten muksut sinne. Minä en vain hyväksy sellaista kasvatustapaa, etenkin kun nuo meidän muksut on vielä niin pieniä, että pelkäävät tilannetta. Puhua olen yrittänyt, että sovittais yhteiset säännöt miten ko. tilanteita ratkottaisiin, mutta herra ei ota kuuleviin korviinsa. Ei se sitä tarkoita, että kaikki pitäisi antaa periksi tai kuria ei olisi, mutta kuri ei mielestäni tule pelottelemalla lasta, vaan on oltava muita keinoja. Ei se, että se rouvasi menee siihen väliin, tarkoita, etteikö sinua tarvittaisi, vaan sitä, että puhumalla ne yhteiset sävelet löytyisi.

Ai sinä laitat kaksi riehuvaa uhmaikäistä kaksistaan itkemään suljettuun lastenhuoneeseen ja odotat, että rauhoittuvat sinne itsekseen?

:D

Arvaas, kuis kauan siinä kestäisi? Olisko vaikka maailman tappiin saakka?

Odotas, kun kertaan:

Sinua häiritsee omien lastesi mekastus, koska he eivät ota huomioon isin herkkiä korvia. Laitat lapset suljettuun tilaan itkemään. Vaimo hakee lapset pois. Siitä sinä vedät itkupotkuraivarit ja uhkaat lähtemisellä, koska et tunne itseäsi tärkeäksi.

*facepalm*

Olen samaa mieltä siitä, että vaimosi on hyvää vauhtia pilaamassa lapsenne. Pitäkää palaveri, jossa sovitte, että toisen kasvatusta ei vesitetä. Jos sinä laitat lapset hetkeksi miettimään tekojaan huoneeseensa, niin vaimosi ei sinne mene, vaan sinä menet tarkistamaan hetken kuluttua tilanteen ja kysymään, ymmärsikö "kakara", miksi hänet laitettiin huoneeseensa mietiskelemään käytöstään.

Ei noin, tässä mallia:

https://youtu.be/9ihXq_WwiWM?t=58s

Kun en tilannettasi tiedä, en siihen puutu, mutta muistan omien lasten aikana, että mies tuli kotiin Iltasanomat kädessä ja sanoi minulle, että minun on pidettävä lapset poissa hänen kimpustaan. Hän oli väsynyt päivän töistä. Minua se otti todella päähän, mutta siirsin lapset lastenhuoneeseen aina kun mies tuli kotiin. Minusta oli julmaa, että mies ajoi heidät pois ärtyisästi, kun he olisivat olla hänen kanssaan. Sanoin hänelle, että hän menettää lapset, jos ei ole heidän kanssaan. Hän vastasi, ettei kestä pikkulapsia, vaan odottaa, että he kasvavat kalakaverin kokoisiksi.

Sanoin jo silloin, että lapsi ei tiedä kasvavans. Hän on oma persoonansa juuri nyt, ja jos huomaa, ettei tule hyväksytyksi, niin muodostaa oman käsityksensä, ja sitä on vaikea muuttaa.
HAH, sanoi mies.
Hän teki myös sen, että lupasi syksyllä polkupyörät kesäksi ja keväällä laskettelusukset talveksi, ja kun sanoin, ettei pidä luvata sellaista, mitä ei aiokaan pitää, hän sanoi ivallisesti, että eihän ne tuollaista enää myöhemmin muista, monen kuukauden päähän.
Miehen ja lasten välit ovat tänäkin päivän etäiset. He oppivat jo ennen kouluikää, että isän puheet ja teot eivät kohtaa. Pari kertaa pojat lähtivät isän kanssa jollekin retken tapaiselle, mutta palasivat myrtyneinä, koska isän illat olivat menneet kaljan kanssa tissutellen, ja pojat olivat sitten olleet keskenään. kyllästyneinä ja nälkäisinä.

Enpä tietenkään syytä sinua samasta! Kerron vain, että monet isät eivät käsitä miten lasten kanssa tulisi toimia. Ehkä tilanne nykyisin on parempi.
Olet oikeassa, kun vaadit lapsilta hyvää käytöstä. Riekkuminen ilman rajoja ei ole hyväksi. Lapselle on oikein, että hän oppii pienestä pitäen ottamaan huomioon muut, niin kotona kuin muuallakin. Sen oppiminen on tarpeen koko elämän ajan.

Koeta sopia vaimosi kanssa ne keinot, joilla kotirauha säilytetään.

Melkoisen huono asetelma sanoisin, koska olen itse ollut tuollaisten vanhempien lapsi. Pelko on todella huono asia, jos lapset kokevat pelkoa rangaistaessa, se vaikuttaa heissä vielä aikuisenakin. Eristäminen sekään ei kuulosta psyykeä tukevalta. Koita kasvattaa seuraavasta sukupolvesta terveempi kuin omasi on! Vanhempien riidat ovat helvetillisiä. Sen sijaan paras lahja lapselle on toisiaan kunnioittavat vanhemmat. Etsikää puolisosi kanssa lempeä ja johdonmukainen tapa kasvattaa lapsistanne hyviä ihmisiä. On tärkeää ilmaista välittämistä vaikeissakin tilanteissa.

Onpahan taas niin monta mieltä kun on miestäkin ja naisella on niin monta mieltä kun on ollut miestäkin.

totta töriset, kannattaa lähteä kun sua ei tarvita.

Minulla oli sellainen lapsuus että äiti oli se lempeä ja isä ankarampi ja näin aikuisena mulla on edelleen äitiin lämpimät ja keskustelevat välit ja isän kanssa kyllä tulen toimeen mutta siinä on joku muuri koko ajan johtuen hänen ankarasta kasvatuksestaan.
Pelolla ja uhkailulla kasvattaminen ei tee lapsista tottelevaisia todellakaan tai poissulkemalla lapsi. Pahinta mitä lapselle voi tehdä, nimenomaan nykytutkimusten valossa on laittaa hänet suljettuun huoneeseen kiukuttelemaan, lapsi jää sinne yksin oman kiukkunsa kanssa eikä osaa sitä rakentavasti purkaa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee aikuisen tukea käsitellä tunteitaan.

Itsellä on kaksi varhaisteiniä ja olen yhteishuoltaja ja mitään ongelmia ei ole, jos harvoin tulee kiukkua ja lapsi itse menee huoneeseen ovet paukkuen, juttelen koko ajan oven läpi, vaikka ihan höpöjä, pääasia että lapsi kuulee että en hylkää häntä vaikka hänellä on paha päivä, Näin tilanteet menee todella nopeasti ja rauhallisesti ohi ja lopulta halataan ja pyydetään anteeksi jos siihen on syytä.
En korota ääntä, juttelen , kuuntelen. Mielestäni näillä pääsee pidemmälle kuin huutamalla, uhkailemalla, lukitsemalla lapsen pois. Lapset kunnioittaa minua ilman huutamista.
Isänsä luona homma ei mene ihan näin mutta en puutu siihen, hän tekee siellä omalla tavallaan kasvatustyötä.
Mutta jokainen tyylillään ja siinähän sen sitten näkee kun lapset on aikuisia millaiset välit vanhempiin on...

Itse en jaksaisi kuunnella pätkääkään kakaroiden mellastusta. Oletkohan liian lepsu kun et saa vaimoa ja lapsia ruotuun.

Kukaan osallistuja ei ole ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että ei päästetä lasten riehumista siihen pisteeseen, ettei sitä kukaan kestä. Eivät ne lapsetkaan. Lapsia täytyy rauhoitella leikkimään rauhallisemmin. Juokseminen ja riekkuminen sopii pihaleikkeihin, on tilaa niin liikkumiseen kuin äänenkäyttöönkin. Sisäleikit voidaan ohjata rauhallisempaan suuntaan. Ja juuri ennen nukkumaan menoa ei ikinä pitäisi sallia riekkumista, sillä väsynyt ja adrenaliinin kyllästämä lapsi on mahdoton saada rauhoittumaan yöunille.
Rauhoittaminen pitää aloittaa silloin kun se vielä on mahdollista ja suunnata lasten huomio johonkin muuhun leikkiin, tai jopa ottaa satukirja ja lukea lasten kanssa sitä.
Olisiko mahdotonta olla lasten kanssa yhdessä? Tv:stä tulee lasten ohjelmaa, sopiiko se teidän kasvatusmalliinne?