1. Mun Herran antaa
sen verran mulle
mä minkä matkalla
tarvitsen
kuormaa - ei pisaraakaan liikaa.
2. Kun kuorman antaa
myös voiman suopi
Hän itse kantaa
ja kotiin tuopi
tuskaa - ei pisaraakaan liikaa.
3. Kun pyydän päästä
mä lähellensä
suo lapsellensa
Hän kärsimystä
mutta - ei pisaraakaan liikaa.
4. Jos tahtoo sieluni
voittajaksi
Hän tekee ahjonsa
kuumemmaksi
tuskaa - ei pisaraakaan liikaa.
5. Mä tiedän riemun
ja tuskan alla
suo kaiken mulle
Hän mittaamalla
siksi - ei pisaraakaan liikaa.
6. Ja kerran poissa
on kyyneleet
kun pyhät lauluun
on yhtyneet
poissa - on maisen matkan vaiva.
san. M.-T. Tolamo
säv. Reino Alho
---------------------------------------------------------------------
Kuuntelin juuri yhden suosikkilauluni, jonka sanat ovat tässä. Tämä laulu herkistää mielen, kun on itsekin päässyt maistamaan Jumalan ahjoa ja Jumalan kuonaa karsivaa tulta.
sen verran mulle
mä minkä matkalla
tarvitsen
kuormaa - ei pisaraakaan liikaa.
2. Kun kuorman antaa
myös voiman suopi
Hän itse kantaa
ja kotiin tuopi
tuskaa - ei pisaraakaan liikaa.
3. Kun pyydän päästä
mä lähellensä
suo lapsellensa
Hän kärsimystä
mutta - ei pisaraakaan liikaa.
4. Jos tahtoo sieluni
voittajaksi
Hän tekee ahjonsa
kuumemmaksi
tuskaa - ei pisaraakaan liikaa.
5. Mä tiedän riemun
ja tuskan alla
suo kaiken mulle
Hän mittaamalla
siksi - ei pisaraakaan liikaa.
6. Ja kerran poissa
on kyyneleet
kun pyhät lauluun
on yhtyneet
poissa - on maisen matkan vaiva.
san. M.-T. Tolamo
säv. Reino Alho
---------------------------------------------------------------------
Kuuntelin juuri yhden suosikkilauluni, jonka sanat ovat tässä. Tämä laulu herkistää mielen, kun on itsekin päässyt maistamaan Jumalan ahjoa ja Jumalan kuonaa karsivaa tulta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä vähän kritisoin tuota ajatusta, ettei ihminen muka saisi raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. Minä ainakin olen saanut niin raskaan ristin, että kädet ovat niin verillä, että vuotavat koko ajan verta, voimat ovat lopussa ellei kokonaan pois, mieli katkera ja luottamus mennyt Jumalan rakkauteen. Miten luottamus palautuu? Sillä tavalla, että saisin onnea. Mutta ei. Kärsimyksiä aina vain.
on kovin paljon, niin silloin vaarana saattaa olla katkeroituminen. Se on perin inhimillistä. Toisaalta meidän pitäisi taistella kynsin hampain katkeroitumista vastaan, koska se syö lähinnä meitä itseämme.
On toisaalta paljon kysymyksiä:
1. Miksi juuri uskoon tullut nuori mies kuoli liikenneonnettomuudessa?
2. Miksi kolmen pienen lapsen äiti kuoli syöpään?
3. Miksi maailmassa on niin paljon nälänhätää ja kurjuutta?
4. Yms.
joihin vajavainen ihminen pystyy vastaamaan vain: En tiedä.
Ihmisen osaan meidän on tyytyminen.
Vuosia sitten pikku veljeni kuoli äidin käsivarsille.
Seuraavana aamuna äiti meni navettaan lypsämään meidän Rusko nimistä lehmää.
Siinä lypsäessään hän vuodatti sydäntään Jumalalle ja lauloi tuon laulun tuskaa ei pisaraakaan liikaa.
Laulettuaan lehmä otti osaa ja sanoi Möö.
Hyvä laulu.