Kaksosten erottaminen

Hei, olen 13 vuotias tyttö Keski-Suomesta. Olen vielä 6-luokalla, mutta ylä-aste häämöttää jo.

Minä ja (kaksos)siskoni olemme aina olleet yhdessä, olemme parhaat ystävät ja aina oltu samalla luokalla. Tulemme tosi hyvin toimeen ja riitaa tulee harvoin, koskaan ei ole ollut mitään siskojen välistä kilpailua. Muutimme Keski-Suomeen noin 2 vuotta sitten, jouduimme eroon yhteisestä parhaasta kaveristamme, muista kavereistamme, ja tutusta koulusta. Nyt olemme jo sopeutuneet uuteen kouluun, mutta uusia kavereita on tullut vain yksi.
Ja nyt minut ja siskoni ollaan erottamassa. Jako oli todella epäreilu; Oli saanut laittaa toivomus lapun, että keiden kahden kaverin kanssa tahtoisi samalle luokalle. Minä, siskoni ja ainoa kaverimme toivoimme toisiamme. Mutta seuraavana päivänä opettaja toi uudet laput, ja sanoi että pitäisi toivoa jotain muuta, koska OMAA SISKOA EI SAA TOIVOA. Järkytyin; ketä muka voisin toivoa, jos en siskoani? En tuntenut koulusta kunnolla ketään muita kuin siskoni, ja ystävämme! Laitoin paperille kuitenkin erään mukavan luokkalaiseni tytön nimen, ja toivoin parasta; Äitimme oli luvannut vielä yrittää puhua opettajille ja rehtorille jos näin kävisi. Jonkin ajan päästä uudet luokka laput ilmestyivät seinälle. Toiveikkaana menimme katsomaan. Samassa maailmani synkistyi kertaheitolla: Emme olleet päässeet samalle luokalle! Shokissa käännyin katsomaan riemusta hyppivää siskoani ja ystävääni; he olivat päässeet samalle luokalle. Epäuskoisena kelasin omaa luokkaani katseellani: En tuntenut luokalta ketään muita paitsi kolme nykyistä luokkalaistani. Mutta heistä en ystäviä saisi: he olisivat kolmestaan. En ollut päässyt samalle luokalle kenenkään toivomani kanssa.

Äitimme yritti vielä jälkeenpäin saada rehtorin laittamaan meidät samalle luokalle, mutta se v***n muijapa ei suostunut; väitti vain, että tämä on paras ratkaisu, hän tietää mikä on MEILLE PARHAAKSI. Hän ei edes tuntenut meitä! Koitimme onneamme vielä ala-asteen rehtorin kanssa, mutta hän oli samalla kannalla. Vaikka kuinka äitimme yritti saada perusteluja, miksi erottaminen on paras ratkaisu, rehtori sanoi vain "se on tyttärillenne parhaaksi". Mutta luokkajako oli niin epäreilu: kaikki muut olivat päässeet parhaiden ystäviensä kanssa samalle luokalle, paitsi minä! Rehtori oli sanonut että näin voisin saada uusia ystäviä,ja oppia olemaan ilman siskoani...mutta miten voisin saada uusia ystäviä, jos kaveriporukat olivat jo valmiina?! Ystävien saamista vaikeutti vielä se että olin ujo ja hiljainen luonteeltani, ja kuulo huonompi,minulla oli vauvana maksasyöpä, ja sytostaatti hoitojen seurauksena korvastani tuhoutui soluja ja kuulo heikkeni. Ei minua mukaan otettaisi kuitenkaan!!!

Äitimme suunnitteli että voisimme mennä Jyväskylän Stainer-kouluun, jossa on vain yksi 7 luokka, jossa saisin olla siskoni kanssa yhdessä, mutta ystävämme vihaisi meitä jos vaihtaisimme koulua, ja jättäisimme hänet yksin. Joten, ehkä jäämme kuitenkin vanhaan ja epäioikeuden mukaiseen kouluumme...