Oon 18 vuotias tyttö ja opiskelen lähihoitajaksi, mutta tällä hetkellä tuntuu, että mä en tule koskaan valmistumaan! Koulutöitä on rästissä, tenttejä uusimatta ja yksi kurssi suorittamatta. Olen taas todennäköisesti jollain tavoin masentunut/ ahdistunut, ollut jo ainakin kuukauden tai kauemmin ja se on todellakin vaikuttanut koulunkäyntiini. Kotona oloni on "normaali" ja turvallinen, mutta koulussa itsetuntoni on nollassa, muutun hiljaiseksi ja epäsosiaaliseksi, enkä ole enää oma hyväntuulinen ja nauravainen itseni. Olen koko ajan todella epävarma ja kuvittelen, että kaikki ihmiset tarkkailevat minua ja erityisesti ulkonäköäni, jota varsinkin vihaan! En pidä itseäni pätkääkään kauniina tai nättinä, koska mulla on muodottomat lapsellisen pulskat kasvot, iso nenä, eikä ihokaan ole mistään täydellisimmästä päästä. Toisaalta koulussa ja kaupungilla jotkut miehet (useimmiten keski-ikäiset) tuijottelevat mua, mutta varmaan vaan sen takia, että olen blondi. Haluaisin olla tavallisen näköinen, enkä tällaisen omituisen.. Nytkin lintsaan tunneilta, kun ahdistaa ja tuntuu, etten jaksa. Haluaisin saada tän itsetunnon kuntoon niin elämä sujuis varmasti paremmin. Olen jo pitkään ajatellut varata psykologille ajan, mutta hävettää, kun oon ravannu siellä jo aiemmin niin monesti..
En jaksa enää!
uupunut
3460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turhaan häpeilet sinne psykologille menoo, ite olin just kolmannen kerran käymässä psykologin luona, ja aluks se tuntu ihan mahdottomalta, nii ku se ois joku leima otsaa, jouduin jutteleen tuosta asiasta psykologini kanssa kaksi ekaa kertaa sitten vasta päästiin noihin mun ongelmiin käsiksi... :D
Rohkeasti vaan, ja masentuneena ja ahdistuneena aina tuntuu että tää tilanne on mahdoton, ite jouduin lopettaan koulun 2kk sitten ku en enää yksinkertaisesti jaksanu oireet kävi jo somaattisiks (tykytys jne...) nyt rupee näkyyn valoo tunnelin päässä ku kävin tänään sopimassa koulussa asioista että tentin ne jäljelle jääneet kokeet ens vuoden puolella.
mä opiskelen kanssa lähihoitajaksi.. ja mulla on vaikea masennus. ollu jo kauan.. mä oon kyl hoidossa, syön useaa lääkettä ja käyn viikoittain psykologilla..
mulla on niin päin et koulussa yritän olla erittäin sosiaalinen ja kiva ja hauska ja ilonen kaikille.. kaikki pitää mua nii pirteenä.. kotona sit itken ja ahdistun yksikseni...
koska mä en jaksa koulua enää mutten halua varsinaiselle sairaslomalle, lisään opiskeluaikaa puolella vuodella. voin siis käydä asiat hiukan hitaammin ja pienemmissä erissä.
tätä suosittelen sinullekin.. voit suorittaa rästejä yms. pois.. kyllä se terveys koulun edelle menee.. ehdit kyllä tehdä työtä myöhemminkin, sitten kun olet kunnossa! :) ja psykologit ymmärtää kyllä.. puhu vaan tuntemuksistas rehellisesti...
Oon itse 22-vuotias opiskelija. Tuo sun masentuneisuus on hetkellinen vaihe sun elämässä jos ymmärrät sen ottaa sen sairautena. Otin masennusta niskasta kiinni pari vuotta sitten ja menin mielenterveystoimistoon. Se kannatti. Toinen vaihtoehto olisi ollut itsemurha. Nyt kaikki on hyvin. Ei kannata antaa masennuksen jyllätä sillä se voi pahentua ja voi tulla pahempia mielenterveyongelmia. Esim. tuo sinun epävarmuus voi johtaa paniikkihäiriöön tai sosiilisten tilanteiden pelkoon.