Vuosi 1969,elokuu. Minä valvontavalolla perhospyynnissä Sysmässä. Paikka suurehkon kuusimetsän laidassa. Yleensäkin näillä kulmilla harvahko asutus ja luonto vallalla. Yössä kuului pehmeän bassosointinen möly joka lähinnä toi mieleen hälytyssireenin.Kirjaimin kuvattuna Ööööööööö.....ööööööööö.....öööööööööö,yhtäjaksoisesti useamman sekunnin laskien loppua kohti Aluksi luulin jonkun käyttävän moottoria ja huudattavan kierroksilla.Ääni etääntyi välillä kauas, melkein kuulumattomiin, sitten taas tuli ihan lähelle,(ei siis arka) jolloin saatoin erottaa jonkinlaisen väreilyn huudon loppuosassa. Eläin huuteli lähes jatkuvasti, ja vielä aamuyöllä kolmen maissa saatoin kuulla sen kajahtelevan kaukaa soutaessani mökille nukkumaan.
Suomen luonnonvaraiset nisäkkääthän ovat hiljaista porukkaa vai kuinka? Kellään niillä seuduin ei myöskään ollut nautaa karkuteillä.
Suomen luonnonvaraiset nisäkkääthän ovat hiljaista porukkaa vai kuinka? Kellään niillä seuduin ei myöskään ollut nautaa karkuteillä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
olisko ollut hirvi?
mun tietääkseni ne ääntelee joskus sellaisella bassoäänellä, toi sun kuvaus sopii siihen aika hyvin.
varma en voi olla kun en ollut itse paikalla.
Kuulin saman ehdotuksen eräältä paikalliselta viljelijältä. Kiitos tiedon vahvistuksesta. Olisikohan hirven hiljaisuus, joka kirjoissakin mainitaan, jonkinlainen sopeutuma ihmisen läsnäoloon? Tilaisuus hihkaista oikein kunnolla sattuu harvoin.
Taitaa johtua ylipäätään halusta olla herättämättä potentiaalisten saalistajien (susi, karhu) huomiota.
Kiima-aika on sitten eri asia: sonnit mölisevät häkellyttävän lujaa. Halu lisääntyä menee ohi henkilökohtaisesta turvallisuudesta. Jos on hiljaa, ei riskeeraa tulla syödyksi, mutta eipä saa sitä naarastakaan...
Amerikkalaisturisti.