Hei!
Elämäni poistui raiteiltaan kun olin noin kymmenen vanha. Muutettiin toiselle paikkakunnalle ja tällä uudella paikkakunnalla uusi opettajani otti minut silmätikukseen. Hän nolasi minua systemaattisesti. Eräs luokan toinen poika kiusasi minua kokoajan. En kokenut oloani hyväksi. Sain ensimmäisen masennusjaksoni.
Jonkin ajan kuluttua muutettiin uudestaan. Tälläkin paikkakunnalla minua kiusattiin. Kiusaamista tosin harjoitti tällä kertaa koko luokka. Oleen aina ajatellut, että kiusaaminen on outoa. Eihän kiusaamista voi järjellä perustella. Kyse on hyvin emotionaalisestä käyttäytymisestä. Primitiivisestä ja alkeellisesta. En lähde erittelemään sen kummemmin syitä siihen miiksi minua kiusattiin. Joka tapauksessa depressioni syveni ja lisäksi sairastuin sosiaalifobiaan ja olin jatkuvasti ahdistunut. Olisin halunnut että minulla olisi ollut edes yksi ihminen joka olisi ollut älyllisesti samantasoinen kanssani. Älyllisiä ihmisiä valitettavasti on vain hyvin vähän.
Olen reilusti yli kaksikymmentä vuotta tällä hetkellä. Ahdistuneisuus ei ole vieläkään helpottanut täysin. Edelleenkin masentaa vaikka syvin vaihe on jo kärsitty. Haluaisin löytää itselleni töitä jotta saisin elämääni eteenpäin. En haluaisi syrjäytyä täysin koska koen, että minulla on paljon annettavaa maailmalle. Päivittäin frustraationi eskaloituu raivokohtauksiksi. En oikein pääse niistä eroon. En osaa riittävän hyvin hallita tunteitani.
Usein koen, että vihaan ihmisiä. Ihmiset ovat mielestäni selkäänpuukottavia, itsekeskeisiä, henkisesti vajaita imbesillejä. Haluasin ajatella ihmisistä positiivisemmin, mutta se on hankalaa. Liikaa olen kärsinyt ihmisten selkärangattomuuden takia.
Elämäni poistui raiteiltaan kun olin noin kymmenen vanha. Muutettiin toiselle paikkakunnalle ja tällä uudella paikkakunnalla uusi opettajani otti minut silmätikukseen. Hän nolasi minua systemaattisesti. Eräs luokan toinen poika kiusasi minua kokoajan. En kokenut oloani hyväksi. Sain ensimmäisen masennusjaksoni.
Jonkin ajan kuluttua muutettiin uudestaan. Tälläkin paikkakunnalla minua kiusattiin. Kiusaamista tosin harjoitti tällä kertaa koko luokka. Oleen aina ajatellut, että kiusaaminen on outoa. Eihän kiusaamista voi järjellä perustella. Kyse on hyvin emotionaalisestä käyttäytymisestä. Primitiivisestä ja alkeellisesta. En lähde erittelemään sen kummemmin syitä siihen miiksi minua kiusattiin. Joka tapauksessa depressioni syveni ja lisäksi sairastuin sosiaalifobiaan ja olin jatkuvasti ahdistunut. Olisin halunnut että minulla olisi ollut edes yksi ihminen joka olisi ollut älyllisesti samantasoinen kanssani. Älyllisiä ihmisiä valitettavasti on vain hyvin vähän.
Olen reilusti yli kaksikymmentä vuotta tällä hetkellä. Ahdistuneisuus ei ole vieläkään helpottanut täysin. Edelleenkin masentaa vaikka syvin vaihe on jo kärsitty. Haluaisin löytää itselleni töitä jotta saisin elämääni eteenpäin. En haluaisi syrjäytyä täysin koska koen, että minulla on paljon annettavaa maailmalle. Päivittäin frustraationi eskaloituu raivokohtauksiksi. En oikein pääse niistä eroon. En osaa riittävän hyvin hallita tunteitani.
Usein koen, että vihaan ihmisiä. Ihmiset ovat mielestäni selkäänpuukottavia, itsekeskeisiä, henkisesti vajaita imbesillejä. Haluasin ajatella ihmisistä positiivisemmin, mutta se on hankalaa. Liikaa olen kärsinyt ihmisten selkärangattomuuden takia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.