että joskus kun koen vaivaavani toista omilla ongelmillani, asioillani tai tunteillani, saatan huomaamattani ajatella liikaa toisen puolesta. Vähättelen omia tunteitani ja toiveitani ettei toinen niistä vaivautuisi tai kokisi tarvetta selitellä mahdollista vastenmielisyyttään. Lyhyesti, vaikka minä olen kaulaani myöten ihastunut ja haluaisin kuun taivaalta, saattaa kuulostaa kuin pitäisin tunteitani vain ongelmina jotka toivoisin lakaistavan pois. En toivo. Pelkään vain kuulostavani liian vaativalta jos ilmoitan puhtaasti oman kantani asiaan.
Ihsstumisen tunne oli ja on kaunis, valloittava (ei ruma ja ongelma), sinun vetäytymisesi (ei ollut helpotus tai pelastus vaan) oli tappaa minut surusta siihen paikkaan, upposin todella syvälle (jo kauan sitten eikä se ollut mikään hetken hairahdus jonka voisin pyyhkiä mitättömänä pois), en pysty unohtamaan (minkään ajan kuluessa) sillä tunteitaan ei voi poistaa. itsekkäästi haluan tuntea yhä vaikka et haluaisi sitä huomatakaan sillä mielestäni olet täydellinen ilman tekstiäkin.
On väärin kirjoittaa tämä tänne mutta koen että paljon kaunista jäi sanomatta ja paljon ristiriitaista tuli turhaan sanottua. Osaisinpa paremmin.
Ihsstumisen tunne oli ja on kaunis, valloittava (ei ruma ja ongelma), sinun vetäytymisesi (ei ollut helpotus tai pelastus vaan) oli tappaa minut surusta siihen paikkaan, upposin todella syvälle (jo kauan sitten eikä se ollut mikään hetken hairahdus jonka voisin pyyhkiä mitättömänä pois), en pysty unohtamaan (minkään ajan kuluessa) sillä tunteitaan ei voi poistaa. itsekkäästi haluan tuntea yhä vaikka et haluaisi sitä huomatakaan sillä mielestäni olet täydellinen ilman tekstiäkin.
On väärin kirjoittaa tämä tänne mutta koen että paljon kaunista jäi sanomatta ja paljon ristiriitaista tuli turhaan sanottua. Osaisinpa paremmin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuollalaillahan meistä moni toimii ja ajattelee ihastuneena tai ylipäätään tunnemylläkässä. me olemme ihmisiä ei mitään aina hienosti ja oikeaoppisesti toimivia robotteja.
Hyvin kirjoitettu. Riipaisevaa. Laitappa teksti sille, jolle kuuluu. Eikö jokainen ansaitse rehellisen totuuden? Ajoit toisen pois ja hajosit itse? Et sitten mennyt sen toisen perään? Mietitkö miltä siitä toisesta ehkä tuntui, kun ajoit hänet pois ja sait vetäytymään? Eikö kumpikaan avautunut vai vaan toinen?
Ihmisiä ei voi tosiaan ymmärtää. Ei osata lukea ajatuksia, siksi pitäisi niistä muille kertoa.
Ymmärsit niin väärin että pelottaa jos hänkin.. En ajanut pois, ainakaan tietoisesti. Jätin vain tärkeimmän sanomatta koska olin liian nöyrä hänen edessään mutten silti tarpeeksi nöyrä tunteeni edessä. Uskon silti että hän teki valintansa tietoisena kokonaiskuvasta. Häntä ei kiinnostanut muttei se saisi olla itselleni syy dissata omaa rakkauttani kun sitä ei hänkään pyytänyt. Oppia ikä kaikki.
Tähän voin samaistua. En tiedä mitä tehdä. Jos olet se mies... Haluan sun tietävän että mulla on tyhjä olo, ja ainut tunne on ikävä. Mutta tämä on pakko kestää? Et kuulunut suunnitelmiini. Olit ehkä paras mutka matkassa koskaan, pääsenköhän siitä mutkasta koskaan? Mielessäni veit mut paikkoihin, missä ei oltu käyty. Tule tukistamaan? Tarvitsen toisenlaista kipua kuin tämän... Tosin sinä heittäisit mut sudille. Siksi anonyymisti kirjoitan. Miksi elämä on niin epäreilua?
Onpa hieno ketju! Ajatusta ja oivallusta täynnä.