mikä niissä appivanhemmissa

Joskus sukujen välillä on suuri ero ja joskus vanhemman ja lapsen suhde ei ole kypsä lapsen puolisoa vastaanottamaan. Omassa itsessäkin voi olla vikaa, kuten minullakin oli joskus

itse haluan säilyttää itsenäisen elämäni, enkä halua mitään appivanhempia oveni taakse roikkumaan ja komentamaan miten asiat pitäisi tehdä. Ovat kumpikin vielä lihaviakin.

että suhteet naisen vanhempiin pidetään hyvänä, mutta miehen vanhemmat ovat öö luokan kansalaisia ja miestä viedään, kuin aasia narussa. iihaa iihaaa

Minusta tulee varmaan rasittava anoppi. Haluan lapsilleni kunnolliset puolisot. Varjele jos poikani valitsee rinnalleen kapakassa viihtyvän, sivukaljua pitävän lähiöreetan, niin julmistun!!

Mun anoppini on mahtava aivan pakkaus enkä ole enää edes liitossa hänen lapsensa kanssa.

Minulla on ollut hyviä anoppeja ja appiukkoja. Ehkä syy on ollut se, että en ole koskaan ollut heitä kohtaan inhottava. Vielä vuosienkin jälkeen saan kutsuja syntymäpäiville :)

Minulla on huippu "anoppi ja appi". Tiedän, että vaikka ero tulee, tulen loppuelämän pitämään yhteyttä häneen, samoin kuin mummin ja ukin pikku-pirpanoihin:) Ehkä se on osittain tsägästä kiinni, mutta kyllä se voi olla niinkin, että joskus äidin on vaikea luopua "omasta pojastaan" tai miksei myös toisinpäin. Ja tottahan toki isäkin voi olla mustis, mutta yleensä kuitenkin taitaa olla niin, että äidin on vaikeampi päästää pojastaan irti. Mutta on mullakin sellaiset vanhemmat, että koskaan kukaan sukuun tullut ei ole valittanut. Joku tykkää tyttärestä, toinen tykkää äidistä:)