Mulle on vaikeita kaikki tunteet (en ole oikein kiinnostunut tuntemaan mitään). En ole oikein kiinnostunut myöskään sosiaalisesta juonittelusta, vaikka pidänkin joidenkin ihmisten kanssa tehtävästä yhteistyöstä rehelliseltä pohjalta. Koulussa arvosanani oli hyvät. Ja erilaiset teoreettiset ongelmat eivät ole ole koskaan olleet ongelmia. Sitten mulla on aika iso IQ, ei ihan mensan jäsenen tasoa, mutta todistetusti olen "parhaassa" 10% osuudessa.
Yleensä kaava on sama, mua aletaan vihaamaan aika pian. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Siksi asunkin PK -seudulla, että täällä ei ole niin väliä mitä ihminen ajattelee, kunhan vain hoitaa hommansa. Ja muutenkin ihmiset ovat paljon rennompia asioiden suhteen. Koska ei ole sellaista yhtä hyväksyttyä sapluunaa, jossa kaikkien pitäisi olla.
Yleensä kaava on sama, mua aletaan vihaamaan aika pian. Ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Siksi asunkin PK -seudulla, että täällä ei ole niin väliä mitä ihminen ajattelee, kunhan vain hoitaa hommansa. Ja muutenkin ihmiset ovat paljon rennompia asioiden suhteen. Koska ei ole sellaista yhtä hyväksyttyä sapluunaa, jossa kaikkien pitäisi olla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei yksin rannalla.
Onpa ikävä kuulla, että koet muiden olevan vihamielisiä sinua kohtaan. Millaisesta käytöksestä päättelet toisten kokevan sinut siten? Kerroit, että tunteet ovat sinulle vaikeita. Se kuulostaa minusta surulliselta. Jokaisella ihmisellä on tunteet, mutta ne ovat haurasta pääomaa, ja jotkin elämän tapahtumat saattavat saada ihmisen uskomaan, ettei tunteisiin ole oikeutusta ja ne pitää piilottaa. Hyvä uutinen kuitenkin on, että piilottelevatkin tunteet saa houkuteltua esiin. Tunteet ovat voimavara ja elämän suoja. Jos et oikein ole sinut omien tunteittesi kanssa, voiko olla, että siksi koet toisten ihmisten kohdistavan sinuun vihamielisiä tunteita, kun et ehkä oikein osaa nimetä heidän sinussa herättämää tunnetilaa?
Kirjoitat tärkeästä asiasta, että yhteen sapluunaan ja muottiin ei saa ketään painostaa. Pk-seudulla asuu monenlaisia ihmisiä ja koet tämän sallivamman kulttuurin sinulle toimivaksi.
Kuitenkin ajattelen kysyä, pakotatko itse itseäsi 'älykkyyden' muottiin jossa tunteet ovat jotenkin liikaa? Ihminen on kokonaisuus, tunteiden ja järjen, sosiaalisuuden ja vaistojen, arvojen, ajatusten yms muodostama monitahokas. Mikään niistä ei sulje toisiaan pois. Tunteet eivät syö älyä jne vaan kaikkia tarvitaan. Mitä tämä sinussa herättää? Uskoisitko, että voisit hyötyä keskusteluavusta?
Antoisaa kevättä toivottaa Merja-diakoni