Narsismi-blogini taas luettavissa

Luova itse-ilmaisu kuten kirjoittaminen on terapeuttista ja voimaannuttavaa. Tunnen monia uhreja, jotka selviytyivät osittain siksi että kykenivät työstämään tunteitaan kirjoittamalla. Narsismia löytyy meistä kaikista, joten tässä suhteessa ilmaisusi "omistaa elämänsä" on osuva. Itsereflektointi on oppia läpi elämän.

Kävin hieman lueskelemassa,

Ihan alkuun törmäsi tuohon "älä muistele juttuun", mitä jo sivusinkin jossain kohtaa, huolestuneen äidin tapauksessa, että mielestäni läheisten ei ainakaan pitäisi varta vasten viedä keskustelua siihen narsistiin sillä tavalla, että niitä sen tekemiä "kauheuksia" otetaan esiin/eletään aina uudelleen ja uudelleen ja vielä korostetaan sitä ettei sellaisesta millään voi selvitä/narsistista ei millään pääse eroon ja uhrista on tai hänestä tulee ihmisraunio...

Ennemminkin läheisten/auttajien pitäisi pyrkiä suuntaamaan uhrin mielenkiinto itseen ja omaan elämään ns. normaaleihin ja mielihyvää tuottaviin asioihin niin että se narsisti ja häneen liittyvät ikävät kokemukset vähitellen jää taka alalle...

Tää ny tässä kohtaa nousi esille otettavaksi asiaksi, kun luin tuota blogia vähän matkaa ja sitä ennen luin tuon uuden aloituksen, missä uhri toivoi, että voisi jollain kontstilla ottaa yhteyttä sen narsistin eksään, saadakseen keskustella hänen kanssaan siitä naristista, vaikka lopussa ounastelin, ettei eksä edes tiedä miehen olevan narsisti...

En tiedä, itseä ny tosiaan kummeksuttaa välillä, kun tällä palstalla nykyään ikäänkuin halutaan korostaa sitä ettei narsistista voi millään päästä tai vaihtoehtoisesti ei halua eroon tai sitten halutaan yhä uudelleen ja uudelleen palata siihen nimenomaiseen narsistiin jonkun uuden seikan myötä, esim. ny tuo ottaisinko yhteyttä eksään...

Että tavallaan ikäänkuin ruokitaan sen narsistin vääränlaista olemassoloa uhrin/omassa mielessä kyselemällä mitä se sun narsisti teki missä ja milloin ja tekikö ja oliko se sitä ja tätä vai millainen tuliko takaisin, ottiko yhteyttä, jättikö se uuden naisen yms. että uhri "saa" elää uudelleen ja uudelleen elää suhdettaan siihen narsistiin vaikka erosta olisikin jo aikaa...

Toki narsisteista puhuminen on sallittua ja kuuluu aiheeseen, mutta en ny oikein tiedä onko se loputon kyseleminen/ mielenkiinto/uteliaisuus nimenomaan sitä narsistia ja sen tekemisiä kohtaan järkevää jos ja kun tarkoitus olisi ns. auttaa uhria, ennemminkin se tuntuu tarpeelta sitoa uhrin ajatukset nimenomaan siihen narsistiin...

Että tämmösiä ajatuksia ny tähän kohtaan tuota blogia palan matkaa lukiessa tuli mieleen

"Laitoin muistiin, pitää perehtyä ajan kanssa oikein kunnolla. Mitä nyt nopeasti silmäilin niin vaikutti hyvältä pohdiskelulta ja linkit on tosi iso plussa."

Joo itsekin ny tosiaan sieltä täältä vilkaisin niin vaikutti ihan asialliselta. Mitä tulee tuohon ajatukseesi käsitellä narsismia yhteiskunallisena ilmiönä niin sellaistakin varmaan tarvitaan...

Tosi moniahan asia koskettaa, vaikka eivät olisi tietoisikaan, kun aihe useimmiten liitetään vain parisuhteeseen. Hyvin vähänhän täällä palstallakaan puhutaan vanhemman narsistisuudesta, mikä on mielestäni paljon pahempi juttu, kuin nuo parisuhdejutut...

Vinkki: Yrsa Steniuksen kirjassa Valta ja naiseus on osa, joka käsittelee narsismia ja valtaa. Kirja on vuodelta 1993.