Itselläni on ehkä esiintynyt noin puoltoista vuotta jonkinmoista ahdistuneisuushäiriötä. Sitä esiintyy jaksoissa et välillä se kumpuaa järjettöminä tunnetiloina ja ahdistuksena, jolloin saattaa nipistää rintalastan kohdalta ja pienet asiat tuntuu suurilta ongelmilta jossa sitten stressikin kohoaa korkealle. Sitten tulee sellanen olo et alkanut välttää sosiaalisia tilanteita ja alkanut luomaan pelkotiloja itselleen et on tavallaan muurit rakentanut ympärillensä ettei sua voisi kukaan tavoittaa ja kotona on alkanut viihtyä paljolti.
Kotoa tulee poistuttua kyllä hoitamaan tärkeitä asioita ja parit harrastuksetki löytyy ja hyvin pystyn sosialisoimaan ihmisten kanssa mut vuorovaikutus tilanteissaki esiintyy ahdistava jännite kaiken kukkuraakseen. Mut palava tunne on sitten siinäki etten elää omaa elämää tai elä sitä juttua mitä haluan ja rajoitan itseeni etten voi lähteä esimerkiks johki julkiseen tapahtumaan ja aina keksii jonkun raja-aidan siihe tai kauhukuvan. :D Introvertti oon et viihdyn yksistää ja sillein ihmismassassa leijuminen ei ole oma juttuni. Mut haluis silti vahvasti kehittää itseäni ja sietämään epämukavuusalueelle siirtymistäki ja joskus se onnistuu ja joskus ei.
Monesti häiritsee se etten keksi ihmisten kanssa keskusteltavaa ja raataavaa on se tunne,ku haluis kuitenki jutella mut ei keksi puheenaiheita. Tavoitteeni olis saada rento mieli ja muutenki rennot oltavat ettei kroppakaa jatkuvilla kierroksilla ja jännittyneisyydessään. Pitäis vaan altistua peloille ja rohkastua. :D
TOIVON! Et jotka kokee samaa nii tulee asialliset vastaukset ja tähän ketjuun pientä keskustelua miten hoitaa ja poppakonsteineen mil saa hallinnassa pidettyy itsensä ja saa karkotettua tota ahdistuneisuutta. KIITOS! :)
Kotoa tulee poistuttua kyllä hoitamaan tärkeitä asioita ja parit harrastuksetki löytyy ja hyvin pystyn sosialisoimaan ihmisten kanssa mut vuorovaikutus tilanteissaki esiintyy ahdistava jännite kaiken kukkuraakseen. Mut palava tunne on sitten siinäki etten elää omaa elämää tai elä sitä juttua mitä haluan ja rajoitan itseeni etten voi lähteä esimerkiks johki julkiseen tapahtumaan ja aina keksii jonkun raja-aidan siihe tai kauhukuvan. :D Introvertti oon et viihdyn yksistää ja sillein ihmismassassa leijuminen ei ole oma juttuni. Mut haluis silti vahvasti kehittää itseäni ja sietämään epämukavuusalueelle siirtymistäki ja joskus se onnistuu ja joskus ei.
Monesti häiritsee se etten keksi ihmisten kanssa keskusteltavaa ja raataavaa on se tunne,ku haluis kuitenki jutella mut ei keksi puheenaiheita. Tavoitteeni olis saada rento mieli ja muutenki rennot oltavat ettei kroppakaa jatkuvilla kierroksilla ja jännittyneisyydessään. Pitäis vaan altistua peloille ja rohkastua. :D
TOIVON! Et jotka kokee samaa nii tulee asialliset vastaukset ja tähän ketjuun pientä keskustelua miten hoitaa ja poppakonsteineen mil saa hallinnassa pidettyy itsensä ja saa karkotettua tota ahdistuneisuutta. KIITOS! :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Poppakonsteja ei taida löytyä ahdistukseen. Jos karttelee sos.tilanteita peläten et ei oo mitään keskusteltavaa, niin sitä ongelmaa on kyllä lähes kaikilla eli sitä ei tarvi murehtia.
Ihanteellisin vaihtoehto ihmiselle lienee maaseutuelämä, jossa voi touhuta luonnossa kaikenlaista ilman turhaa kiirettä ja syödä luonnonmukaista ruokaa.
Nykyihmisellä tietoa tulvii joka tuutista ja ihminen kokee itsensä kiireiseksi ja ahdistuneeksi. Joskus olis järkevää jättää puhelimet ja tietokoneet kotiin ja lähtee eräretkelle muutamaksi päiväksi. Jooga on myös hyvä keino rauhoittumiseen ja jännitystilojen vähentämiseen.