kokemuksia

Ennen kuin alan jeesustella omaa kohtaloani, haluan sanoa Tatille, että se ei ole sun syy. Äitisi (mulla ei varmaan ole oikeutta sanoa näin, mutta) oli todella idiootti ja juuri tuollaiset asiat laukaisevat syömishäiriöitä.

Mutta. Itse olen aina ollut huono ja ronkeli syöjä ja ensimmäiset kymmenen vuotta söin yhtä ateriaa kaksi tuntia ja kaikki takertui kurkkuun. Pari kertaa vanhemmat teki sen virheen, että rankaisivat sillä, etteivät antaneet syödä.

Kun oli 10 vanhemmat erosivat, mutta se nyt ei maailmani pahemmin järkyttänyt. Sen sijaan olin koko elämäni ollut vähän erilainen tai omituinen tai en kuitenkan sellainen klassinen teinix ja siksi minua kiusattiin.. öö aina. Olin myös kympin oppilas joka ei auttanut asiaa.

11-vuotiaana kuvioihin tuli väkivaltainen äitipuoli joka kidutti minua (myös henkisesti kaikilla sekopäisillä vehkeilyillään ja propagandallaan) neljä vuotta. No selvisin siitäkin, mutta sitten vanhempani pakottivat minut lukioon vasten tahtoani. Ekan lukukauden jälkeen sairastuin anoreksiaan. Luulen, että siinä kohtaa kontrolli omaan elämääni oli niin kateissa, että en ollut kovin yllättynyt sairastumisesta. Tunsin pettäneeni itseni, kun olin aina vihannut koulua ja kerrankin ei ollut pakko mennä sinne ja menin silti.

No nyt olen lukion tokalla, mutta koti-/etäopetuksessa, koska en viitsinyt mennä sinne takaisin. En halunnut. Halusin kerrankin tehdä niinkuin oli itselleni oikein. Kukaan ei tosin kysellyt, miksi todella jättäydyin himaan opiskelemaan. Ei edes mutsi. Ei se ole muuta kuin vähän kuittaillut mun luurankomaisuudesta ylipäänsä.