Toimiiko tälläinen suhde?

Niin aikas lyhyitä keskusteluja varsinaisesti tuon aiheen piiristä on näköjään käyty, mikä sinällään on "sääli", kun tosiaan monissakin suhteissa saattaa olla kaksi narsistia...

Viittaan ny yhteen noista keskusteluista jonka pohjalta asiaa voi mietiskellä

http://keskustelu.suomi24.fi/t/9750205

Toki aiheesta on käyty keskustelua muunkinlaisen otsikkojen alla. Tässä ny jälleen kerran tulee mieleen ajatus, että miten pelottava tuo sana narsisti vieläkin on, ei hyväksytä että meissä kaikissa narsistisuutta on muodossa jos toisessa tilanteiden/elämänolosuhteiden mukaan...

"tulee mieleen ajatus, että miten pelottava tuo sana narsisti vieläkin on, ei hyväksytä että meissä kaikissa"

Voisitko avata hieman? Pelottava sana -missä yhteydessä? Pitäsikö narsismi-ilmiön tulla jotenkin tutuksi siinä mielessä, että kun kourallinen kokeneita jauhaa asiasta, niin narsistitkin siinä jotenkin kesyyntyvät käsittelykelpoisiksi kansalaisiksi, eivätkä enää vaikutan niin pelottavilta...!!??!! Ihan en nyt ymmärtänyt taas kerran.
Mitä taviksen terve narsistisuus markkeeraa tässä yhteydessä, kun puhutaan näistä onnettomuuksista, joissa päämestarina on narsisti itse.

Alla oleva lainattu ketjusta "Persoonallisuushäiriöiset parisuhteessa".

http://keskustelu.suomi24.fi/t/10925491

---
Jos he ovat vastinpari, niin suhde voi olla todella pitkä 5-10 vuotta.

Esim. ohutnahkainen ja paksunahkainen narsisti yhdessä (tämä on se yleisin kombinaatio paksunahkaisten narsistien pitkien suhteiden kanssa)

- narsisti (eli paksunahkainen narsisti) ja narsisti (eli toinen paksunahkainen narsisti)

* Suhteen kesto max joitain kuukausia ja päättyy käytännössä ensimmäiseen riitaan

- narsisti (eli paksunahkainen narsisti) ja "normaali" ihminen

* Suhteen kesto 0,5-2v eli sen aikaa kun ihastumisvaihe kestää (yhteiset lapset saattavat lisätä kestoa pari kolme vuotta)

- narsisti (eli paksunahkainen narsisti) ja läheisriippuvainen (eli ohutnahkainen narsisti)

* kesto 5-10 vuotta, joskus vielä pitempään, mikäli läheisriippuvuus on todella paha

* suhteen aikan LR kärsii henkisesti todella paljon ja saa todennäköisesti psyykkisiä traumoja loppuelämäksi (jotkut ei lähde enää koskaan uuteen parisuhteeseen)

- läheisriippuvainen (eli ohutnahkainen narsisti) ja normaali ihminen

* kesto helposti loppuelämä, jos ei tule rinnakkaissuhteita

- läheisriippuvainen (eli ohutnahkainen narsisti) ja läheisriippuvainen (eli toinen ohutnahkainen narsisti)

* kesto helposti loppuelämä, jos ei tule rinnakkaissuhteita

"* kesto helposti loppuelämä, jos ei tule rinnakkaissuhteita"

Niin muistan tämän vanhan ketjun.

Itsekin olen siinä ketjussa keskustelemassa, mutta tässä kohta ny tekee mieli erityisesti poimia tuosta rajatila nimimerkillä kirjoittaeen mielestäni erityisen hyviä ja kauniita ajatuksia näihin "ei niin täydellisten ihmisten" parisuhdeasioihin liittyen tähänkin ketjuun...

"Se on sääli, että ihminen kantaa kaikkea mennyttä mukanaan ja se väistämättä vaikuttaa jokaiseen uuteenkin ihmissuhteeseen. Mutta sanoisin, että olen onnellinen nyt.

Olen nyt viime vuodet elänyt elämäni parasta aikaa. Varmaan suhteet ei niin onnistu, jos kyseessä on empatiakyvyttömät ja kovin itsekeskeiset persoonallisuushäiriöiset. Rikkinäisilläkin ihmisillä on parempi mahdollisuus onnistua, jos kykenee asettumaan toisen asemaan edes jotenkin, kokemaan myötätuntoa, kun "viat" kuitenkin väistämättä heijastuu oloon, elämään, kommunikaatioon jne.

Jokaisen on maalattava sateenkaarensa käytettävissä olevilla väreillä. Jos joku väri paletista puuttuu, sutii sitten muita enemmän."

http://keskustelu.suomi24.fi/t/10925491

Voiko noita asioita paremmin sanoa ja on ihan varmasti totta, että vähemmän täydellisetkin ihmisetkin voivat olla onnellisia parisuhteissaan toinen toistaan tukien, riittää kun on sitä kykyä asettua toiseen asemaan ja tuntea myötätuntoa toista kohtaan...

"Sama pätee mainitsemiini taviksiin."
Meikäläinen pystyy säätämään empatiaansa melkoisesti. Kun rakastuin narsistiin, tilanne oli tietenkin poikkeus, ja tunsin avuttomuuttakin omien tunteitteni kanssa. Kysymys ei tietenkään ollut pelkistä tunteista, vaan koko mielen mukaanmenosta elämäni rakkaussuhteeseen. Antauduin täysin siihen asiaan ja järjestelin elämäni ja asiani niin, että suhde sen hahmon kanssa olisi ollut mahdollinen.
Kun hahmo osoittautui flopiksi, pelipaitani tyhjeni hetkessä ja mieli ja hormonit kieppuivat valtoimenaan vailla kunnon ohjausta. Muutama vuosi meni, että sain asiat ja itseni mieluisaan malliin taas. -Tavis

En tiedä missä ominaisuudessa kirjotat narsisti 87, mutta pikkaisen aina laittaa epäilemään henkilön narsistisuutta, jos tämä sitä itse yrittää tuoda esiin. Enemmän kertoo mielestäni ihmisen keinojen vähyydestä, että narsistinakin yrittää saada näkyvyyttä palstalla... Ainakin paksunahkaisella narsistilla on tuhat ja yksi keinoa päteä. Vamman pyrkii peittämään voidakseen huiputtaa paremmin, eikä sitä tietoisuutta omasta vammasta aina oikeassa olevalla täydellisyyden tavoittelijalla edes ole.
Toisaalta en ole näin äkkikseltään kommentoinnissasi mitään kovin raflaavaa. Ihan asiallinen kommentti viimeinenkin. Ainakin paksunahkaiselle narsistille oman vamman tuntemus on vain kalpea aavistus, eiväthän he voi tietää mitä empatia on, jos sitä ei koskaan ole tuntenut....
Millä perusteella ajattelte 87 olevasi narsisti?

eli "pahaan" projisoidaan ne asiat, mitä ei pystytä itsessä kohtaamaan.

kaksoispetos kirjoitti:

eli "pahaan" projisoidaan ne asiat, mitä ei pystytä itsessä kohtaamaan.

Sam Vakninin mielestä kahden narsistin liitto voi toimia, jos edustavat narsismin eri muotoja esim. fyysinen/älyllinen.

http://samvak.tripod.com/narcissisticcouples.html

Voisi kiikastaa kuitenkin siitä, että narsismi on se omnipotentti juttu, jossa hän on yksin ja ainoana oikeassa...
Edes muodollinen suhde vaatii sen toisen alistumista.

Kaikissa mahdollisissa komboissa jäisin odottamaan sitä varsin todennäköistä päivää, kun heidän nasseutensa kääntyvät toisiansa vastaan ;)

Hyvä huomio!