Masentunut en ole, sanon sen heti aluksi. Minulla on ihana perhe ja paljon iloa elämässä.
Mutta ensin alkoivat pelot. Ne alkoivat pienehköinö jo teininä. Mutta silloin ne olivat vain pelkoja. Viimeisen vuoden aikana ne ovat muuttuneet fobioiksi. En pysty toimimaan, lamaudun täysin.
-pelkään kaatumista ja tämän vuoksi kävelemistä jos on mitään korkeuseroa tai pinnan materiaalin muutosta. Esim.matolta lattialle, pahimmillaan. Samoin ihmisiä. Siis en itse ihmisiä vaan mahdollisuutta että joku tönäsee, törmää, edes hipaisee. Ihan käytännössäkin kaadun tällaisesta helposti. Olen kaatunutkin.
Minulla on nivelreuma ja rappeuma selkärangassa jotka ovat kipeitä ja tämä vaikeuttaa elämää ja olen kipeä jatkuvasti. Mutta nämä fobiat ovat päällä kokoajan, myös parempina päivinä.
Kotona kuljen pitäen seinästä kiinni ja ruokaa laittaessa pelkään kaatuvani ja vetäväni kuumat ruoat päälleni.
Tähän liittyen myös portaista on tullut kammotukset. Asumme 2.krs...
Sain varattua lääkäriajan ja mieheni taluttaessa pääsin sinne vaikka portaissa ja matkalla tuntui, että kuolen.
Lääkäri kiinnitti huomiota vain fyysiseen kipuun ja hoki, että hoidetaan tää fyysinen puoli kuntoon niin eiköhän ne pelot katoa.
Ei ne katoa,ne ovat olleet osa minua jo kauan ennenkuin edes sairastuin fyysisesti.
Nyt jo stressaan amk pääsykokeita.. en tällä hetkellä pysty kuvittelemaankaan sinne menoa!! Tai muuallekaan ilman esim.mieheni tukea...
Mutta ensin alkoivat pelot. Ne alkoivat pienehköinö jo teininä. Mutta silloin ne olivat vain pelkoja. Viimeisen vuoden aikana ne ovat muuttuneet fobioiksi. En pysty toimimaan, lamaudun täysin.
-pelkään kaatumista ja tämän vuoksi kävelemistä jos on mitään korkeuseroa tai pinnan materiaalin muutosta. Esim.matolta lattialle, pahimmillaan. Samoin ihmisiä. Siis en itse ihmisiä vaan mahdollisuutta että joku tönäsee, törmää, edes hipaisee. Ihan käytännössäkin kaadun tällaisesta helposti. Olen kaatunutkin.
Minulla on nivelreuma ja rappeuma selkärangassa jotka ovat kipeitä ja tämä vaikeuttaa elämää ja olen kipeä jatkuvasti. Mutta nämä fobiat ovat päällä kokoajan, myös parempina päivinä.
Kotona kuljen pitäen seinästä kiinni ja ruokaa laittaessa pelkään kaatuvani ja vetäväni kuumat ruoat päälleni.
Tähän liittyen myös portaista on tullut kammotukset. Asumme 2.krs...
Sain varattua lääkäriajan ja mieheni taluttaessa pääsin sinne vaikka portaissa ja matkalla tuntui, että kuolen.
Lääkäri kiinnitti huomiota vain fyysiseen kipuun ja hoki, että hoidetaan tää fyysinen puoli kuntoon niin eiköhän ne pelot katoa.
Ei ne katoa,ne ovat olleet osa minua jo kauan ennenkuin edes sairastuin fyysisesti.
Nyt jo stressaan amk pääsykokeita.. en tällä hetkellä pysty kuvittelemaankaan sinne menoa!! Tai muuallekaan ilman esim.mieheni tukea...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.