Rakastuin. Oikein kunnolla!
Olin jo aiemmin pannut merkille, kuinka syvenevät tunteet vaikuttivat yllättävällä voimalla paitsi mieleeni, myös jopa psykosomaattisia oireita aiheuttaen. Olin huomannut, kuinka hajamieliseksi olin tullut ja erityisesti hänen lähistöllään en osaa enää edes puhua sopertelematta, kuin kännikala. Kun hän ei ole lähistöllä, pohjaton ikävä saa mielen apeaksi ja on vaikea keskittyä mihinkään. Ruokahalu on kateissa, jatkuva unettomuus syö voimat ja elämä on valveillakin unenpöpperöistä haavemaailmaa.
Ensivaikutelmaa ei voi korostaa tarpeeksi; jos et tee häneen vaikutusta ollessasi vielä terve ja voimissasi, kun rakkaus näivettää sinut änkyttäväksi, väsyneeksi zombiksi, voit lakata haaveilemasta hänestä...siis, jos et olisi rakastunut häneen niin kovasti, että mahaa juilii ja pala kurkussa on mahdotonta saada häntä mielestäsi. Itsehän en ole muuta ajatellut, kuin häntä. Varmaan vuoteen.
Mutta juuri näitä pohtiessani, hauskasti silmiini osui artikkeli, jonka mukaan tästäkin asiasta on tehty tiedettä;
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2015043019606769_lz.shtml
Olin jo aiemmin pannut merkille, kuinka syvenevät tunteet vaikuttivat yllättävällä voimalla paitsi mieleeni, myös jopa psykosomaattisia oireita aiheuttaen. Olin huomannut, kuinka hajamieliseksi olin tullut ja erityisesti hänen lähistöllään en osaa enää edes puhua sopertelematta, kuin kännikala. Kun hän ei ole lähistöllä, pohjaton ikävä saa mielen apeaksi ja on vaikea keskittyä mihinkään. Ruokahalu on kateissa, jatkuva unettomuus syö voimat ja elämä on valveillakin unenpöpperöistä haavemaailmaa.
Ensivaikutelmaa ei voi korostaa tarpeeksi; jos et tee häneen vaikutusta ollessasi vielä terve ja voimissasi, kun rakkaus näivettää sinut änkyttäväksi, väsyneeksi zombiksi, voit lakata haaveilemasta hänestä...siis, jos et olisi rakastunut häneen niin kovasti, että mahaa juilii ja pala kurkussa on mahdotonta saada häntä mielestäsi. Itsehän en ole muuta ajatellut, kuin häntä. Varmaan vuoteen.
Mutta juuri näitä pohtiessani, hauskasti silmiini osui artikkeli, jonka mukaan tästäkin asiasta on tehty tiedettä;
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2015043019606769_lz.shtml
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen huomannut kyllä. Ei uskoisi todeksi ellei eläisi todeksi.
Kannattaa varmaan tehdä jotain asialle, vaikka vaan ihan pienesti. Pitkittyessä ei voi olla enää terveellistä, sanoisinko kokeuksen rintaäänwellä lähimenneisyydestä.
Ihan uusi oivallus päivään: Kannattaisiko kertoa ne tunteet sille kohteelle.
Haa! Mä olen edellä; olen kertonut jo.
Eikä helpottanut.
Edelleen kiroan sen päivän....
Allekirjoitan tuon artikkelin väittämät. On sitä muitakin oireita ilmennyt.
Tuo änkytys tai vastaavasti mykkyys on surkuhupaisa juttu. :) Just kun asiaa pitäis tulla, niin ei muuta osaa sanoa kuin -tuota öö... ei voi mitään.