Määin tähän työviikon päätteeksi ja työpäivän lopuksi ikävääni kunei se nyt millään konstilla helpota. Kun on megatunteet eikä voi sanoa asioita joita ajattelee ja auttaisko niiden sanominenkaan tähän ikävään ei mikään vaikka olisin sun vierihoidossa 25/7 ja liimattu ja teipattu kiinni sinuun. Meenkö pihalle huutamaan ikävää sydämestä pois kun puristaa ja kuristaa niin vai määinkö koko kotimatkan autossa rakkauslauluja, auttaisko. Eikä auta tännekään somasti määkiminen kuin jonkun tuntemattoman ikävää ja itseä kiukuttaa, mää. Tuliko selväksi koko rahan edestä ilmasta määkimistä sinun perään. Ja nyt ajattelen vaan että kyllä tykätään ja joskus se päivä tulee. Mää mää mää olen sun laumaan kuuluva ja sä mun. Rakas mies.
https://youtu.be/9n2WUHbeo_I
https://youtu.be/9n2WUHbeo_I
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu. Nyt joku kettuilee, mutta ei se mitään.... Lampolan takana on vielä tilaa.
Hah, pitääkin lukea kun ehtii, et mikäs lampola kysees :D
Mies ei nyt ota tätä määkinää kettuiluna perskohtaisesti. Kettuilu koskettaa vain naista itseään ja kohdistuu palstaan. Kun mikään määrä määkinää ei riitä ikävän lemppaamiseen ja sydämen puristuskin on ihan fyysinen tuntemus. Vuorotellen kun sataa ja paistaa niin masennus tulee ja taas hetikohta elämä kirkastuu, mää. Kyllä se tästä. Kun vielä vähän aikaa määkiän.
Sinullahan on yhteystiedot.Lopeta määkiminen ja ui sen kaivatun kainaloon.Sovi tapaaminen ja kas kun on taas aurinkoinen mieli, eikä yhtään harmaata.Silmät kirkastuu.
Jaa Jaa mää. En tee mitään palstakehotuksilla vaikka olenkin tehnyt. Tässä määin kunnes vaikka mies laittaa sähköpostilla jonkun vihjeen irl että nyt voi. Tai puhelimessa sanoo että minne aattelit pyytää, vaikka. Tyydyn tähän määkimiseen muussa tapauksessa ja mää aikoon määkiä vielä koko toukokuun loppupuolelle asti. Mää.
Toi vois varmaan satuttaa JOS olis ihan sekaisin ja uskois 100% kaiken mitä lukee. Ja sit sitä olis kohta jonottamassa suljetun ovella että ottakaa sisään kun olen niiiin sairas. Ehkä lievä virhearvio vain kiusaajilta kun vastassa onkin vahva (vaikkakin herkkä ja toivorikas) ihminen. Elämän liemissä keitetty ja pahempaakin kokenut.
Mutta kun on tietty äly ja järki päässä, ja ainoastaan sydän auki kuulostelee, niin ei se nyt niin pahasti ota. Silloin joko voittaa tai häviää yhden jutun elämässään, mut ei sentään koko minuuttaan siinä kadota. Leikki leikkinä ja tosi totena. Eikö?
No. Ei ehkä kannata omia anonyymin määkimisiä kuitenkaan. Koitin lähestyä ikävääni eri suunnalta kuin yleensä. Lähteekö ikävä tunne määkimällä? Ei, m.o.t., mut kyllä se helpotti :D. Mutta parempi olo voi johtua myös siitä, että on perjantai ja aurinko paistaa taas. Ja se ottaa toisinaan pahasti ja toisinaan hyvästi. Elämää tässä elellään eikä mitään voitto/ häviöpelejä pelailla. Leikkiä saa ja voi laskea, silloinkin kun ottaa pahasti.