Mitkä ovat sosiaalisten tilanteiden pelon oireet? Liittyykö siihen aina jotain fyysisiä oireita vai voiko se olla pelkästään psyykkistä? Jännitän kamalasti kaikkia esitelmiä ym. sekä keskusteluja uusien ihmisten kanssa ja kaikenlaisia muita sosiaalisia tilanteita. Tuntuu, ettei tässä ole enää kyse pelkästään ujoudesta. Tämä ongelma ahdistaa niin paljon! Olen menettänyt ystäväni enkä kykene saamaan uusia... Mitä mun pitäisi tehdä? Napsia jotain pillereitä? Auttaako psykologille jutteleminen ja jos auttaa, niin miten?
Kiitos paljon jos joku avulias ihminen vaivautuu vastaamaan! =)
Kiitos paljon jos joku avulias ihminen vaivautuu vastaamaan! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä nuo kuvailemasi oireet kuulostavat sosiaalisten tilanteiden pelolta. Fyysisiä oireita on usein mukana, sydämentykytystä, käsien vapinaa, huimausta yms., mutta oireet ovat tietysti yksilöllisiä. Suosittelen psykologille tai lääkärille menoa, usein jo peloista puhuminen helpottaa, ja jos oireet ovat oikein pahoja ja häiritseviä, lääkäri voisi kirjoittaa esim. beetasalpaajia jotka vähentävät fyysistä oireilua.
Et kertonut ikääsi mutta minulla oli tuollaisia oireita 16-17-vuotiaana, osittain siksi että minua kiusattiin koko peruskouluajan. Lukion toisen luokan aikana oloni alkoi vähitellen helpottaa kun aloin löytää suuntaa elämälleni ja tutustua itseeni paremmin. Samantien muutuin rennommaksi ja sain kavereita. Minäkin kävin muutaman kerran nuortenklinikalla juttelemassa psykologin kanssa ja kyllä siitä selvästi oli apua. Usein oireet liittyvät selvimmin nuoruusikään ja helpottavat ajan kanssa, mutta toki niihin on syytä hakea apua jos ne haittaavat elämää.
Tässä vielä linkki Suomen Hypnoosiyhdistyksen keskusteluun, siellä on lisää juttua tuosta pelosta:
http://www.hypnologia.com/keskustelu/list.php?2
Toivottavasti pääset peloistasi!
Olen ollut koulu ja työelämästä nyt puolitoista vuotta poissa, koska sosiaalinen pelkoni on ollut niin pahana. Sain lääkityksen (jonka olen nyt lopettanut), ja terapiakäynneistä oli myös apua. Normaali jännitys kuuluu kaikille, mutta kuten minulla, kouluun meneminen esim. oli mahdotonta ja kaupassakäynnit yms. vaikeita. Eli jos tuntuu, että jännittämisesi on normaalia vaikeampaa mene ihmeessä psykologille. Nyt itse olen toipunut sen verran, että olen ensi viikolla aloittamassa työt =) Ja kun muistat, että olet ihminen siinä missä muutkin ja haet apua olet jo askeleen ylempänä. Tsemppiä!!!