Rikottu kaikkia sääntöjä, sinä, minä tai molemmat. Kanssasi en voinut olla varuillani, en pystynyt jarruttamaan ajoissa. Viimeisin viestini kertoi itselleni, etten pysty hallitsemaan tunnettani sinuun. Liian paljon, enemmän kuin ikinä, ikinä ennen. Aamulla ja illalla, koko päivän minulla mukana. Joskus havahdun yöllä, muistan sinut lähellä, vierellä, iholla...
Olen varma, että olen yksin täällä syvällä, jossain, missä en ikinä ennen. Sitten kuulen äänesi, näen edessäni silmäsi, hymysi. Tunnen pehmeiden käsiesi hellän kosketuksen, niiden määrätietoisuudenkin ja luulen sinun tuntevan samoin. Muistan, toivon, haluan! Sinusta äärettömän onnellinen. Kunnes tulee ikävän itku ja toivottomuus. Varmuus, ettei minulle enempää kuulukaan. Romutan mielesssäni kaiken ja päätän lopettaa itse enkä sitä tahdo kuitenkaan.
Kerro sinä, ihmeellinen ihminen minulle, mitä tehdä, kun näin ei enää mieli halua jatkaa. Antaa olla ja unohtaa, uneksi muistoni tallettaa? Vai haluatko kuulla kaiken sen, mitä olen itseltänikin yrittänyt piilottaa? Kun tahtoo kaiken tai ei mitään eikä mitään siltä väliltä! Silti haluaa edes vähän. Parasta, mitä on koskaan kohdannut.
Olen varma, että olen yksin täällä syvällä, jossain, missä en ikinä ennen. Sitten kuulen äänesi, näen edessäni silmäsi, hymysi. Tunnen pehmeiden käsiesi hellän kosketuksen, niiden määrätietoisuudenkin ja luulen sinun tuntevan samoin. Muistan, toivon, haluan! Sinusta äärettömän onnellinen. Kunnes tulee ikävän itku ja toivottomuus. Varmuus, ettei minulle enempää kuulukaan. Romutan mielesssäni kaiken ja päätän lopettaa itse enkä sitä tahdo kuitenkaan.
Kerro sinä, ihmeellinen ihminen minulle, mitä tehdä, kun näin ei enää mieli halua jatkaa. Antaa olla ja unohtaa, uneksi muistoni tallettaa? Vai haluatko kuulla kaiken sen, mitä olen itseltänikin yrittänyt piilottaa? Kun tahtoo kaiken tai ei mitään eikä mitään siltä väliltä! Silti haluaa edes vähän. Parasta, mitä on koskaan kohdannut.
Vastaukset 38
Vanhimmat
https://www.youtube.com/watch?v=VP5-SOtfSXg
Hetkeksi parempi mieli, kiitos :).
En tunnu tänään pääsevän ikävän surullisemmasta puolesta eroon. Olen elänyt, kohdannut, ollut. Mutta tämä on jotain paljon enemmän. Minä minuna, hyväksyttynä, pelkäämättä mitään. Kaikin aistein juuri niissä hetkissä, muistot piirtyneinä mieleen tarkkoina. Jokainen kuva tuntuu. Palauttaa hellyyden, ilon ja halun, jotka yritän pakottaa piiloon, etten tahtoisi lisää. Etten kaipaisi sinua yhtään enempää, ettet olisi olemassakaan.
Sinä määrittelit rajat, jotka luvatta itseltänikin ylitin. Sinulle en ole vihainen, itselleni kyllä. Tai en sittenkään. Ilman sinua olisin paljoa vailla, nyt tiedän, mitä on kaikki. Olla kaikesta riisuttuna, olla itse hetkessä läsnä, tuntea toisenkin olevan. Näin kauan piti elää tunteakseen tämän. En tiedä, saanko koskaan enää kokea tällaista. Voin olla vain kiitollinen siitä, että näytit minulle tämän.
Sinä olet ollut minulle tärkeä, sen sinä tiedät. Tiedän sinullekin olleeni. Aavistatko ikävänikin, kaipaatko minua koskaan? En osaa sinulle tämän paremmin sitä sanoa https://youtu.be/AJtDXIazrMo .
ja se parasta kaikista oli sitten tuntematon kirjottaja, ei hyvää päivää. sanosin että aika noloo.
Onpa hyvä, että täällä on joukossa myös toiset maanpinnalle palauttavia älyköitä!
Oletteko tai jompi kumpi varattuja? Kokemuksesta voi sanoa, että näpit palaa. Hetken ihanuus aiheuttaa monen kuukauden itkut ja unettomat yöt :(
Kyllä. Elämässä näytää tapahtuvan odottamattomia asioita. Seisoin tänään miettimässä ulkona tätä kaikkea antaen tuulen käydä ja pisaroiden pirskoa kasvoilleni. Samanlainen ihmetys ja pienuus, voimattomuuskin, kuin katsellessani avaruuden tähdenlentoja, revontulia, salamoivaa taivasta. Jotain, mihin ymmärrys haluaa ulottua tavoittamatta sitä kuitenkaan kokonaan. Kuiskasin hyvin hiljaa tuuleen, ihan salaa, että tulisit jo.
Kävelin sisään, astuin arkeen ja jatkoin sitä elämää, johon olen jo tottunut. Hymyillen, jutellen, omistani nauttien ja heistä iloiten. Mielessä ja sielussa tieto siitä, että jaettuna kaikki voisi olla vielä enemmän.
Kuulostaa tutulta, mistä päin ap ja n vai m?
Kirjoitan tänne selventääkseni omia ajatuksiani. En halua tarkempia tunnisteita antaa eniten siksi, etten tahdo hänen kokevan olevan vastuullinen tunteistani. Sitä hän ei ole, vaikka hän niin saattaisi ajatellakin.
Tämän verran kuitenkin. Kirjoitan Ihmisestä. Hänellä on sielu ja suuret tunteet. Hänestä, jota elämä on kohdellut huonosti, mutta hän on selviytynyt siitä. Ei voittajana, mutta aina eteenpäin. Hänelle, jonka tiedän nähneen ja ymmärtävän elämästä paljon, enemmän kuin tarvitsisi nähdä satuttamatta itseään.
Näen silmissäni hänet kirjoittaessani tätä. Älykkään, hauskan, hellän, intohimoisen Ihmisen, jolle haluan elämän antavan vihdoin vain parastaan siellä, missä hän kokee oikean paikkansa olevan, mistä sen itselleen löytää.
Ajatuksissani sivelen hänen poskeaan ja toivon hänen tietävän, että jossain on joku, jolle hän on tärkeä ja arvokas omana itsenään. Ehkä jonain päivänä hän uskoo siihen itsekin, että riittää kyllä juuri sellaisenaan.
https://www.youtube.com/watch?v=szPhkxhDvi4
Muista ettet sinä ole yksin.
Itse asiassa minä pelkään nykyään liian voimakkaita tunteita itselläni. Toisaalta niillä saisin joskus suhteen jonkun kanssa (jos satun sellaisen tapaamaan), että se voisi kestää. Mutta ainahan nämä tuntuu menevän yksipuolisesti tai sitten...ääh en tiedä.
"Voi joutua itkemään vähän, jos on antanut kesyttää itsensä". Älä turhaan pelkää. Kyky ja uskallus tuntea antavat elämään elämisen maun ja kaikki värien vivahteet! Tunteet kertovat sen, kuka olen ja mitä tarvitsen. Ei elää tarvitse kuin viimeistä päivää, mutta täysillä kuitenkin :).
Huomenna olis taas uusi maanantai... Verestetäänkö muistoja? Aika helppoa olis, tarvitsis vain muistaa missä näki ja milloin.
ei oo ku viikko vasta =)
Se on yllättävän pitkä aika silloin, kun ikävä on jo erotessa eikä tiedä tulevasta mitään. Meneekö viikko tai toinen vai nähdäänkö enää ollenkaan.
Jos se olisin minä jota ikävöit, saisit minuun yhteyttä Gmailin kautta, joten luulen että, ikävöidään kumpikin jotain toista :-(
Minulla ja hänellä on yhteys olemassa, mutta sattuneesta syystä yhteyden käyttö on rajoitettua... Tiedän, että minun pitäisi lopettaa tämä. En vain hänestä tahtoisi luopua. Odotan viestiä, jonkinlaista, toivottavasti en turhaan.
Toivottavasti sinä olet rohkeampi ja hoidat omalta osaltasi asiasi kuntoon. Minusta ei siihen taida ihan vielä olla.
Ei minulta rohkeutta puutu, odotan, jos minua ikävöi, ottaa kyllä yhteyttä ja jos ei, niin tiedän että tunteemme ei ole kohdanneet :-(
No mitäpä jos se toinenkin ajattelee niin. No, silloin voi oikeesti sanoa, että tunteenne eivät kohdanneet. Kummallakin oli/on tunteita, mutta ne eivät kohdanneet.
Monet käyttävät täällä termiä tunteet eivät kohdanneet yksipuolisesta ihastumisesta. Se on aivan väärin ilmaistu, sillä yksipuolisessa ihastumisessa ei koskaan voisi edes olla tunteiden kohtaamista.
No juu, anteeksi tyhmyyteni :-) jään kuitenkin odottamaan...
Onni on ainaiset viisastelijat :). Miksi sinun täytyy odottaa? Onko toinen tietoinen sinun tunteistasi, etkö sinä voi ottaa yhteyttä häneen? Tietäisipä, mitä tehdä! En voi laittaa hänelle viestiä, vaikka haluaisin, vaan joudun odottamaan hänen yhteydenottoaan. Tämän tosiasian herättämien tunteiden takia todella huomaan, miten tärkeä hänestä on tullut minulle. Tunnen itseni totaalisen hölmöksi.
Onni on juu :-) kai tässä on kyse vähän kielletyistä tunteista ja Hän kyllä tietää minun tunteet ja ajatukset. Voisin laittaa itsekkin viestiä, ei se minulta olisi pois, mutta kun tilanne on mikä on, olen ajatellut että, pallo on nyt Hänellä...mutta miksi Sinä joudut odottamaan?
Samasta syystä kai kuin sinäkin, kiellettyjä tunteita, joita ei pitäisi olla olemassakaan. Olen se, kenellä ei ole menetettävänä muuta kuin itsekunnioitus, joudun odottamaan hänen yhteydenottoaan silloin, kun se hänelle sopii. Miten toinen voi merkitä niin paljon, että suostun tähän???Senpä vuoksi yritänkin tehdä itseni kanssa töitä, että voisin luopua jostain, minkä en uskonut olevan olemassakaan. Hyvin vaikeaa on se. Tiedän, että jos seuraava kerta vielä tulee, on tunteet otettava puheeksi. En voi jatkaa enää näin satuttamatta itseäni tai vaikeuttamatta hänen elämäänsä. En taida olla tässä myllerryksessä yksin, mutta varmaksi en voi sanoa. Paljon on isoista asioista puhuttu, tunteistamme toista kohtaan ei puhuta.
Löytää aikuisena ihminen, joka on ollut hupsu haave. Ei elämänkoulun myötä enää pitkään aikaan tosi eikä varsinkaan itselleen. Ihminen joka tuntee itsensä, uskaltaa näyttää heikot kohtansa, haavoittavan historiansa. Heittäytyy hetkeen, uskalta elää siinä. Niin lähellä, mutta tavoittamattomissa. Tämä tutkiskelu ja kuulostelu opettaa itselleni itsestäni paljon. Hänelle toivon viisautta tehdä oikeita ratkaisuja tässä yhdessä ainoassa elämässä. Toivon hänelle myös rakkautta siellä, missä hän on, että elämä olisi hänelle helpompaa ja hän voisi olla onnellinen. Toivottavasti olen hänelle osannut kertoa sanoin ja kosketuksin, miten hieno ja ainutlaatuinen hän on. Rakasrakas ihminen...
Kirjoitat kyllä kauniisti asioista, toivon että Sinun kaipuusi kohde löytäisi ja lukisi mitä kirjoitat.
Itse olen tässä se osapuoli joka harhailee tunteidensa kanssa kielletyllä alueella, mutta sinun kirjoittamasi asiat osuu tähän tarinaan,,, aikuisia ihmisiä, tavattiin vaan väärään aikaan,,,
Sinulla on elämässäsi nähtävästi jotain kiinnipitämisen arvoista, josta et voi luopua? Toisenlaista rakkautta? Eikö elämä ole omituinen? Kuljetteleeko se sattumalta ihmisiä toistensa eteen vai onko kaikella tämäkin tarkoituksellista? En koskaan voinut kuvitella olevani tässä tilanteessa. Kohtasin vain jotain niin vahvaa, että se vei mennessään ja luulin, että voin päättää tunteistani. En osannut varautua tällaiseen. Luottamukseen ja helppouteen. Kun kaikki tuntuu olevan niin oikein väärästä huolimatta.
Mietin, miten paljon tätä tapahtuu. Sinulla on tarinasi, niin minullakin, hyvin samankaltaiset. Elämä on opettanut olemaan rehellinen itselleen. Kuuntelemaan, mitä sydän sanoo. Silti elämä on niin monimutkaista ja välillä kovin vaikeaa.
Kun vain saisi luvalla nukahtaa kainaloon niin kuin silloin, kun ei tarvinnut lähteä. Avata ovi ja nähdä iloiset silmät, laittaa sormet sormien lomaan ja puristaa kädet yhteen. Katsoa silmiin, hellästi hiuksia silittää, hymyillä ja olla onnellinen siitä, että toinen on. Puhua vanhemmista ja lapsista, omista intohimoista ja kirjoista. Huomata siinäkin samanlaisuus, monessa muussakin. Antaa kehojen puhua samaa kieltä, vuorotellen ja yhdessä. Silittää ihoa, kertoa sormepäillä toisen tärkeys itselle.
Onko parempi kertoa vai jättää kertomatta, lopettaa hiljaa syrjään väistyen? Teenkö kaiken vain vaikeammaksi hänelle kertomalla tunteistani? Mikä on oikein ja mikä väärin kenellekin? Joskus toivoo, että toinen tekisi ratkaisun. Joku kertoisi, mitä tehdä. Takana on pitkä viikko ilman yhteyttä. Hyvää aikaa miettiä, järkeistää, harjoitella mielessään luopumista. Silti mieletön ikävä, tuskainen halu olla lähellä. Eikä tietoakaan toisen mietteistä, tunteista.
elämä on omituiminen,on kiinnipitävää, omituista, rakkautta, toisenlaista rakkautta...kainaloon minäkin haluaisin
Onko parempi kertoa vai jättää kertomatta, lopettaa hiljaa syrjään väistyen? Teenkö kaiken vain vaikeammaksi hänelle kertomalla tunteistani? Mikä on oikein ja mikä väärin kenellekin? Joskus toivoo, että toinen tekisi ratkaisun. Joku kertoisi, mitä tehdä. Takana on pitkä viikko ilman yhteyttä. Hyvää aikaa miettiä, järkeistää, harjoitella mielessään luopumista. Silti mieletön ikävä, tuskainen halu olla lähellä. Eikä tietoakaan toisen mietteistä, tunteista.
Sokea toista sokeaa tässä taitaa taluttaa, jos oikein käyttämäsi lainaukseni ymmärrän :). Haluaisin ymmärtää sinun tilanteessasi olevaa osapuolta. Miksi heität pallon toiselle? Miksi hänen pitäisi ottaa yhteyttä seuraavaksi? Jos hän on samanlaisessa tilanteessa kuin minä, niin ehkä hän ei tunteistaan huolimatta uskalla. Pelkää ehkä rikkovansa sitä toisenlaista rakkautta, viestimällä ottavansa riskin kaiken paljastumisesta? Eikä halua sitä tehdä, koska ei halua hankaloittaa sinun elämääsi.
Onko tämä mulle?????????? K?????????
Ikävä kyllä ei, kumpaankaan ei täsmää. Toivottavasti löydät omasi ja saatte selvyyden tunteisiinne. Ei tällaisia tunteita jo tutun ihmisen kanssa voi kai jättää kertomatta?
Minun täytyy vielä odottaa. Toivottavasti hän haluaa ja voi laittaa minulle viestin lähipäivinä.
Hannua?
Niin vaikuttavasti kerrottua, että kyyneleeni valuvat. Haaveita olen elätellyt - keksimättä selvää reittiä eteenpäin. Tunne on ja pysyy kaikesta huolimatta. Keskustelu/neuvo tekisi oloni helpommaksi . . . niin kotoiselta tunnuit.
Haaveita... Onhan niitä minullakin, mutta kaikista vaihtoehdoista omat haaveeni ovat epätodennäköisimmät, siksi valitsen vaihtoehdoksi kaiken lopettamisen, koska liian syvien tunteideni takia tämä ei voi näin jatkuakaan. En usko, että hän nykyistä elämäänsä jättäisi useiden syiden takia, vaikka minusta enemmän välittäisikin. Näin olen häntä tulkinnut. Jos hän haluaisi toisin, odotan hänen sen minulle kertovan. Voihan hänkin haluta jo lopettaa. Tulella leikkiessä saattaa palaa sormet tai koko talo.
Vaikka miten yritän tarkastella meitä objektiivisesti, niin yksipuoleista en tästä saa. Tunteet leijuvat ilmassa, näkyvät kaikissa katseissa, tuntuvat suudelmissa, kosketuksissa. Kerta kerran jälkeen niihin on tullut jotain enemmän. Ikävän ja hellyyden, välittämisen tuntu ja maku. Vai olenko väärässä sittenkin? Tuskin. Vaiko sittenkin? Niin vaikeaa, etten enää koskaan halua samanlaiseen tilanteeseen, kunhan tästä selviän. Siihen saakka yritän selvittää ajatuksiani kirjoittamalla tänne.
Jos minä saisin antaa sinulle neuvon, niin toivoisin oman eletyn elämäni kokemuksella sinun tekevän niin kuin sinusta oikealle tuntuu, itsesi vuoksi. Emme me ole velvollisia huolehtimaan muiden kuin itsemme ja lastemme onnesta. Mitä onnellisempi olen, sitä enemmän minusta on iloa tärkeimmille läheisilleni. Sitä en ollut edellisessä suhteessani. Tunsin kyllä, että suhteen ei kuulu olla sellainen. Yritin järkeillä toisin ja kerta toisensa jälkeen toivoin aina ihmettä, jota ei tullut koskaan. Vasta Hänen tapaamisensa on saanut minut ymmärtämään, mitä minulta kaikki ne vuodet puuttui. Tuskin koskaan hän tulee ymmärtämään, miten hienoa hän minulle on näyttänyt. Jollei hän ole kokenut joskus itse sitä samaa.
Ole rohkea, uskalla tehdä se, minkä koet itsellesi oikeaksi. Ehkä aina kannattaisi olla rehellinen omille tunteilleen ja paljastaa ne myös toiselle. Miettiä yhdessä, miten siitä eteenpän toimia?
Tuo oli aika hienosti sanottu. Minusta tuntuu vaan, että olen elämäni aikana törmännyt tai oikeastaan jäänyt kiinni pelkkiin jästipäihin. Ja helvetti päätäni hyväuskoisena seinään paukuttanut. Niin ja en varmaan itse jää yhtään jälkeen näistä jästipäistä. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, niinpä niin. Uskokaa vaan ja sattuu niin perkeleesti, että ollos hyvä vaan jos tarve jollain loukata.
Taidan tietää, mitä tarkoitat. Kilteille ja hyvää tarkoittaville maailma on usein raadollinen. Mutta joskus vielä, ehkä pienissä hetkissä, kaikki näyttääkin heille hienoutensa kaikissa väreissään. Ehkä sinulle ja minulle on vielä hän, kenen kanssa kaikki tuntuukin erilaiselle. Yksinkertaiselle, helpolle, varmalle ja kauniille. Onnelle. Ja hän on tarkoitettu omaksi ihmiseksi, ei kenellekään toiselle. Johonkin on uskottava, että välttäisi yksinäisen tulevaisuuden toivottomuuuden. Pelonkin, joka joskus yllättää. Oltava rohkea yksin, uskallettava tuntea. Annettava elämän opettaa.
Minun kannaltani tilanne on se, että eloni on ollut/on haasteellinen ja raskas. Kun tiedän, että on olemassa ihminen, joka ymmärtää, niin jaksan päivän verran eteenpäin. Yllätyksekseni huomasin, että kohtaamani ihminen on luotettava, ja juuri sellainen, jota en suurimmissakaan haaveissani uskonut kohtaavani. Hän avarsi ja muutti ajatuksiani, ja uskoni parempaan vahvistui - toivo tuli elämääni. Kiitän lopun elämääni ihmisestäni.
Tällä hetkellä hänen osoitteensa ja puhelinnumeronsa eivät ole tiedossani. Aikaisemmin kohdatessa tiesin.
Voisin kirjoittaa samoin sanoin. Kiitollisuus taitaa olla päällimmäinen tunne hänestä, vaikka toisina päivinä kaipaankin kovin paljon :)
Haluan sinut myös, edelleen. Se on varmaa!
Mun on mentävä syömään.
With all my love.
Kertosit tarkemm. "autoa" mikä sen takana