Yksi 2015 kevään vaalien valopilkuista oli demariehdokas Eero Vainion kaatuminen Hämeen vaalipiiristä. Nimi ei ehkä sano monelle mitään, mutta Vainio on demarien LITEOTn opiskelukavereita. Hän on opiskellut hallintotieteitä Tampereen yliopistossa.
On mielenkiintoista sinänsä, että monet demarit opiskelevat tuollaista tavallisen ihmisen arjesta irrallaan olevaa alaa. Tosin, jos hyvin käy tulee "lottovoitto" ja opiskelija pääsee LITEOTn tavoin hyväpalkkaiseen suojatyöpaikkaan kansanedustajana tai nimettömänä pakastevirkailijana julkiselle sektorille.
Mutta demarit ovat aina enemmän irrallaan tavallisen ihmisen arjesta. Kuten Asko Rantala Tampereelta kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan:
http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194887-vasemmistolainen-varmuus
Rantala huomauttaa, että puolueprimadonna Marin vaatii työsuhteisiin "varmuutta". Rantala ei mainitse, mitä Marin "varmuudella" tarkoittaa tai miten primadonna aikoo "varmuuteen" päästä. Rantala tosin kiinnittää huomiota demareiden ajamaan ikuiseen vastakkainasetteluun "työntekijä vs työnantaja". Tämä on johtanut Suomessa ylivahvaan AY-liikkeeseen, jonka korkeapalkkaiset johtajat ajavat vuodesta toiseen taloudellisesti kestämättömiä palkkaratkaisuja, vaikka sitten Rinteen (SDP) tyyliin laittomilla lakoilla. Rantala sanoo LITEOTista:
"Sanna Marin on kuin opperalaulaja; kuuluvaääninen, hyvä esiintyjä ja kaunis katsella. Hän laulaa oikealla nuotilla vanhoja oopperoita ja vanhoja käsikirjoituksia, joiden sanoitusta on vuosisadan aikana muutettu yhä paremmin yleisöön meneväksi."
Marinissa ehkä parasta (demareiden kannalta) on hänen äänensä. Se on todella hyvä, kuten jokainen voi helposti todeta. Ulkonäön puolesta hän käy tietenkin ihan mukavasti tyypillisestä peräkylän ruususta ja hän on hyvä teeskentelemään välittämistä huono-osaisista. Muuten Rantalan maininta "vanhojen oopperoiden ja käsikirjoitusten laulamista oikealla nuotilla" osuu naulan kantaan. Tähän päivään mennessä Marin ei ole tuonut paljoakaan omaperäisyyttä puolueensa ihmisvihamieliseen politiikkaan.
Tosin noiden vanhojen "oopperoiden" muuttaminen "paremmin yleisöön meneväksi" ei ole täysin demareilta onnistunut. Tästä osoituksena jatkuvat "torjuntavoitot" vaaleissa ja niiden mukana edustuspaikkojen menetykset.
Rantalan blogikirjoitus on yksi terävänäköisimmistä, joita olen lukenut (lisääntyvältä joukolta) demareiden kriitikoilta tähän mennessä. Hän huomauttaa, että vaikka työnantajat ovat vähemmistö yhteiskunnassamme, he eivät nauti mitään vähemmistön suojaa. Demareiden palkanmaksajien kimppuun usuttamat työläiset ovat saaneet myönnytyksiä ja nyt puolueprimadonnan tapaiset poliitikot ulisevat julkisuudessa, kun myönnytykset ovat johtaneet epävarmuuteen (Ei tosin demarikansanedustajien palkoissa) työpaikoilla. Yhä uusia vaatimuksia palkan ja työehtojen suhteen on yhä vaikeampaa tavallisen etenkin pienyrittäjän noudattaa ja he mieluummin karsivat työpaikkoja. Demarit tekevät työnantajista veronkeruu- ja palkanmaksuautomaatteja, joita sopii potkia päähän joka käänteessä.
Tämä tuo mieleen Muutos2011 puolueen eduskuntavaaliehdokkaan Tuukka Kurun taannoisen kirjoituksen, jossa hän debunkkasi demarien poliittista filosofiaa:
http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174042-sdp-on-suomen-vaarallisin-aariliike
Kuten Kuru sanoo:
"Demarit luulevat kansalaisten olevan heidän omaisuuttaan, joita he saavat halutessaan pakottaa, holhota ja riistää niin paljon kun sielu sietää. Suurin loukkaus demareita kohtaan on se, että joku kansalaisista pyrkii pitämään ansaitsemansa omaisuutensa itsellään."
Ja tämä näkyy työnantajien kokemana lisääntyvänä vaatimustasona, joka ajaa jopa osan heistä kortistoa kohti. Työttömällähän on "varmuus" työttömyysturvasta, mamuilla sosiaaliturvasta ja mitä on työnantajilla. Ei mitään. Tämä siitä huolimatta (tai sen vuoksi) että monilla (mm demareiden paikkoihinsa istuttamilla) valtion ja kuntien virkamiehillä on huomattavasti keskimääräistä paremmat tulot ja eläkkeet. Heidän viroissaan on Marinin kuuluttamaa "varmuutta".
Tavallisten ihmisten varmuuden kustannuksella. SDP ajaa kurjistuvaa asemaa suomalaiselle taloudelle.
On mielenkiintoista sinänsä, että monet demarit opiskelevat tuollaista tavallisen ihmisen arjesta irrallaan olevaa alaa. Tosin, jos hyvin käy tulee "lottovoitto" ja opiskelija pääsee LITEOTn tavoin hyväpalkkaiseen suojatyöpaikkaan kansanedustajana tai nimettömänä pakastevirkailijana julkiselle sektorille.
Mutta demarit ovat aina enemmän irrallaan tavallisen ihmisen arjesta. Kuten Asko Rantala Tampereelta kirjoittaa Uuden Suomen blogissaan:
http://askorantala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194887-vasemmistolainen-varmuus
Rantala huomauttaa, että puolueprimadonna Marin vaatii työsuhteisiin "varmuutta". Rantala ei mainitse, mitä Marin "varmuudella" tarkoittaa tai miten primadonna aikoo "varmuuteen" päästä. Rantala tosin kiinnittää huomiota demareiden ajamaan ikuiseen vastakkainasetteluun "työntekijä vs työnantaja". Tämä on johtanut Suomessa ylivahvaan AY-liikkeeseen, jonka korkeapalkkaiset johtajat ajavat vuodesta toiseen taloudellisesti kestämättömiä palkkaratkaisuja, vaikka sitten Rinteen (SDP) tyyliin laittomilla lakoilla. Rantala sanoo LITEOTista:
"Sanna Marin on kuin opperalaulaja; kuuluvaääninen, hyvä esiintyjä ja kaunis katsella. Hän laulaa oikealla nuotilla vanhoja oopperoita ja vanhoja käsikirjoituksia, joiden sanoitusta on vuosisadan aikana muutettu yhä paremmin yleisöön meneväksi."
Marinissa ehkä parasta (demareiden kannalta) on hänen äänensä. Se on todella hyvä, kuten jokainen voi helposti todeta. Ulkonäön puolesta hän käy tietenkin ihan mukavasti tyypillisestä peräkylän ruususta ja hän on hyvä teeskentelemään välittämistä huono-osaisista. Muuten Rantalan maininta "vanhojen oopperoiden ja käsikirjoitusten laulamista oikealla nuotilla" osuu naulan kantaan. Tähän päivään mennessä Marin ei ole tuonut paljoakaan omaperäisyyttä puolueensa ihmisvihamieliseen politiikkaan.
Tosin noiden vanhojen "oopperoiden" muuttaminen "paremmin yleisöön meneväksi" ei ole täysin demareilta onnistunut. Tästä osoituksena jatkuvat "torjuntavoitot" vaaleissa ja niiden mukana edustuspaikkojen menetykset.
Rantalan blogikirjoitus on yksi terävänäköisimmistä, joita olen lukenut (lisääntyvältä joukolta) demareiden kriitikoilta tähän mennessä. Hän huomauttaa, että vaikka työnantajat ovat vähemmistö yhteiskunnassamme, he eivät nauti mitään vähemmistön suojaa. Demareiden palkanmaksajien kimppuun usuttamat työläiset ovat saaneet myönnytyksiä ja nyt puolueprimadonnan tapaiset poliitikot ulisevat julkisuudessa, kun myönnytykset ovat johtaneet epävarmuuteen (Ei tosin demarikansanedustajien palkoissa) työpaikoilla. Yhä uusia vaatimuksia palkan ja työehtojen suhteen on yhä vaikeampaa tavallisen etenkin pienyrittäjän noudattaa ja he mieluummin karsivat työpaikkoja. Demarit tekevät työnantajista veronkeruu- ja palkanmaksuautomaatteja, joita sopii potkia päähän joka käänteessä.
Tämä tuo mieleen Muutos2011 puolueen eduskuntavaaliehdokkaan Tuukka Kurun taannoisen kirjoituksen, jossa hän debunkkasi demarien poliittista filosofiaa:
http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174042-sdp-on-suomen-vaarallisin-aariliike
Kuten Kuru sanoo:
"Demarit luulevat kansalaisten olevan heidän omaisuuttaan, joita he saavat halutessaan pakottaa, holhota ja riistää niin paljon kun sielu sietää. Suurin loukkaus demareita kohtaan on se, että joku kansalaisista pyrkii pitämään ansaitsemansa omaisuutensa itsellään."
Ja tämä näkyy työnantajien kokemana lisääntyvänä vaatimustasona, joka ajaa jopa osan heistä kortistoa kohti. Työttömällähän on "varmuus" työttömyysturvasta, mamuilla sosiaaliturvasta ja mitä on työnantajilla. Ei mitään. Tämä siitä huolimatta (tai sen vuoksi) että monilla (mm demareiden paikkoihinsa istuttamilla) valtion ja kuntien virkamiehillä on huomattavasti keskimääräistä paremmat tulot ja eläkkeet. Heidän viroissaan on Marinin kuuluttamaa "varmuutta".
Tavallisten ihmisten varmuuden kustannuksella. SDP ajaa kurjistuvaa asemaa suomalaiselle taloudelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.