Bangladeshilainen lääkäri ja kirjailija Taslima Nasrin nousi maailman tietoisuuteen, kun maan fundamentalisti-islamilaiset julistivat hänelle kuolemantuomion, fatwan, keväällä 1994. Syynä olivat hänen lausuntonsa naisen asemasta ja islamista sekä hänen kirjoittamansa teos Lajja (Häpeä). Lokakuussa Liken kustantamana suomeksi ilmestynyt Häpeä on mielenkiintoinen sekoitus dokumenttia ja romaania. Se on voimakas kannanotto, joka pitää lukijansa hyvin koukussa. Kirja kertoo muslimien harjoittamasta vainosta hinduväestöä kohtaan. Nasrin on itse muslimi ja elää nykyään maanpaossa Berliinissä.
Ylioppilaslehti haastatteli Taslima Nasrinia hänen Suomen-vierailunsa yhteydessä.
Kuinka fatwa on vaikuttanut elämäsi?
"Olen uhrannut kotimaani, perheeni ja ystäväni mielipiteitteni vuoksi. Kuulin juuri, että sisareni oli menettänyt työpaikkansa. Vastoinkäymisistä huolimatta perheeni rohkaisee minua jatkamaan taisteluani fundamentalisteja vastaan. Vaikka tunnenkin oloni länsimaissa melko turvalliseksi, voivat ääriryhmät iskeä täälläkin. En silti aio vaieta."
Miten arvelet, että kirjailijanurasi olisi kehittynyt ilman
kaikkea tätä kohua ja vainoa?
"Länsi-Bengalissa, joka on nykyään Intiaa, on sanonta, jonka mukaan kaikki ovat runoilijoita. Minäkin olen pienestä pitäen kirjoittanut runoja. Olen kirjoittanut yhteensä 17 kirjaa, jotka kaikki ovat tavallaan myös poliittisia. Niissä otetaan kantaa naisen asemaan kotimaassani, jossa heitä kohdellaan kuin orjia. Elämä Bangladeshissa oli muutoinkin kestämätöntä. Muslimien ohella minua vainosivat myös sovinistit."
Osasitko aavistaa, mitä teille tulisi tapahtumaan Häpeän julkaisemisen jälkeen?
"Kun kirjoitan, en halua ajatella, mitä muut ajattelevat siitä... haluavatko jotkut tappaa minut tai muuta. Minä vain kirjoitan totuudesta. Maassani on hyvin vähän sellaisia ihmisiä."
http://www.taksvarkki.fi/bangladesh/su308.html
Ylioppilaslehti haastatteli Taslima Nasrinia hänen Suomen-vierailunsa yhteydessä.
Kuinka fatwa on vaikuttanut elämäsi?
"Olen uhrannut kotimaani, perheeni ja ystäväni mielipiteitteni vuoksi. Kuulin juuri, että sisareni oli menettänyt työpaikkansa. Vastoinkäymisistä huolimatta perheeni rohkaisee minua jatkamaan taisteluani fundamentalisteja vastaan. Vaikka tunnenkin oloni länsimaissa melko turvalliseksi, voivat ääriryhmät iskeä täälläkin. En silti aio vaieta."
Miten arvelet, että kirjailijanurasi olisi kehittynyt ilman
kaikkea tätä kohua ja vainoa?
"Länsi-Bengalissa, joka on nykyään Intiaa, on sanonta, jonka mukaan kaikki ovat runoilijoita. Minäkin olen pienestä pitäen kirjoittanut runoja. Olen kirjoittanut yhteensä 17 kirjaa, jotka kaikki ovat tavallaan myös poliittisia. Niissä otetaan kantaa naisen asemaan kotimaassani, jossa heitä kohdellaan kuin orjia. Elämä Bangladeshissa oli muutoinkin kestämätöntä. Muslimien ohella minua vainosivat myös sovinistit."
Osasitko aavistaa, mitä teille tulisi tapahtumaan Häpeän julkaisemisen jälkeen?
"Kun kirjoitan, en halua ajatella, mitä muut ajattelevat siitä... haluavatko jotkut tappaa minut tai muuta. Minä vain kirjoitan totuudesta. Maassani on hyvin vähän sellaisia ihmisiä."
http://www.taksvarkki.fi/bangladesh/su308.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.