Kuljin lapsuuteni kotiin ja oikaisin tietysti jalan siitä oikopolkua, jota aina lapsena käytettiin jalan kulkiessa, polku menee pienen metsikön läpi ja kun tulin siihen peltoaukealle tunsin pelkoa, unessakin ihmettelin sitä pelkoa, koska en koskaan ole siinä mitään pelkoa tuntenut - tuttu polku ja koti jo näkyvissä. Sitten jatkoin matkaa ja alkoi tulla paljon ihmisiä, tuttuja ja sukulaisia ja tervehdin heitä ja ajattelin, että miten näille kaikille löytyy mitään tarjottavaa, kun niitä tuli niin paljon ...vaimoni oli mukana ja hän sanoi, että tottakai tarjottavaa löytyy ..
Kuljin lapsuuden kotiin ..
lapsuudenmaisema
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun ikää alkaa meille kertyä, alamme kääntyä takaisin lapsuuteen ja muistoihimme päin, yhä useammin ajatukset kääntyvät muistoihin ennemmin kuin tulevaisuuden suunnitelmiin. Ymmärrämme elämäämme ja tapahtumia aina vain kypsemmin, annamme uudenlaisia arvoja merkityksille.
Lapsuudenunikuvasto : koti, maisemat, tutut reitit ja polut, vanhemmat, leikkikaverit - jne, alkavat kuvittaa meidän uniamme alitajunnan kautta.
Pelto, tai peltoaukea, sen ylittäminen unessa symboloi rajallisuutta, se että unennäkijä on pohtinut omaa rajallisuuttaan. Unessa hän tuntee pelkoa ja ihmettelee sitä, murehtii tarjottavista sukulaisille. Uni myös muistuttaa tässä että unennäkijän hyvä vaimo siinä vieressä elämänmatkakumppanina on rauhoittava tekijä joka vakuuttaa tottakai hoitavansa hommat ilman problemaa.
Pieni tarkennus edelliseen:
Jäipä sitten veikeästi 1 sana pois tulkinnasta. Piti kirjoittamani
"Ymmärrämme elämäämme ja tapahtumia aina vain kypsemmin, annamme uudenlaisia arvoja ---kokemuksiemme-- merkityksille".